29.4.2013

NHL:n tynkäkauden pudotuspeliveikkaukset 2013


Katsos, NHL:n tynkäkaudella on saatu hakattua loppuun 48 ottelun mittainen runkosarja, jyvät on erotettu akanoista, pojat miehistä ja playoff-joukkueet MM-kisajoukkueiden täyttömiehistä. It’s hockey baby, lähetäänpäs analysoimaan pudotuspeliparit ja antamaan (tod. näk. syvälle pöpelikköön uppoavat) ennusteet Stanley Cupin nostajista tynkäkaudelle 2013.

Itäinen konferenssi

Pittsburgh Penguins (1) – New York Islanders (8)

Pittsburgh pystyy iskemään kentälle pudotuspeleissä heittämällä kovimman joukkueen, mitä liigassa on vähään aikaan nähty. Kotikasvatetut supertähdet Crosby, Malkin, Letang ja Fleury ovat saaneet avukseen kakkosaaltoon pikkunimiä, kuten Dallasin kapteenin Brenden Morrown, Calgaryn kapteenin Jarome Iginlan, Tsekin MM-kisajoukkueen tuplakultamiehen Tomas Vokounin, maalihai James Nealin ja ja ja… Tämä joukkue on niin kova, että jopa Jussi Jokinen on siinä kova. No joo, ei pidä ivata Jokista. Miehellä on ollut hyviä kausia useampi ja ilmeisesti maisemanvaihto oli tällä kertaa parasta mitä saattoi uralle tapahtua. Fun fact: Jussi Jokinen teki kymmenessä Pittsburghin runkosarjaottelussaan saman verran pisteitä kuin 33 edellisessä ottelussaan Hurricanesin paidassa. Seura tekee näköjään kaltaisekseen.

Mutta: mulla on jotenkin hyvä fiilis Islandersista. Joukkue on viime vuosina tehnyt paljon maaleja. Viime (tai toissa) kaudella jossain välissä Islandersilla oli eniten yli 20 maalin tehneitä pelaajia liigassa, mikä oli älyttömän hyvin idän heittopussilta. En oikein jaksa uskoa viime kauden kaltaiseen LA ylläriin Islandersilta, mutta takuulla tämä ottelusarja tulee olemaan kovempi kuin miltä se paperilla vaikuttaisi. Veikataanpa jopa että Pittsburgh ei pelkästään taivu Islandersille – vaan joutuu tekemään sen jopa kolmesti. Pohja se on kuitenkin (vielä toistaiseksi) Long Islandin ylpeyden tankissa ja noutaja tulee seitsemännessä ottelussa.

Pittsburgh vie otteluvoitoin 4-3 (ja maaleja tässä sarjassa tulee muuten paljon)

Montréal Canadiens (2) - Ottawa Senators (7)

Väärät kanadalaiset! Otteluparin piti olla esim. Down Goes Brownin rummuttama Montréal – Toronto, eikä tämä kohtaaminen. Noh, otetaan mitä saadaan. Montréal pelasi hyvin siihen asti kunnes pudotuspelipaikka varmistui, sen jälkeen slumppi mutta lopulta kausi päättyi hienosti kakkossijaan idässä. Mutta siihen se jää. En uskonut Montréaliin ennen runkosarjan alkua, enkä usko nyt pudotuspelien alussakaan. Miksen?

Koska Senators on ollut kova. Viimeisenä matsina runkosarjassa pelattu Ottawan ja Bostonin pommi-iskujen vuoksi siirretty kohtaaminen kääntyi Ottawalle Bostonin kotihallissa. Ottamatta kunniaa Islandersilta, vaikuttaa pikemminkin Ottawa idän yllätysvalmiimmalta joukkueelta. Valmentaja Paul MacLean kiskoi joukkueen väkisin pudotuspeleihin huolimatta kovien nimien loukkaantumisista, mutta nyt pudotuspelien alla paluun ovat tehneet sekä maalivahtitilastojen johtaja Craig Anderson sekä SM-liigan kauden paras puolustaja (ja runkosarjan MVP joukkueelleen) Erik Karlsson. Uskokaapa vaan, tästä duosta jatkaa pääkaupungin joukkue ja Quebecissä alkaa Molsonilla maustettu kesäloma.

Ottawa vie voitoin 1-4

Washington Capitals (3) – New York Rangers (6)

Washington vaikutti kauden alussa katastrofilta. Tappioita tappioiden perään, eivätkä huiput olleet kuin korkeintaan kelvollisia. Sitten tapahtui jotain. Fiksut väittävät joukkueen omaksuneen valmentaja Adam Oatesin taktiikat kauden kuluessa, mutta on siinä jotain muutakin. Alexander Ovechkin on ollut jo monta kautta puolivaloilla, mutta hupsista keikkaa, mies meni ja takoi maaleja kuin.. noh… Alexander Ovechkin viisi vuotta sitten. Washington haluaa pelata ja toivottavasti ruutia riittää kaatamaan idän kovia joukkueita. Olisi todella kiva nähdä kaikkien voittoennusteiden ulkopuolelle pudonnut Capitals esimerkiksi finaaleissa.

