Vihreiden periaateohjelma ja politiikan periaatteellisuus

Vihreät De Gröna julkaisivat juuri periaateohjelmansa (varhainen versio luettavissa täällä, kaikkine kirjoitusvirheineen), josta syntyi pienehkö medianumero. Hälyn taustalla askaroivat sisäministeri Päivi Räsänen ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini. Kohun herätti kohta periaateohjelmassa, joka kuuluu näin:

”Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kehoonsa ja sitä koskeviin päätöksiin. Valtiovalta voi kuitenkin edellyttää, että peruuttamattomat tai pitkävaikutteiset päätökset tehdään vakaasti harkiten ja tietoisena niiden seurauksista itselle ja muille. Ihmisen omaa tahtoa tulee kuulla ja kunnioittaa viimeiseen asti niin parantavan, oireenmukaisen ja saattohoidon yhteydessä kuin kuoleman edessä. Ihmisellä on oikeus paitsi hyvään elämään, myös hyvään kuolemaan, tarvittaessa hyvän saattohoidon turvin tai halutessaan viime kädessä avustettuna.”

Molempien poliitikkojen motiivien taustalla taitaa olla lähinnä uskonnolliset syyt, halu luoda vastakkainasettelua ja myös tapa kosia omilta kannattajilta lisäpisteitä. Erityisesti Räsäsen kommentti: ” Kristillisdemokraattien kanta eutanasiaan on selkeä: emme ole sellaisessa hallituksessa mukana, joka laillistaisi sairaitten tai vammaisten ihmisten surmaamisen. ” on ihan puhdasta populismia. Räsänen on heti vetämässä yhdysviivoja kehitysvammaisten surmaamiseen, mitä voidaan pitää lähinnä tässä tapauksessa jonkinlaisena natsivertauksena. Ei liene enää länsimaata, jossa saattohoidon ja eutanasian käsitteet eivät olisi suurelle yleisölle selviä. Eutanasian yhdistäminen vammaisten surmaamiseen on vain typerää. Lisäksi Räsänen kätevästi jätti blogikirjoituksessaan kommentoimatta Vihreiden kantaa saattohoitoon, mutta mainosti itse sitä kuitenkin.

Olen seurannut Vihreiden puolueohjelman muotoutumista sosiaalisessa mediassa, kerta useampi ystäväni kuuluu puolueeseen. Puoluekokouksesta tihkui tietoja äänestyksistä ja puheenvuoroista varsin kiitettävästi, joten päätinpä lukaista tuotetun kymmensivuisen dokumentin iltapäiväni ratoksi. En itse kuulu mihinkään puolueeseen, mutta silti olen vähän pettynyt tämän paperin sisältöön.

Ensinnäkin, kyseessä on periaateohjelma, joten on aivan ymmärrettävää, ettei ajettujen poliittisten ideaalien metodeista puhuta paljoa. Mainitaan vaatimukset asettaa rajoja ja valtiovallan mahdollisuuksista edistää asioita ja verokeinoista, mutta tuntui siltä kuin kaikkea konkreettista pyrittäisiin välttelemään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Mutta edetään ohjelmaa läpi hieman järjestelmällisemmin.

Ohjelma alkaa johdannolla, joka on hyvä, sillä pelkästään sen lukemalla käy selville mitä puolue ajaa. Täplillä on merkitty kolme suurta periaatetta: Vastuu ympäristöstä ja tulevaisuudesta, Vapaus kaikille ja Välittäminen muista ihmisistä. Tosin alussa sanottu lause: ”Haluamme pelastaa ihmiset: poistaa kurjuuden…(jne)” antaa puolueesta uskonnollisen kuva, mitä mielestäni kaikkien puolueiden tulisi välttää. Pelastus antaa itseriittoisen ja ylimielisen kuvan joukosta, joka luulee tietävänsä pelastuksen keinot paremmin kuin muut, joten vastareaktiot on ymmärrettäviä.

Ensimmäinen varsinainen luku ohjelmassa käsittelee luonnollisesti ympäristöä. Tämä on selkeästi ohjelman huonoin kappale, sillä se äityy runolliseksi.

”Luonnolla on myös ihmisen tarpeista riippumaton itseisarvo. Saimaannorpalla, kaitakämmekällä ja miljoonilla muilla lajeilla on erottamaton oikeus elää tällä planeetalla. Vanha lehto jykevine tammineen, tupasvillan täplittämä aapasuo ja vapaana virtaava koski ovat arvokkaita paitsi meille ihmisille, myös itsessään.”

Toisaalta luvussa luetellaan käytännön toimia joita puolue ajaa, kuten luonnonmukaisen viljelyn tukeminen tai ydinvoimasta luopuminen. En kuitenkaan ihan täysin ymmärrä, miksi kirjoittaa ensin pitkällisesti päästöjen vähentämisestä, mutta ydinvoimasta luopumisen yhteydessä, pitää erikseen kuitenkin mainita ettei hiilidioksidipäästöt saa lisääntyä ydinvoimasta luovuttaessa. Periaateohjelmaksi on tekstissä paljon ehtolausekkeita ja loiventavia seikkoja ihan turhaan. Lisäksi runollisuus tuo oudon tunnelman, aivan kuin yritettäisiin tehdä oodia periaateohjelman sijaan. Asioita ei sanota yksinkertaisesti vaan kauniisti.

Seuraava luku käsittelee kohtuutaloutta. Luku sinänsä on hyvä, mutta vähän sisällötön – eräänlainen downshiftauksen poliittinen malli. Merkittävimpänä seikkana ohjelmassa mainitaan rahoitusmarkkinoiden verotuksen kannattaminen, mitä nyt ei tässä taloustilanteessa voi pitää järin suurena innovaationa. Hyvä että kannattavat – niin kannattavat moni muukin. En ole kauheasti koskaan pitänyt Vihreiden talouslinjauksista, sillä ne vaikuttavat koko ikänsä liberaalissa markkinataloudessa eläneiden ihmisten systeeminpuolustamiselta. Puolueelta puuttuu vahva ideologia talouden suhteen ja sitä pyritään paikkaamaan sopivilla poiminnoilla muualta.

Seuraavassa luvussa käsitellään vapautta, ja siitä löytyy myös se eutanasiaosuus. Vihreiden näkemys vapaudesta on hyvin järjestelmällinen vapauden käsitteen yhdistäminen vastuuseen, eli siis positiivista vapautta. Hyvä kappale kaiken kaikkiaan.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta käsittelevässä luvussa huomaan pettyväni linjauksiin. Kyseessä on periaateohjelma, mutta tekstissä vältetään asioiden sanomista suoraan. Luku alkaa ideaalilla, eli vaatimuksella yhdenvertaisesta kohtelusta ja se siirtyy käsittelemään yksittäisiä ongelmakohtia. Kuitenkaan esimerkiksi vaatimusta tasa-arvoisesta avioliittolaista ei esitetä, vaan aihe kierretään sanomalla : 

”Parisuhteita pitää kohdella lain edessä yhtäläisesti puolisoiden sukupuolista riippumatta. Julkisen vallan on tunnistettava sukupuolten moninaisuus ja turvattava sukupuolivähemmistöihin kuuluvien oikeudet.”

Huomioni saattaa kuulostaa triviaalilta nillitykseltä, mutta mikäli puolue mainitsee kuitenkin kuolemaan avustamisen erikseen, on jännittävää, ettei vaatimusta seksuaalivähemmistöjen avioliitto-oikeudesta mainita, vaan vaaditaan kohtelemaan parisuhteita lain edessä yhtäläisesti. Eli, ei vaadita oikeutta avioliittoon vaan tasa-arvoista parisuhteiden tunnustamista. Toki voidaan väittää metodina olevan sitten se tasa-arvoinen avioliitto-oikeus, mutta mieleeni muistuu vain vääjäämättä South Parkin jakso, jossa käytiin seuraava keskustelu:

[gay and straight protesters get a hearing from the Governor of South Park on gay marriage]

Governor: I believe that I might have come up with a compromise to this whole problem that will make everyone happy! People in the gay community want the same rights as married couples, but dissenters don't want the word "marriage" corrupted. So how about we let gay people get married, but call it something else?

[everyone listens quietly]

Governor: You homosexuals will have all the exact same rights as married couples, but, instead of referring to you as "married", you can be... butt buddies.

[long silence]

Governor: Instead of being "man and wife", you'll be... butt buddies. You won't be "betrothed", you'll be...

[makes quote with his fingers]

Governor: ... butt buddies. Get it? Instead of a "bride and groom", you'd be...

[makes quote with his fingers again]

Governor: ... butt buddies.

Mr. Slave: We wanna be treated equally!

