Tänään kuitenkin on, sillä jäimme taaperon kanssa jo aika aikaisin kaksin. Hän oli päättänyt yöllä repäistä täysin poikkeuksellisen tunnin valvomisen, jonka lisäksi mutsi lähti aamulla menoihinsa jo kahdeksan jälkeen. Heitimme esikoisen kahteen pekkaan päiväkotiin ja tulimme vetämään tunnin päiväunet.
Päiväunien jälkeen vilkaisin Stockan Hullujen Päivien sivuja. Olin vähän ajatellut, että Artekin tarjouksessa olleet kattovalaisimet saattaisivat muuttaa kotiimme, mutta netistähän ne tietty olivat jo loppu. Myymäläsaatavuus vaikutti kuitenkin vielä ihan hyvältä keskustan liikkeessä. Eipä siinä mitään, rotsi päälle, taaperolle haalari ja metroilemaan kohti sentteriä.
Me ja kuusisataa eläkeläistä olimme yhtäaikaa Stockmannilla ostoksilla. Enkä ollutkaan tietoinen, että eläkeläiset niin arvostavat suomalaista valaisindesignia. Sillä siihen mennessä kun olimme itsemme kammenneet viidenteen kerrokseen, olivat lamput jo myyty loppuun. Kirosin, mutta toisaalta: jos olisin todella halunnut ne, olisin voinut myös järjestää elämäni niin, että olisin päässyt ne ensimmäisten joukossa rohmuamaan.
Nielin pettymyksen ja nielaisu putosi tyhjään mahaan. Kävimme siis vielä lounastamassa keskustassa, ennen paluuta itään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti