Ei liene salaisuus, että olen pudottanut painoa noin 25 kiloa kolmen vuoden takaisesta tilanteesta. Sukulaiset ja tutut ovat kyselleet ahkerasti salaisuuteni perään. Noudatinko Atkinsin diettiä? Elinkö 5+2 mallin mukaan? Ehei! Salaisuuteni on aivan muualla ja koska haluan muidenkin saavuttavan unelmavartalonsa, paljastan kolmen kohdan unelmavartalon reseptin tässä ja nyt:
1. Syö mitä haluat, sillä syömällä saa energiaa ja tarvitset sitä elääksesi. Monipuolinen ruokavalio tietty on terveellisempi kuin yksipuolinen ja geneettisen painolastimme vuoksi (sydän- ja verisuonitautien maa) kannattaisi vältellä suolaisimpia ja rasvaisimpia ruokia. Syödä voi myös muista syistä: kuten lohduksi, tylsyydestä tai nautinnon vuoksi, sekin on ihan OK.
Syömisessä kannattaa pitää mielessä se, että vartalosi ei varsinaisesti tarvitse hirveitä määriä energiaa. Mikäli syöt paljon, kehosi saa paljon energiaa. Siitä päästäänkin seuraavaan kohtaan.
2. Liiku niin paljon kuin haluat, sillä liikkumalla kulutat energiaa ja se voi oikeesti olla ihan kivaakin. Liikkua ei tarvitse hullun lailla. Sinun ei tarvitse polttaa jokaista lounaalla nappaamaasi dominoa erikseen pois.
Tiedä kuitenkin, että mitä enemmän liikut, sitä enemmän kulutat. Paljolla liikunnalla voidaan kuluttaa paljonkin syömällä saatua energiaa, muttei millään kaikkea. Ruokavaliosi määrittää paljolti vyötärösi mittaa, josta pääsemmekin seuraavaan kohtaan.
3. Muuta käsitystäsi unelmavartalostasi. Minkä taivaan tähden haluaisit näyttää siltä motivuksen afrodancezumbapumpin vetäjältä? Hän kuntoilee työkseen 6-10 tuntia päivässä hikiliikuntaa, eikä kellään ole siihen aikaa.
Vartalosi heijastaa sinua ja elämääsi. Nopeasti muutaman kilon pudottaminen on aivan älyttömän typerä tavoite, sillä siinä ei muuteta elämäntapoja. Mikäli syöt niin kuin haluat ja kuntoilet niin kuin haluat, olet jo saavuttanut elämäsi vartalon. Kohdat yksi ja kaksi on suoritettu ja voit siirtyä kohtaan kolme. Eikö olekin helppoa?
Paljon energiaa nauttimalla lihotaan ja paljon sitä kuluttamalla laihdutaan. Mikäli et ole tyytyväinen peilikuvaasi ja elämäntapaasi, kokeile muuttaa niitä. Jos painonpudotus kiinnostaa, niin syö vähemmän ja liiku enemmän. Mikäli se ei toimi ja taustalla on tauteja tai muita tekijöitä, niin auttavatko karppaukset tai paastopäivät muka paremmin?
Rakasta itseäsi, sinä senkin tyhmyri.
6.9.2013
4.9.2013
Hyvästi Nokia
Nokia meni. Kansallinen ylpeys myytiin kasvottomalle ohjelmistojätille. Mitä mahtava fenno-ugrilainen pohjoinen väki nyt tästedes voi esitellä ulkomaalaisille omanaan? Oi Nokia, Nokia, Nokia!
Jep. Käsi ylös kaikki joille tämä tuli yllätyksenä.
*kaikki yleisössä kätensä nostaneet ovat idiootteja*
Nokia osti joskus 1980-luvulla itselleen täysomistuksen piestä salolaisesta firmasta, jossa kehiteltiin matkapuhelimia: Mobirasta. Joskus laman jälkeen kävi yllättäen selville, että mukanaan kannettava järkihintainen puhelin on itse asiassa ihan tosi, tosi hyvä idea, ja kaikki halusivatkin ostaa sellaisen. Nokialla meni hyvin vuosia, kunnes lopulta ei mennytkään.
Informaatioteknologia on siinä mielessä jännä kehityksen ala, että siinä kehitetään kaikki periaatteessa alusta. Muistan kuulleeni vertauksen talonrakentamisen ja koodaamisen välillä, joka oli suhteellisen osuva. Jos taloja olisi alettu rakentamaan vasta 1970-luvulta lähtien, niin kuinka huonoja ne olisivatkaan alkuaikoinaan olleet? Kuinka moni olisi romahtanut, ennen kuin lopulta olisi löydetty toimivat mallit? Samoin informaatioteknologiassa täytyy muistaa, että kaikki on jouduttu alusta pitäen keksimään, jolloin toimivat mallit ovat kehittyneet pikkuhiljaa. Suhteutettuna siihen, kuinka vähän aikaa informaatioteknologiaa on ollut olemassa, se toimii yllättävän hyvin.
Nokia oli tässä kehityksessä esi-isä. Se valmisti nimenomaan matkapuhelimen, jolla pystyi puhumaan ja lähettämään 160 merkin tekstiviestejä. Tämän jälkeen kaikki onkin sitten mennyt enemmän tai vähemmän päin honkia. Vuonna 2007 Nokia vielä hallitsi puolia maailmanlaajuisista älypuhelinmarkkinoista – tänä vuonna osuus oli 3 %.
Itse henkilökohtaisesti muistan saaneeni joskus 2000-luvun alkupuolella jonkin ensimmäisistä ”koko kansan älypuhelimista”. Se oli jokin epämääräinen numerosarja 6210 tai 6120 tai jotain sinnepäin. Mikä siitä teki älypuhelimen, oli ilmeisesti taajuudet ja mahdollisuus lähettää WAP-viestejä. Kumpikaan näistä ominaisuuksista ei näyttäytynyt käyttäjälle. Se oli älypuhelin, koska minulle sanottiin sen olevan älypuhelin.
Ensimmäinen oma älypuhelimeni oli Nokian 9110i Communicator. Se oli puhelin, jolla oikeasti pystyi tekemään asioita. Saatoin laittaa soittoääneksi ihan ihka oikean musiikkikappaleen (Rammsteinin Du Hastin) ja pelata sellaista PC-alustoille kehiteltyä peliä kuin DOOMia. Communicator oli oikeasti älypuhelin.
Oikeastaan on vähän outoa, että yritys joka hallitsee markkinoita, jolla on tuote kuten communicator ja joka pystyy syytämään ulos neljä uutta mallia vuosittain, ei kyennyt kehittämään kilpailijaa Iphonelle. Sen sijaan, että firma olisi kehittänyt kommarin kaltaisia ihmelaitteita, kilpailu kosketusnäyttöjen kanssa aloitettiin siitä huonommasta päästä, eli niistä ”tämä on älypuhelin koska sanomme sinulle sen olevan sellainen” –puhelimista. Informaatioteknologiassa oli harpattu muutamassa vuodessa eteenpäin huimin askelin, eikä kuluttajille enää riittänytkään pelkkä tieto siitä että uusi tuote on hyvä – sen piti itse asiassa ihan oikeasti olla hyvä.
Tämän päivän älypuhelin on sellainen, jota on helppo käyttää ja jolla on paljon sisältöä. Nokialaisilla ei oikein onnistunut kumpikaan. Vasta nyt Lumiakautena alkaa sisältöä olla storessa jonkin verran, mutta eipä määrää voi vieläkään mitenkään erityisen suureksi sanoa. Lisäksi kun uusissa Windows Phoneissa on tyhmiä ensimmäisten sukupolvien mokia, kuten nyt vaikka se ettei puhelimen äänenkovuutta voi säätää erillään soittoäänen kovuudesta, vieraantuvat valmiisiin tuotteisiin tottuneet käyttäjät nopeasti uudesta tulokkaasta. Vanha N8:ni oli valmiimpi puhelin kuin nykyinen Lumia 620:ni, vaikkakin nykyisessä on parempi sisältö. Vaihtaisinko takaisin vanhaan? Tuskin.
Joten Nokian kohtalosta on turhaa olla yllättynyt. Matkapuhelintoiminnan myynti ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse asiassa ko. osuus firmasta oli kuulemma myynnissä jo aikaisemmin 1990-luvun alussa Ericssonille. Seuraavaa puhelinta ei tarvitse enää ostaa kotimaisuusperiaatteella, vaan nyt voi jo keskittyä sisältöön. Helppokäyttöinen puhelin, Jolla on hyvä sisältö esim. Android-tuoteperheen kautta.
Tajustiko? ;)
Jep. Käsi ylös kaikki joille tämä tuli yllätyksenä.
*kaikki yleisössä kätensä nostaneet ovat idiootteja*
Nokia osti joskus 1980-luvulla itselleen täysomistuksen piestä salolaisesta firmasta, jossa kehiteltiin matkapuhelimia: Mobirasta. Joskus laman jälkeen kävi yllättäen selville, että mukanaan kannettava järkihintainen puhelin on itse asiassa ihan tosi, tosi hyvä idea, ja kaikki halusivatkin ostaa sellaisen. Nokialla meni hyvin vuosia, kunnes lopulta ei mennytkään.
Informaatioteknologia on siinä mielessä jännä kehityksen ala, että siinä kehitetään kaikki periaatteessa alusta. Muistan kuulleeni vertauksen talonrakentamisen ja koodaamisen välillä, joka oli suhteellisen osuva. Jos taloja olisi alettu rakentamaan vasta 1970-luvulta lähtien, niin kuinka huonoja ne olisivatkaan alkuaikoinaan olleet? Kuinka moni olisi romahtanut, ennen kuin lopulta olisi löydetty toimivat mallit? Samoin informaatioteknologiassa täytyy muistaa, että kaikki on jouduttu alusta pitäen keksimään, jolloin toimivat mallit ovat kehittyneet pikkuhiljaa. Suhteutettuna siihen, kuinka vähän aikaa informaatioteknologiaa on ollut olemassa, se toimii yllättävän hyvin.
Nokia oli tässä kehityksessä esi-isä. Se valmisti nimenomaan matkapuhelimen, jolla pystyi puhumaan ja lähettämään 160 merkin tekstiviestejä. Tämän jälkeen kaikki onkin sitten mennyt enemmän tai vähemmän päin honkia. Vuonna 2007 Nokia vielä hallitsi puolia maailmanlaajuisista älypuhelinmarkkinoista – tänä vuonna osuus oli 3 %.
Itse henkilökohtaisesti muistan saaneeni joskus 2000-luvun alkupuolella jonkin ensimmäisistä ”koko kansan älypuhelimista”. Se oli jokin epämääräinen numerosarja 6210 tai 6120 tai jotain sinnepäin. Mikä siitä teki älypuhelimen, oli ilmeisesti taajuudet ja mahdollisuus lähettää WAP-viestejä. Kumpikaan näistä ominaisuuksista ei näyttäytynyt käyttäjälle. Se oli älypuhelin, koska minulle sanottiin sen olevan älypuhelin.
Ensimmäinen oma älypuhelimeni oli Nokian 9110i Communicator. Se oli puhelin, jolla oikeasti pystyi tekemään asioita. Saatoin laittaa soittoääneksi ihan ihka oikean musiikkikappaleen (Rammsteinin Du Hastin) ja pelata sellaista PC-alustoille kehiteltyä peliä kuin DOOMia. Communicator oli oikeasti älypuhelin.
Oikeastaan on vähän outoa, että yritys joka hallitsee markkinoita, jolla on tuote kuten communicator ja joka pystyy syytämään ulos neljä uutta mallia vuosittain, ei kyennyt kehittämään kilpailijaa Iphonelle. Sen sijaan, että firma olisi kehittänyt kommarin kaltaisia ihmelaitteita, kilpailu kosketusnäyttöjen kanssa aloitettiin siitä huonommasta päästä, eli niistä ”tämä on älypuhelin koska sanomme sinulle sen olevan sellainen” –puhelimista. Informaatioteknologiassa oli harpattu muutamassa vuodessa eteenpäin huimin askelin, eikä kuluttajille enää riittänytkään pelkkä tieto siitä että uusi tuote on hyvä – sen piti itse asiassa ihan oikeasti olla hyvä.
Tämän päivän älypuhelin on sellainen, jota on helppo käyttää ja jolla on paljon sisältöä. Nokialaisilla ei oikein onnistunut kumpikaan. Vasta nyt Lumiakautena alkaa sisältöä olla storessa jonkin verran, mutta eipä määrää voi vieläkään mitenkään erityisen suureksi sanoa. Lisäksi kun uusissa Windows Phoneissa on tyhmiä ensimmäisten sukupolvien mokia, kuten nyt vaikka se ettei puhelimen äänenkovuutta voi säätää erillään soittoäänen kovuudesta, vieraantuvat valmiisiin tuotteisiin tottuneet käyttäjät nopeasti uudesta tulokkaasta. Vanha N8:ni oli valmiimpi puhelin kuin nykyinen Lumia 620:ni, vaikkakin nykyisessä on parempi sisältö. Vaihtaisinko takaisin vanhaan? Tuskin.
Joten Nokian kohtalosta on turhaa olla yllättynyt. Matkapuhelintoiminnan myynti ei tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse asiassa ko. osuus firmasta oli kuulemma myynnissä jo aikaisemmin 1990-luvun alussa Ericssonille. Seuraavaa puhelinta ei tarvitse enää ostaa kotimaisuusperiaatteella, vaan nyt voi jo keskittyä sisältöön. Helppokäyttöinen puhelin, Jolla on hyvä sisältö esim. Android-tuoteperheen kautta.
Tajustiko? ;)
3.9.2013
Le Retour de Eeli
Klo 14.10 Express odotti suurlähetystön edessä. Hyvästelin vielä työkavereita, vaikka taksi odotti alhaalla. Mä olen huono hyvästelijä.
Tästä se nyt sitten alkaa: maailman mukaan noin 22h matka Jakartasta Helsinkiin, mutta fyysisesti mulle itselleni matka-aikaa kertyy noin 26h. Tässä tuntee itsensä aikalaillakin maailmaa pienemmäksi. Mun kokemuksellani ei ole mitään väliä.
Töissä oli mua varten järjestetty jäähyväislounas: Dominoe’s kiskan pizzaa ja limua. Arvostin. Työkaverit antoivat lahjaksi Luwakin kahvia, joka oli hauska ele. Edustuston kahvikulut tulevat laskemaan eksponentiaalisesti kun 85% kaiken kahvin juoneesta harkkarista päästiin eroon.
Istun nyt taksissa, viimeisessä Jaksun ruuhkassani ainakin vähään aikaan. Fiilis on jännittynyt, mutta huomattavasti positiivisempi kuin tulomatkalla – perillä ei odota suuri tuntematon, vaan tuttu ja kotoisa Suomi.
Tänne tulomatkalla (menomatkalla, riippuu perspektiivistä) raportoin viimeiset 24h Suomesta ja nyt aattelin tehdä samankaltaisen raportin tästä epämääräisestä välitilasta, CLEAR! –sanan huudosta siihen hetkeen, kun sähkösokki on jälleen käynnistänyt sydämen. En tiedä onko ko. mikrosekunnin aikajaksolla siirtymisestä kuolemasta elämään mitään nimeä, mutta ajattelin että sitähän voisi kutsua matkaksi. Ainoana erona tällä omalla matkallani on se, että mikrosekunnin sähkösokkini kestää lähemmäs 26 tuntia.
1h matkustamista takana, klo 15.00 Jakartan aikaa.
Lennonjohtotorni häämöttää taksin ikkunasta. Matkassa meni about tunti – huoh. Ehdinpähän ajatella asioita. Tullittomalla puolella aion etsiä kuulokkeita ja kelloa. Niin ja ehkä kirjaa. Indonesian rupian vaihtokurssi Euroon on eeppisen huono, joten rupioilla saatavien tavaroiden määrä tässä päässä ylittää mennen tullen seteleiden arvon Euroissa.
2h matkustamista takana, klo 16.00 Jakartan aikaa.
Check-innissä meni 40min, vaikka olin tehnyt online check-inin. Sekä lentoyhtiön virkailija että maahanmuuttoviranomainen kumpikaan ei tunnistanut viisumini jatkoleimaa oikeaksi. Pääsin silti läpi ilman korruptiota, mitä nyt vähän suurlähetystön käyntikorttia esittelin. 3,5h lennon lähtöön, nyt olisi aika kuluttaa rupiat pois. Niitä on jäljellä liikaa, kiitos kämpän takuuvuokran.
3h matkustamista takana, klo 17.00 Jakartan aikaa.
Ostin kellon osittain valuuttaongelmien ja osittain tämän blogitekstin vuoksi. Ostin myös kirjan. Keskeneräinen Little Bee –teos ei ole järin piristävä, joten päätin hankkia uuden. Valikoima oli mitä oli. Olisin halunnut Terry Pratchettin uuden perunakirjan jota ei tietenkään löytynyt. Ainoa jonka valikoimasta huolin, oli The Hundred Year Old Man Who climbed Out Of The Window And Disappeared. Ärsyttävää ostaa kirja, jonka alkuperäiskieltä lukee ihan riittävän hyvin nauttiakseen teoksesta, ja jonka suomennos on tod. näk. parempi kuin tämä englanninnos. Oon kävellyt kentän päästä päähän kahdesti. Väsyttää.
On vähän kipeä olo. Luultavasti se on vain väsymystä, nestehukkaa ja stressiä. Mutta katotaan ny. Join jo yhden makuveden ja nyt ajattelin napata kaakkois-Aasian viimeisen Aquani.
4h matkustamista takana, klo 18.00 Jakartan aikaa.
Kirja vaikuttaa hyvältä ja olokin on parempi. Pitää Suomessa sitten käydä kunnon terveystarkastuksessa. 1,5h lennon aikataulutettuun lähtöön – miksi mä aina tulen kentälle näin aikaisin?
5h matkustamista takana, klo 19.00 Jakartan aikaa.
Portti on auki. Pääsin yhdestä odotustilasta toiseen. Jee. Tämä lentokenttä on niin huono, että se on kivunnut inhokkilistassani kakkoseksi. Tarviiko erikseen mainita ykköstä?
6h matkustamista takana, klo 20.00 Jakartan aikaa.
Boarding valmistui 30min myöhässä ja sen päätteeksi kapteeni ilmoitti todennäköisen nousun myöhästyvän vielä 80 minuuttia. Uusi nousuaika olisi 20.50 Jakartan aikaa, eli 1h 20min odotettua myöhemmin. Mulla olisi vaihtoaikaa Kuala Lumpurissa huimat 1h 5min, joten mikäli lento ei vedä kiinni myöhästelyään ja seuraava lento ei odota, niin vaihtoni KL:stä Lontooseen on hyvin pitkälti missattu. Välimatka JKT:n ja KL:n välillä on hyvin lyhyt ja lentoaika noin 2h, joten tässä vaiheessa tiedän jo käytännössä jatkoyhteyteni menneen
Onneksi tein check-innin suoraan Helsinkiin asti ja nämä molemmat lennot ovat Air Malaysian yhteyksiä, niin ongelma ei ole minun vaan heidän. Valitettavasti vaan heidän ongelmistaan eivät kärsi he vaan minä. Aloin jo suunnitella tekstiviestiä, jonka lähetän kotiväelle KL:stä. Vituttaa yllättävän vähän – tosin vielä ehtii.
7h matkustamista takana, 21.00 Jakartan aikaa.
Kone rullaa kentällä. Mä lähinnä naureskelen, sillä kaikki toivo on jo mennyt. Lennon kestoksi ilmoitettiin 1h 40min. Siinä meni se vaihto. Tai no, lasken vielä, mutta mietin jo sitä, että jos minä ja lentokentällä tapaamani ranskis molemmat missataan lentomme, niin taidanpa kysyä jos tuo lähtisi kaljalle.
Noniin, nyt sitten jonotetaan nousua :D :D Nauretaan vielä kun naurattaa.
No joo, mä olen kolmekymppinen valkoihoinen mies EU-passilla. Worst case scenario on sitä paitsi jo ohitettu -> kone nousi Jakartasta. I’m going on an adventure.
8h matkustamista takana, 23.00 KL:n aikaa.
Käänsin kelloni Malesian aikaan. Koneessa oli juuri ruoka: manadonkanaa tai –kalaa. Otin kanan. Aloin ruokailemaan automaattisesti haarukalla ja lusikalla, vaikka veitsi olisi ollut tarjolla. Mä oon ollut liian pitkään Indonesiassa.
9h matkustamista takana, 00.10 KL:n aikaa.
EI-VOI-OLLA-TOTTA!!!! Kävelin lentokoneesta ulos. Kiitos eilisillan check-innin mulla oli paikka rivillä 7. Olin bisnesluokan jälkeen ensimmäisiä ihmisiä ulkona. Kävelin käytävää pitkin, kunnes edessä näkyi muutama jamppa lentonumerolappujen kanssa.
Yksi huusi: ”Wordman!?”
Vastasin: ”Yes!”
”Mr. Wordman please, to your right.”
Suoraan oikealla oli turvatarkastus, jonka jälkeen heti kun sain vyön housuihini, joku jantteri nappasi mun passini, katsoi kuvaa ja sanoi:
“Very, very old picture.”
Vastasin: ”Yes, one beard and 20kg ago.”
“Your plane is boarding, straight forward, have a nice trip.”
Ja siinähän se oli. Heti suoraan vieressä. Kävelin suoraan koneeseen. Fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hyvä. Jos laukku ehtii perään, niin lähetän kiitoskirjeen Air Malaysialle. Tai no, saatan lähettää vaikkei ehtisikään!! Parasta ikinä! Pieni vessahätä meinaa latistaa tunnelmaa, MUTTEI PYSTY! HAHAA!!
10h matkustamista takana, 01.00 KL:n aikaa.
Nousu. Kone on myöhässä suurin piirtein saman verran kuin edellinenkin, mutta tällä kertaa kaikki odottelu tapahtui koneessa. Parempi näin. Tässä koneessa näkyy telkkareissa nousussa näköjään melko hieno tailfin kamera. Vessahätä.
11h matkustamista takana, klo 19.00 Lontoon aikaa (ehkä).
Koneessa tarjoiltiin ruoka. Kattelen District 9 leffaa. Pääsin lopulta vessaankin ja nyt yritän rentoutua. Käänsin kellon Lontoon aikaan, kun yritän kääntää elimistöni kellon mahdollisimman nopeasti.
14h matkustamista takana, klo 22.00 Lontoon aikaa.
Nukahdin, yritän jatkaa nukkumista.
16h matkustamista takana, klo 00.00 Lontoon aikaa.
Lisää nukkumista. Heräsin lopulta janoon ja päätin katsoa jakson Mythbustersia. Leffavalikoimassa olisi Winter’s Bone. Sitä kehuttiin aikanaan paljon. Josko sitä neljältä vaikka katsoisi pätkän.
18h matkustamista takana, klo 02.00 Lontoon aikaa.
Ei nukuta. Yritän kyllästyttää mieleni TV:llä. Kokeilin amerikkalaista sarjaa nimeltä Arrow. Vihreästä nuolesta kertova sarja oli niin kuraa, etten jaksanut katsoa kymmentä minuuttia enempää.
19h matkustamista takana, klo 03.00 Lontoon aikaa.
Aloin kattoa Winter’s Bonea. Lentokoneen ikkunasta sarastaa aamu.
20h matkustamista takana, klo 04.00 Lontoon aikaa.
Masentava leffa. Onhan tuo Jennifer Lawrence hyvä, mutta muuten en kyllä saa mitään iloa tästä elokuvasta.
21h matkustamista takana, klo 05.00 Lontoon aikaa.
Lentokoneessa on jo aika valoisaa. Laskeutumiseen on aikaa 1,5h. Täytyykin checkata vaihdon liput kohtapuoleen.
22h matkustamista takana, klo 06.00 Lontoon aikaa.
Laskeutumiseen about 20min aikaa. Kentällä odottaa nopea vaihto – toivottavasti se menee hyvin heti näin aamusta.
24h matkustamista takana, klo 08.00 Lontoon aikaa.
Vatsaan sattuu.
Kone laskeutui 30min myöhässä London Heathrowin nelosterminaalin luo ja seuraava lento lähti kolmosterminaalin perältä, viimeiseltä (ish) portilta. Turvatarkastuksen jälkeen juoksin koko matkan portille, seuraten opastetaulujen tekstejä ”Gate Closing”.
Perille päästyäni teksti oli muuttunut: ”Gate Closed”. Toinen suomalainen siinä sitten nappasi mut hihasta mukaansa ja kävelimme lentovaihtojen tiskille. Uusi yhteys lähtee 10.20 paikallista aikaa.
Juoksuspurtin jälkeen aloin rauhoittumaan ja myös hiki alkoi virrata sekä mahaan alkoi sattua. Vessareissu helpotti vähän. Mä en tiedä miksi, mutta mulla on usein näillä pitkillä lennoilla vatsavaivoja vaihtelevissa määrin. Nyt kuitenkin 13h lennon jälkeen 15 minuutin sporttispurtti oli ihan liikaa. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa kun juo vettä.
26h matkustamista takana, klo 10.00 Lontoon aikaa.
Haahuilin kentällä väliajan ja join vettä. Ostin itselleni uuden kahvikupin korvaamaan Vickanin ja Danielin häämukin. Tästedes mua katselee aamuisin Lissu kruunajaistensa 60vuotis juhlakupista. Nice.
Maha on edelleen kipeä, mutta muuten olo on parempi. Istun jo koneessa. Kuulin ensimmäistä kertaa suomenkielistä asiakaspalvelua piiiiitkään aikaan. Taidan ostaa muuten kohta Hesarin, sillä en ole lukenut päivän lehteä kahdeksaan kuukauteen.
27h matkustamista takana, klo 11.00 Lontoon aikaa.
Ostin kolmen Euron hintaisen Helsingin Sanomat. Olin tyytyväinen ostoksestani, vaikkakin varsin tietoinen että ennen lennon hinnalla sai sentään lukea lehdet.
Lueskelin myös juttuja viimeisen 26h ajalta tästä vihosta. Sekä käsiala että lauserakenteet huononevat ajan myötä. Täytynee korjailla niitä sitten vähän blogikirjoitusvaiheessa.
Mä en tiedä mitä kello on Suomessa.
28 h matkustamista takana, klo 12.00 Lontoon aikaa.
Tämä Jaksun kentältä ostamani kirja on hauska:
’I’ve been thinking,’ Said Alan.
‘What,’ said Stalin angrily.
‘Why don’t you shave off that moustache?’
With that the dinner was over, because the interpreter fainted.
Ruotsiksi tää ois varmaan tosi hyvä, mutta suomeksi liian lähellä Arto Paasilinnan parempia kirjoja.
29h matkustamista takana, klo 15.00 Suomen aikaa.
Helsinki-Vantaan laukkuhihnalla. Nämä pitkät lennot on kyllä todella rankkoja. Nyt jännittää laukun kohtalo, sillä siellä on mun ainoat farkut. Noh, matka on anyway nyt ohi ja poika on tullut kotiin.
- JA LAUKKU MYÖS!
Tästä se nyt sitten alkaa: maailman mukaan noin 22h matka Jakartasta Helsinkiin, mutta fyysisesti mulle itselleni matka-aikaa kertyy noin 26h. Tässä tuntee itsensä aikalaillakin maailmaa pienemmäksi. Mun kokemuksellani ei ole mitään väliä.
Töissä oli mua varten järjestetty jäähyväislounas: Dominoe’s kiskan pizzaa ja limua. Arvostin. Työkaverit antoivat lahjaksi Luwakin kahvia, joka oli hauska ele. Edustuston kahvikulut tulevat laskemaan eksponentiaalisesti kun 85% kaiken kahvin juoneesta harkkarista päästiin eroon.
Istun nyt taksissa, viimeisessä Jaksun ruuhkassani ainakin vähään aikaan. Fiilis on jännittynyt, mutta huomattavasti positiivisempi kuin tulomatkalla – perillä ei odota suuri tuntematon, vaan tuttu ja kotoisa Suomi.
Tänne tulomatkalla (menomatkalla, riippuu perspektiivistä) raportoin viimeiset 24h Suomesta ja nyt aattelin tehdä samankaltaisen raportin tästä epämääräisestä välitilasta, CLEAR! –sanan huudosta siihen hetkeen, kun sähkösokki on jälleen käynnistänyt sydämen. En tiedä onko ko. mikrosekunnin aikajaksolla siirtymisestä kuolemasta elämään mitään nimeä, mutta ajattelin että sitähän voisi kutsua matkaksi. Ainoana erona tällä omalla matkallani on se, että mikrosekunnin sähkösokkini kestää lähemmäs 26 tuntia.
1h matkustamista takana, klo 15.00 Jakartan aikaa.
Lennonjohtotorni häämöttää taksin ikkunasta. Matkassa meni about tunti – huoh. Ehdinpähän ajatella asioita. Tullittomalla puolella aion etsiä kuulokkeita ja kelloa. Niin ja ehkä kirjaa. Indonesian rupian vaihtokurssi Euroon on eeppisen huono, joten rupioilla saatavien tavaroiden määrä tässä päässä ylittää mennen tullen seteleiden arvon Euroissa.
2h matkustamista takana, klo 16.00 Jakartan aikaa.
Check-innissä meni 40min, vaikka olin tehnyt online check-inin. Sekä lentoyhtiön virkailija että maahanmuuttoviranomainen kumpikaan ei tunnistanut viisumini jatkoleimaa oikeaksi. Pääsin silti läpi ilman korruptiota, mitä nyt vähän suurlähetystön käyntikorttia esittelin. 3,5h lennon lähtöön, nyt olisi aika kuluttaa rupiat pois. Niitä on jäljellä liikaa, kiitos kämpän takuuvuokran.
3h matkustamista takana, klo 17.00 Jakartan aikaa.
Ostin kellon osittain valuuttaongelmien ja osittain tämän blogitekstin vuoksi. Ostin myös kirjan. Keskeneräinen Little Bee –teos ei ole järin piristävä, joten päätin hankkia uuden. Valikoima oli mitä oli. Olisin halunnut Terry Pratchettin uuden perunakirjan jota ei tietenkään löytynyt. Ainoa jonka valikoimasta huolin, oli The Hundred Year Old Man Who climbed Out Of The Window And Disappeared. Ärsyttävää ostaa kirja, jonka alkuperäiskieltä lukee ihan riittävän hyvin nauttiakseen teoksesta, ja jonka suomennos on tod. näk. parempi kuin tämä englanninnos. Oon kävellyt kentän päästä päähän kahdesti. Väsyttää.
On vähän kipeä olo. Luultavasti se on vain väsymystä, nestehukkaa ja stressiä. Mutta katotaan ny. Join jo yhden makuveden ja nyt ajattelin napata kaakkois-Aasian viimeisen Aquani.
Garuda oli hyvästelemässä matkaajaa |
Kirja vaikuttaa hyvältä ja olokin on parempi. Pitää Suomessa sitten käydä kunnon terveystarkastuksessa. 1,5h lennon aikataulutettuun lähtöön – miksi mä aina tulen kentälle näin aikaisin?
5h matkustamista takana, klo 19.00 Jakartan aikaa.
Portti on auki. Pääsin yhdestä odotustilasta toiseen. Jee. Tämä lentokenttä on niin huono, että se on kivunnut inhokkilistassani kakkoseksi. Tarviiko erikseen mainita ykköstä?
6h matkustamista takana, klo 20.00 Jakartan aikaa.
Boarding valmistui 30min myöhässä ja sen päätteeksi kapteeni ilmoitti todennäköisen nousun myöhästyvän vielä 80 minuuttia. Uusi nousuaika olisi 20.50 Jakartan aikaa, eli 1h 20min odotettua myöhemmin. Mulla olisi vaihtoaikaa Kuala Lumpurissa huimat 1h 5min, joten mikäli lento ei vedä kiinni myöhästelyään ja seuraava lento ei odota, niin vaihtoni KL:stä Lontooseen on hyvin pitkälti missattu. Välimatka JKT:n ja KL:n välillä on hyvin lyhyt ja lentoaika noin 2h, joten tässä vaiheessa tiedän jo käytännössä jatkoyhteyteni menneen
Onneksi tein check-innin suoraan Helsinkiin asti ja nämä molemmat lennot ovat Air Malaysian yhteyksiä, niin ongelma ei ole minun vaan heidän. Valitettavasti vaan heidän ongelmistaan eivät kärsi he vaan minä. Aloin jo suunnitella tekstiviestiä, jonka lähetän kotiväelle KL:stä. Vituttaa yllättävän vähän – tosin vielä ehtii.
7h matkustamista takana, 21.00 Jakartan aikaa.
Kone rullaa kentällä. Mä lähinnä naureskelen, sillä kaikki toivo on jo mennyt. Lennon kestoksi ilmoitettiin 1h 40min. Siinä meni se vaihto. Tai no, lasken vielä, mutta mietin jo sitä, että jos minä ja lentokentällä tapaamani ranskis molemmat missataan lentomme, niin taidanpa kysyä jos tuo lähtisi kaljalle.
Noniin, nyt sitten jonotetaan nousua :D :D Nauretaan vielä kun naurattaa.
No joo, mä olen kolmekymppinen valkoihoinen mies EU-passilla. Worst case scenario on sitä paitsi jo ohitettu -> kone nousi Jakartasta. I’m going on an adventure.
8h matkustamista takana, 23.00 KL:n aikaa.
Käänsin kelloni Malesian aikaan. Koneessa oli juuri ruoka: manadonkanaa tai –kalaa. Otin kanan. Aloin ruokailemaan automaattisesti haarukalla ja lusikalla, vaikka veitsi olisi ollut tarjolla. Mä oon ollut liian pitkään Indonesiassa.
9h matkustamista takana, 00.10 KL:n aikaa.
EI-VOI-OLLA-TOTTA!!!! Kävelin lentokoneesta ulos. Kiitos eilisillan check-innin mulla oli paikka rivillä 7. Olin bisnesluokan jälkeen ensimmäisiä ihmisiä ulkona. Kävelin käytävää pitkin, kunnes edessä näkyi muutama jamppa lentonumerolappujen kanssa.
Yksi huusi: ”Wordman!?”
Vastasin: ”Yes!”
”Mr. Wordman please, to your right.”
Suoraan oikealla oli turvatarkastus, jonka jälkeen heti kun sain vyön housuihini, joku jantteri nappasi mun passini, katsoi kuvaa ja sanoi:
“Very, very old picture.”
Vastasin: ”Yes, one beard and 20kg ago.”
“Your plane is boarding, straight forward, have a nice trip.”
Ja siinähän se oli. Heti suoraan vieressä. Kävelin suoraan koneeseen. Fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hyvä. Jos laukku ehtii perään, niin lähetän kiitoskirjeen Air Malaysialle. Tai no, saatan lähettää vaikkei ehtisikään!! Parasta ikinä! Pieni vessahätä meinaa latistaa tunnelmaa, MUTTEI PYSTY! HAHAA!!
10h matkustamista takana, 01.00 KL:n aikaa.
Nousu. Kone on myöhässä suurin piirtein saman verran kuin edellinenkin, mutta tällä kertaa kaikki odottelu tapahtui koneessa. Parempi näin. Tässä koneessa näkyy telkkareissa nousussa näköjään melko hieno tailfin kamera. Vessahätä.
11h matkustamista takana, klo 19.00 Lontoon aikaa (ehkä).
Koneessa tarjoiltiin ruoka. Kattelen District 9 leffaa. Pääsin lopulta vessaankin ja nyt yritän rentoutua. Käänsin kellon Lontoon aikaan, kun yritän kääntää elimistöni kellon mahdollisimman nopeasti.
14h matkustamista takana, klo 22.00 Lontoon aikaa.
Nukahdin, yritän jatkaa nukkumista.
16h matkustamista takana, klo 00.00 Lontoon aikaa.
Lisää nukkumista. Heräsin lopulta janoon ja päätin katsoa jakson Mythbustersia. Leffavalikoimassa olisi Winter’s Bone. Sitä kehuttiin aikanaan paljon. Josko sitä neljältä vaikka katsoisi pätkän.
18h matkustamista takana, klo 02.00 Lontoon aikaa.
Ei nukuta. Yritän kyllästyttää mieleni TV:llä. Kokeilin amerikkalaista sarjaa nimeltä Arrow. Vihreästä nuolesta kertova sarja oli niin kuraa, etten jaksanut katsoa kymmentä minuuttia enempää.
19h matkustamista takana, klo 03.00 Lontoon aikaa.
Aloin kattoa Winter’s Bonea. Lentokoneen ikkunasta sarastaa aamu.
20h matkustamista takana, klo 04.00 Lontoon aikaa.
Masentava leffa. Onhan tuo Jennifer Lawrence hyvä, mutta muuten en kyllä saa mitään iloa tästä elokuvasta.
21h matkustamista takana, klo 05.00 Lontoon aikaa.
Lentokoneessa on jo aika valoisaa. Laskeutumiseen on aikaa 1,5h. Täytyykin checkata vaihdon liput kohtapuoleen.
22h matkustamista takana, klo 06.00 Lontoon aikaa.
Laskeutumiseen about 20min aikaa. Kentällä odottaa nopea vaihto – toivottavasti se menee hyvin heti näin aamusta.
24h matkustamista takana, klo 08.00 Lontoon aikaa.
Vatsaan sattuu.
Kone laskeutui 30min myöhässä London Heathrowin nelosterminaalin luo ja seuraava lento lähti kolmosterminaalin perältä, viimeiseltä (ish) portilta. Turvatarkastuksen jälkeen juoksin koko matkan portille, seuraten opastetaulujen tekstejä ”Gate Closing”.
Perille päästyäni teksti oli muuttunut: ”Gate Closed”. Toinen suomalainen siinä sitten nappasi mut hihasta mukaansa ja kävelimme lentovaihtojen tiskille. Uusi yhteys lähtee 10.20 paikallista aikaa.
Juoksuspurtin jälkeen aloin rauhoittumaan ja myös hiki alkoi virrata sekä mahaan alkoi sattua. Vessareissu helpotti vähän. Mä en tiedä miksi, mutta mulla on usein näillä pitkillä lennoilla vatsavaivoja vaihtelevissa määrin. Nyt kuitenkin 13h lennon jälkeen 15 minuutin sporttispurtti oli ihan liikaa. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa kun juo vettä.
26h matkustamista takana, klo 10.00 Lontoon aikaa.
Haahuilin kentällä väliajan ja join vettä. Ostin itselleni uuden kahvikupin korvaamaan Vickanin ja Danielin häämukin. Tästedes mua katselee aamuisin Lissu kruunajaistensa 60vuotis juhlakupista. Nice.
Maha on edelleen kipeä, mutta muuten olo on parempi. Istun jo koneessa. Kuulin ensimmäistä kertaa suomenkielistä asiakaspalvelua piiiiitkään aikaan. Taidan ostaa muuten kohta Hesarin, sillä en ole lukenut päivän lehteä kahdeksaan kuukauteen.
27h matkustamista takana, klo 11.00 Lontoon aikaa.
Ostin kolmen Euron hintaisen Helsingin Sanomat. Olin tyytyväinen ostoksestani, vaikkakin varsin tietoinen että ennen lennon hinnalla sai sentään lukea lehdet.
Lueskelin myös juttuja viimeisen 26h ajalta tästä vihosta. Sekä käsiala että lauserakenteet huononevat ajan myötä. Täytynee korjailla niitä sitten vähän blogikirjoitusvaiheessa.
Käsiala kärsii kun kirjottaa liikaa koneella |
28 h matkustamista takana, klo 12.00 Lontoon aikaa.
Tämä Jaksun kentältä ostamani kirja on hauska:
’I’ve been thinking,’ Said Alan.
‘What,’ said Stalin angrily.
‘Why don’t you shave off that moustache?’
With that the dinner was over, because the interpreter fainted.
Ruotsiksi tää ois varmaan tosi hyvä, mutta suomeksi liian lähellä Arto Paasilinnan parempia kirjoja.
29h matkustamista takana, klo 15.00 Suomen aikaa.
Helsinki-Vantaan laukkuhihnalla. Nämä pitkät lennot on kyllä todella rankkoja. Nyt jännittää laukun kohtalo, sillä siellä on mun ainoat farkut. Noh, matka on anyway nyt ohi ja poika on tullut kotiin.
- JA LAUKKU MYÖS!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
10/121 Neljäkymmentä vuotta
Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...
-
Hei Internet, Ei ollakaan juteltu vähään aikaan. Ei sillä etteikö olisi ollut sanottavaa - on ollut hyvin paljonkin, mutta blogi formaattina...
-
Kiinalaisissa ravintoloissa on ollut 2010-luvulta lähtien käynnissä sushifikaatio. Perinteiset lounaslistat ovat olleet jo jonkin aikaa hist...
-
Toinen gradu lähti painoon ja lupasin tänne graduoppaan. Eli, olen tehnyt kaksi pro gradua: Turun yliopiston yleiseen historiaan ja valtio-...