14.11.2014

Nuorisoalan kieli

Olin kahdeksan kuukautta töissä Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa projektihommissa. Yksi työtehtävistäni liittyi nuorisoalan tutkimiseen, eli kaikkeen siihen, mikä on ajankohtaista nuorisoalan toimijoiden keskuudessa – ovat he sitten tutkijoita, nuorisotyöntekijöitä tai keitä ikinä. Aika alkuvaiheessa tätä projektia päätin, että haluan kirjoittaa pätkän nuorisoalan kielestä: niistä rakennuspalikoista, joilla perustellaan omaa toimintaa.

Kiertelin eri nuorisotaloilla ympäri Helsinkiä vähän jututtamassa henkilökuntaa heidän tiloistaan ja työnkuvistaan. Eivätkä ne toimintamuodot nyt niin suuresti vaihdelleet paikkojen mukaan: kaikkialla pidettiin kokkikerhoja ja peli-iltoja. Toiminnan kerrottiin olevan nuorisolähtöistä ja suurimmat haasteet aina tulivat ympäristöstä tai byrokratiasta. Mielenkiintoisin yksittäinen havainto, jonka kuulin usein mainittavan, oli kuitenkin toteamus joka meni aina suurin piirtein näin:

”--ja sitten meillä tehdään sitä ihan perus nuorisotyötä”.

”Ai niin kuin mitä? Mitä on perusnuorisotyö?”

”No se on sitä nuoren kohtaamista.”

”Siis mitä se sitten on?”

”No se voi olla ihan mitä vaan. Mutta pääasiassa se kai on sitä että on läsnä. Toisille se on vaikka sitä biljardinpeluuta ja jollekin muulle tosi syvällisiäkin puheita elämän suurista valinnoista.”

Jäin aina kaivelemaan taskujani vaivaannuksesta näiden hetkien jälkeen. Halusin tietää miten nuoriso-ohjaajat määrittelevät oman työtehtävänsä sen osuuden, joka heidän itsensä mukaan on sitä ”perusnuorisotyötä”. Nuoriso-ohjaajista ei kuitenkaan saa mitään irti kysyttäessä aiheesta. Kyseessä on ikään kuin eräänlainen sotatarina, jonka voi ymmärtää vasta kun itse on palannut selviytyjänä tantereelta kotiin. Minä en ulkopuolisena voisi koskaan ymmärtää mitä on se ihan perusnuorisotyö, koska en ole sitä koskaan tehnyt.

Nuorisoasiainkeskus on käymässä läpi suunnantarkistusprosessia, joka johtaa ainakin uuden strategiapaperin esittämiseen nuorisolautakunnalle ja kenties suurempiin organisaation myllerryksiin, jos siis näin koetaan tarpeelliseksi. Henkilökunnalla on ollut lukuisia mahdollisuuksia osallistua suunnantarkistuksen eri vaiheisiin erilaisissa työpajoissa, seminaareissa, kyselyissä jne. Kerta itse olin suunnantarkistuksessa vähän niin kuin töissä, osallistuin hyvin laajalti mitä erilaisimpiin tapahtumiin. Pääsin kuuntelemaan lähietäisyydeltä siis sitä, mitä omassa työssä koettiin tärkeäksi ja merkitykselliseksi, eikä varmaan tarvitsisi erikseen mainita mikä sieltä aina nousi esiin: nuorten kohtaaminen ja perusnuorisotyö.

Nuorisotutkimusseuran tutkija Tomi Kiilakoski on pukenut nuorisotyön hyvin sanoiksi, en muista ulkoa sanamuotoja, mutta jotenkin näin se meni: ”nuorisotyö on kulloinkin vallalla olevan sanan merkityksen sisällön toteuttamista”. Pointti on siis siinä, että nuorisotyötä on vaikea määritellä, se saattaa olla yhdessä tilanteessa nuoren ohjaamista koulutuksen pariin ja toisessa ”sinä ainoana vastuullisena aikuisena toimimista”. Olennaista onkin se, mikä koetaan nuorisotyöksi.

Mitä määritelmiä nuorisoasiainkeskuksessa sitten annetaan perusnuorisotyölle? Miksi nuorisotyötä tekevät ihmiset kokevat sen kaikkein olennaisimman osan työtään? Eräässä tapahtumassa yksi työntekijä sanoi, että nuorisotyö on juuri ”kenties sinä ainoana vastuullisena aikuisen toimimista”, toisen taas kuulin määrittävän nuorisoasiainkeskuksen tehtäväksi ”luoda toivoa paremmasta”. Minua ehkä eniten hämmentänyt toistuva kommentti koski ”nuorten AITOA kohtaamista”, erotuksena johonkin epäaitoon ja valheelliseen kohtaamiseen, mitä ei tietenkään koskaan määritelty. Oma lukunsa on ”nuorista lähtevä toiminta”, jossa siis väitetään nuorisotyön olevan sitä, kun tehdään kaikkea mitä nuoret tahtovat.

Tätä tapaa puhua on vaikea ymmärtää katsomatta nuorisoalaa laajemmin. Ehkä siis tässä vaiheessa on hyvä vilkaista nuorisoalaa kokonaisuutena.

Nuorisoala on nimittäin jännä joukko ihmisiä. Siihen kuuluu tutkijoita ja nuoriso-ohjaajia, järjestöjä ja vapaaehtoisia. Jotta jokin olisi ”nuorisoalaa” ja se kuuluisi nuorisotyön piiriin, täytyy sen kuulostaa nuorisoalalta. Jokin suuri muutos yhteiskunnassa, kuten vaikka lukioiden tuntijaon uudistaminen muuttaa ympäröivää maailmaa ja nuoruuden sisältöä, mutta koska se ei ole ”nuorisoalaa” vaan opetusta, ei sen koeta kuuluvan osaksi pakettia. Nuorisoala on pieni ja kompakti joukko, jonka päämajana voi pitää Allianssi-taloa. Kuvaavaa on, että käytännössä koko nuorisoala Suomessa mahtuu yhdelle vuosittaiselle risteilylle. Nuorisoalan valtakunnassa kaikki tiet eivät vie Roomaan vaan Itä-Pasilaan.

Nuorisotutkimus on nuorisotyön vastapari nuorisoalalla. Nuorisotutkimuksen kieli on monimuotoista ja nuorisolähtöistä. Ei voi sanoa, että olisi yhtä nuorisotutkimuksen kieltä, mutta joitain huomioita voi tehdä. Merkittävin piirre, joka tekee nuoria koskevasta tutkimuksesta nuorisotutkimusta, on nuorisolähtöisyys. Ilmiöiden tulee olla nuoruutta koskevia, eikä nuoruus saa olla kohde tai ongelma. Esimerkiksi erilaiset kokeilut häiritsevien nuorisojoukkojen häätämisestä julkisilta paikoilta eivät ole nuorisotutkimusta, mutta häiritsevien nuorisojoukkojen kanssa tehty yhteistyö ongelmien poistamiseksi taas on. Tämä on varsin luonnollinen jako, sillä eihän ihmisen tappamisen tutkiminenkaan ole lääketiedettä vaan sotatiedettä. Nuorisotutkimus puhuu nuorista, nuorten mahdollisuuksien kasvamisesta ja kasvattamisesta.

Nuorisotutkimus ja nuorisotyö keskustelevat keskenään hyvin. Nuorisotutkimuksen trendit ovat mukana nuorisotyön suunnittelussa ja nuorisotyön piirissä tehdyt kokeilut ja havainnot nousevat nopeasti osaksi nuorisotutkimuksen kollektiivista tietoutta. Esimerkkinä vaikka se, kun toisella tai kolmannella työviikollani menin nuorisotutkimuksen kirjastoon lueskelemaan nuorisotutkimuksesta. Jututtamani kirjastovirkailija oli kuullut yhdestä työtehtävästäni – Nuorten havainnointi ja haastatteluhankkeesta – jo ennen kuin projektille oli ehditty tekemään käytännössä mitään muuta kuin suunnittelemaan sitä.

Jos nuorisotutkimus on suuri muovaaja nuorisoalan kielelle, niin sitä on myös Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus. Kenties alan suurimpana yksittäisenä toimijana Suomessa, nuorisoasiainkeskus on muokannut itselleen sopivan tavan puhua nuorista. Siihen yhdistyy nuoriso-ohjaajien puhe aidosta kohtaamisesta ja perusnuorisotyöstä nuorisotutkimuksen mahdollistamiseen ja nuorisolähtöisyyteen. Tämän yhteyden kun ymmärtää, alkaa pikkuhiljaa selvitä syyt sille, miksi nuorisotyöntekijät puhuvat työstään mielellään suhteellisen epämääräisillä ilmauksilla.

Nuorisotyö alana on nopeasti erilaisiin trendeihin reagoiva toimija. Jos nuorisokulttuurissa nousee yhtäkkiä pinnalle mopomiitit, on nuorisoalan toimijoiden parempi olla mukana heti alusta, tai muuten riskinä on nuorten toiminnan demonisointi mediassa. Nuorisotyöntekijät ovat lopulta ne, jotka sinne mopomiitteihin menevät ja hoitavat asioita ruohonjuuri – tai tässä tapauksessa – asfalttitasolla. Nuorisotyön suunnittelijat voivat sitten taas järjestellä asioita ja nuorisotutkijat tehdä havaintoja ja muokata tietoa, mutta aktiivisen nuorten kanssa tehtävän työn tekevät lopulta kuitenkin muut, kuin asiasta eniten puhuvat.

Ehkä siksi nuorityöntekijät ovat omaksuneet kielen, jonka suojissa tapahtuu enemmän, kuin miltä päällepäin näyttää. Se, mitä tehdään ja miten perustellaan tekemisiä, voidaan hukuttaa geneerisen ”perusnuorisotyön” alle, ilman että kukaan uskaltaa alkaa sitä kritisoimaan. Kuka nyt haluaisi muuttaa toimintatapoja niin, että ei enää AIDOSTI kohdattaisi nuoria. Nuorisotyön kielessä on pieni enkelileima, jossa hyvä nuorisotyö ohjaa nuorta pois pahan perheen, pahojen kavereiden tai pahan yhteiskunnan ikeestä. Tämä ei johdu siitä, että nuorisotyöntekijät olisivat jotenkin epärehellisiä tekemisistään vaan siitä, että niin on helpompi selittää reaktioluonteista toimintaa jossa käytännön työ on monesti ohjaamista.

Istuskelin nuorisoasiainkeskuksen yhdessä lukuisista tapahtumista ja seurasin, kun nuorisotyöntekijät saivat kertoa johdolle työnsä mielekkäimpiä piirteitä. Kontekstina oli, että pyrittiin kartoittamaan kaikkea sitä, joka toiminnassa on hyvää ja joka tulisi säilyä jatkossakin. Kaikki tiesivät mistä puhuttiin ja kaikki tiesivät mitä haettiin. Silti ihmettelin välillä sitä, kuinka kaikki kykenivät ymmärtämään toisiaan ilmauksilla, jotka minulle eivät auenneet. Kaikki tuntuivat tietävän mitä aito kohtaaminen on. Johto ei esittänyt kysymyksiä perusnuorisotyöstä, vaan reaktio oli pikemminkin tyytyväinen nyökyttely.

Tajusin siinä sitten lopulta mistä on kyse. Nuorisoalan kieli on nimittäin kuin Tanskan pohjoiskärjen Skagenin edusta, jossa matalasuolainen Itämeri kohtaa Pohjanmeren. Kaksi erilaista vettä ei sekoitu keskenään, mutta ne muodostavat yhden vesialueen. Samoin nuorisoala on oikeastaan kahden erilaisen puhetavan symbioosi, jossa nuoriso-ohjaajat pitävät kiinni ohjaussuhteen merkittävyydestä ja nuorisotutkijat mahdollistamisesta.

Laitettaessa nämä kaksi yhteen, saadaan puhetapa, jossa ilmiöt ovat nuorisolähtöisiä mahdollisuuskokonaisuuksia joiden parissa työskentely ohjaa nuoria kohti jotain parempaa. Niin kauan kun nuorisotutkimus on pääasiassa nuorisolähtöistä ja nuorisotyöntekijät ovat pääasiassa nuoriso-ohjaajia, tämä tulee säilymään.

Muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat. Helsingin nuorisoasiainkeskus ei kohtaa kuin murto-osan kaikista helsinkiläisistä nuorista. Vielä toistaiseksi voimassaolevan nuorisolain mukaan kaikki alle 29-vuotiaat ovat nuoria. Nuorisoasiainkeskuksen toiminta on suunnattu 13–17 -vuotiaille, painotuksena erityisesti ne alueet ja paikat jotka on määritelty positiivisen erityiskohtelun alueiksi. Eli siis niihin huonoihin Helsingin lähiöihin joissa nuoret ”oireilevat”. Yritin kerran selittää yhdelle sosiaalityöntekijänä toimivalle ystävälleni erot nuorisotyön ja sosiaalityön välillä, enkä ehkä onnistunut järin hyvin. Ehkä paras selitys olisi ollut, että sosiaalityö jatkaa siitä mihin nuorisotyö lopettaa?

Jään jännityksellä odottamaan mitä tulevaisuus tuo nuorisoalalle ja Helsingin nuorisoasiainkeskukselle. Kuinka pitkälle perusnuorisotyö kantaa eteenpäin pakollisena reagoivana toimintamuotona, vai tuleeko ala muovautumaan enemmän virikepankiksi, josta nuoret käyvät ammentamassa maistiaisia, kuin jostain hyvän nuoruuden lähteestä? Tulee mitä tahansa, onneksi voi ainakin olla varma, että muutokset ovat hyvin perusteltuja ja niitä on tekemässä Suomen paras joukko ammattilaisia.
Lue lisää