Governor: You *are* equal. It's just that, instead of getting engaged, you would be... butt buddies. And everyone is happy!

Woman: [from the lesbian crowd] Well, what about lesbians?

Governor: Well, like anyone cares about fuckin' dykes!

[the crowd goes into an uproar]

Governor: [embarrassed] Oh, God, I was sure that would work.

Periaateohjelman seuraava kappale onnellisuudesta on täysin turhaa tilantäytettä, mutta sitä seurannut osallisuuden kappale on jo parempi. Vihreiden näkemys nimittäin näyttää olevan aika moderni demokratian toteuttamisen suhteen. Ohjelmassa linjataan demokratiassa vallan kuuluvan kaikille myös vaalien välillä, ja että tätä turvataan muun muassa kansalaisaloitteilla ja kansanäänestyksillä. Minun korvaani tämä kalskahtaa vähän oppositiopolitiikalta valtajärjestelmän sisällä, joten on ilo huomata että puolueessa osataan myös toimia poliittisella areenalla. Vihreät häviävät pienenä puolueena aina melko lailla vaalipiirijärjestelyiden johdosta, ja aktiivisella toimijakunnalla on mahdollista ajaa läpi kansallisen tason päätöksiä juuri puolueen määrittämillä ”demokratian keinoilla”.

En ole suuri demokratian ystävä, sillä sitä nimitystä käytetään usein verukkeena epädemokraattiselle toiminnalle. En oikein käsitä millä tavalla on demokraattista antaa pienille toimijoille suuret vaikutusmahdollisuudet järjestelmän puitteissa, etenkään silloin kun järjestelmänä on edustuksellinen demokratia. Onko se, että aktiivisille vähemmistöille annetaan suuret vaikutusmahdollisuudet demokratian, vai juurikin osallistumisen turvaamista? Mielestäni siinä tehdään sellaista ”kaikki pelaa” -politiikkaa, ja voittajana on juurikin Vihreiden tai vaikka Piraattien kaltaiset hyvin aktiivisista yksilöistä koostuvat joukot. Oli miten oli, mielestäni tämä lisäys on puolueelta varsin hyvä. Koko luku on muutenkin sisällöltään ehkä koko ohjelman paras.

Oikeudenmukaisuutta käsittelevä luku voisi olla minkä tahansa puolueen ohjelmasta, niin ympäripyöreä se on. Surkea luku, mutta ihan kaunis jos tässä nyt tyylipisteitä pitäisi jakaa. Hyvinvointikappale meinaa vajota samalle tasolle, mutta siitä löytyy konkreettinen maininta perustulosta. Tässä tiivistyy kaksi sivua tekstiä: pelkkää yleismaailmallista hyvä toivomista ja maininta perustulosta Viimeinen luku käsittelee vihreitä toimintatapoja, mikä siis lähinnä summaa yhteen puolueen toimintatavat perusperiaatteiden tasolla.

Kaiken kaikkiaan periaateohjelma on ihan hyvä, mutta vähän yhdentekevä minun makuuni. Se on yhdistelmä kauniita ideaaleja ja satunnaisia toimintatapojen ehdottamista, muttei kuitenkaan mitään liian periaatteellista tai suoraan ilmaistua. Välillä pamflettia lukiessa tuli sellainen olo, kuin yksittäisistä sanamuodoista olisi jouduttu vääntämään paljonkin kättä. En tiedä, ehkä onkin?

Periaateohjelma on sellainen miksi puolue haluaa sen tehdä. Minun mielestäni olisi hyvä, jos se esittelisi joko suuret ideat selkeästi tai yksittäiset ajettavat asiat tarkasti. Vihreiden periaateohjelma ei oikein siinä mielessä ole periaateohjelma, vaan joukko asioita joista on puoluekokouksessa pystytty olemaan samaa mieltä. Otan loppuun vielä yhden esimerkin.

Periaateohjelmassa lukee: ” Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhdeväkivalta on vakava yhteiskunnallinen ongelma, jota on ehkäistävä ja johon on puututtava.” Jos minä olisin kirjoittanut kyseisen paperin, siellä lukisi: ”Väkivalta on aina ja kaikkialla väärin, riippumatta kohteesta tai tekijästä.” Toki minun periaateohjelmani olisi ehkä kaksisivuinen ja siinä ei mainittaisi yhtään käytännön ongelmaa, sitä varten minulla olisi toimintaohjelma.