Ainakin New York pitäisi kaatua. John Tortorellalla tuoli kiikkuu jos menestystä ei pleijareista tule. Kaverilla oli käsissään kauden alussa kovin mahdollinen sakki idässä ja mitä sillä saatiin aikaan? Hädin tuskin pudotuspelipaikka. Okei, joukkue paransi loppua kohden ja pääsi pudotuspeleihin, mutta mikäli ihmeitä ei tapahdu, alkaa kesäloma Manhattanilla toisen kotipelin jälkeen.

Washington vie 4-0

Boston Bruins (4) – Toronto Maple Leafs (5)

Toronto pudotuspeleissä? Helvetin vuorilla on lumivyöryjä ja tosiuskovaiset on kutsuttu takaisin planeetta Xanulle liekehtivän meteoriitin kyydissä. Tämä tekee todella hyvää jääkiekon näkyvyydelle ja kivaahan se on tietää maailman suurimman hokimarkkina-alueen katsojien vihdoinkin saavan maistaa pudotuspelejä. Lisäksi tämä on hyvää esimakua ensi kaudelle, jolloin joukkuetta toivottavasti rakennetaan vahvemmaksi, jotta vastaisuudessa kun vastaan tulee Boston Bruinsin kaltainen joukkue, pudotuspelit kestäisivät enemmän kuin neljä ottelua.

Tehtävistään vapautettu GM Brian Burke sanoi aina haluavansa Torontosta kovan joukkueen. Tässähän sitten onkin hyvä mittari: liigan ehkä kovin joukkue. Rutkasti pudotuspelikokemusta rinnuksissaan kantava toissakauden mestari on omaksunut pahan tavan vetää otteluparit aina seitsemänteen asti, joista mestaruuskaudella selvisivätkin joka kerta, mutta viime vuonna tapa kostautui. Tässä otteluparissa seiskaan ei mennä. Ei mennä edes viidenteen.

Boston vie 4-0

Läntinen konferenssi

Chicago Blackhawks (1) – Minnesota Wild (8)

Mikä joukkue on tilastojen valossa kovempi kuin Pittsburgh? Runkosarjan voittanut Chicago Blackhawks tietenkin. Chicago kaatui runkosarjassa varsinaisella peliajalla ainoastaan seitsemän kertaa! Seitsemän! Rannat varjele. Tosin Pittsburgh ei taipunut jatko-ajalle mentäessä kertaakaan, mutta luulenpas että näiden kahden joukkueen kohtaaminen finaalissa päättyisi silti Chicagon voittoon. Pittsburghilla saattaa olla liigan nimekkäin joukkue, mutta Chicago on kuin huippuunsa hiottu, upea kone. Pittsburgh on kromilla koristeltu, viritetty BMW jossa on uusimmat ja kauneimmat lisäosat, mutta Chicago on Lamborghini - täydellinen sellaisenaan.

Mikä tietty on sääli Minnesotaa kohtaan. Vuosikausia pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt jääkiekkoalueen joukkue pääsi pudotuspeleihin kamalan hintavilla lisämiehillä Ryan Suterilla ja Zach Parisella höystettyinä, ja noutaja tulee tällä kertaa nopeasti. Ehkäpä se on jopa hyvä. Pikku maistiainen pudotuspeleistä, ensi kaudella nuoria junnuja lisää joukkueeseen (mm. Finnish baby jesus) ja sitten pitkälle pleijareissa. Hyvä suunnitelma, eikö totta? Eikä lainkaan harmita tappio neljässä tällä kaudella.

Chicago vie 4-0

Anaheim Ducks (2) – Detroit Red Wings (7)

Anaheim meni sitten pudotuspeleihin lännen kakkosena. Noh, kuten Toronton yhteydessä sanoinkin, nautaeläimet lentävät ja paimentolaiszombie tekee toisen tulemisen lähi-idässä. Muutaman Ducksin ottelun nähneenä en lainkaan ihmettele kylläkään syitä. Mutta, mutta, mutta… Onko se vaan mielikuvitusta, vai onko Anaheimiin iskenyt samaa tautia kuin Montréaliin? Paikka varmistui ja tehomiehet kadottivat tehonsa. Takkiin hiipi hyvän olon tunne ja kaikkein vaarallisinta olisi kohdata ensimmäisellä pudotuspelikierroksella joko huimassa nosteessa oleva joukkue tai tiimi jolla on mieletön voittamisen kulttuuri.
 
Ja onko missään jääkiekkojoukkueessa samaa voittamisen kulttuuria, kuin Red Wingsissä? Kaksikymmentäkaksi peräkkäistä kautta pudotuspeleissä! Mä olin ekalla luokalla ala-asteella edellisen kerran kun Detroitissa ei pelattu jääkiekkoa runkosarjan jälkeen. Enpä muista siitä paljoa, taisin saada fillarin syntymäpäivälahjaksi. Tai Nintendon. Detroitin saavutus on huima, mutta se on vaatinut valmentaja Mike Babcockilta ruuvin kiristämistä äärimmilleen ja luulenpa, ettei edes huippuunsaviritetty punasiipijoukkue riitä haastamaan Anaheimia, jahka ankat joutuvat selkä seinää vasten.

Anaheim vie 4-3 (mutta käyvät ainakin kerran tappiolla ottelusarjassa)

Vancouver Canucks (3) – San Jose Sharks (6)

Katsos, Vancouver pudotuspeleissä samankaltaisella joukkueella kuin aina ennenkin. Tehdäänpä analyysi nopeasti tässä tapauksessa: Sedin, Sedin, maalivahtipeli - kuka on ykkönen, second scoring. Ongelmat ja lupaukset ovat edelleen samat kuin edellisillä kausilla, ja luulenpa että tuloksetkin. Viime kaudella noutaja tuli heti kättelyssä tulevan mestarin LA:n käsittelyssä, eikä samanlaista selkäsaunaa liene tällä kertaa odotettavissa. Mutta jos takkiin tulee, luulenpa että valmentaja Alain Vigneault saa alkaa pakkaamaan tavaroitaan.

San Jose on kulkenut tällä kaudella jotenkin tutkan alla allekirjoittaneella. Hupsista, Antti Niemi jakaa maalivahtien tilastokärjen voittojen määrässä Rangersin Lundqvistin ja Wildin Nicken kanssa. Koskas tämä tapahtui? En jaksa uskoa kalifornialaisjoukkueen matkaavan kovinkaan pitkälle näissä pudotuspeleissä (elleivät tee samaa kuin Phoenix viime kaudella), mutta ensimmäisen ottelusarjan he vievät.

San Jose vie voitoin 2-4

St. Louis Blues (4) – Los Angeles Kings (5)

Tylsä, tylsempi, St. Louis Blues. Oliko epäreilusti sanottu? En ole tällä kaudella katsonut yhtään St- Louisin ottelua, johtuen viime kaudella saamastani inhorefleksistä joukkuetta kohtaan. Ovathan nuo saattaneet petrata paljonkin. Paha sanoa, kun toivon vaan joukkueen putoavan nopeasti, jotta voisin unohtaa koko kammotuksen olemassaolon. Onko mitään tylsempää kuin tylsä jääkiekko? Vai onko tämä vaan mun mielikuvitustani tai jonkun huonon ottelun luoma illuusio...

Hesarin Nieminen on rummuttanut tynkäkauden ajan Los Angelesia ensimmäiseksi mestaruutensa uusivaksi joukkueeksi sitten Detroitin voittojen 2000-luvun alussa. Voihan tuo olla että näin käykin. Los Angeles ei heikentynyt viime kaudesta, vaikkakin osa magiasta taisi huuhtoutua mestaruuden myötä kuohuviininä alas Stanley Cupin kautta. Jonathan Quick on ollut tällä kaudella ihminen, eivätkä Dustin Brownit ja Anze Kopitarit olekaan pelanneet enää kuin Dustin Brownit ja Anze Kopitarit. Tästä parista tulee silti voitto.

LA vie voitoin 2-4

Kuka sitten vie pytyn? Helppo (ja tylsä) vastaus olisi Pittsburgh Penguins. Tämä tapahtuisi maailmassa, jossa Pingviinit saavat hurmoksen päälle ja takovat nenuun jokaista idän joukkuetta sata-nolla ja kohtaavat lännestä Chicagon sijaan joko Anaheimin tai superyllättäjän San Josen. Näin ei kuitenkaan käy, sillä pitkän ja raskaan Islandersin väännön jälkeen Pingviinit kompastuvat berserkkeinä tahtokiekkoa pelaavaan Ottawaan. Capitals uusii viimevuotisen temppunsa kakkoskierroksella Bostonista ja kaataa Idän finaalissa Ottawan seitsemännessä ottelussa. Stanley Cupin finaalissa pelaa lännestä Chicago Blackhawks, joka lännen loppuotteluissa kaatoi niin ikään seitsemännessä Los Angelesin (toivottavasti katsoin otteluparit oikein, olisi noloa jos kaikki seitsemän lukijaani huomaisivat etten osaa laittaa kahdeksaa numeroa suuruusjärjestykseen).

Tuossa alussa makustelin vähän sillä mahdollisuudella, jos Washington Capitals voittaisikin tällä kaudella Stanley Cupin. Sanottakoon nyt heti kättelyssä, että materiaali tuskin riittää siihen temppuun. Mutta koska se oli ajatuksena niin hauska, niin arvataan virallisena veikkauksena Washington Capitals (ja tylsänä mutta realistisena Pittsburgh Penguins).

18.4.2013

Järjetön kaupunki


Kolmen kuukauden tutustumisen jälkeen on aika kertoa teille millainen kaupunki on megalopolis nimeltään Jakarta. Kuvia olenkin jo näyttänyt täällä, täällä ja täällä, mutta kertonut vain ohimenneitä pikkujuttuja.

Jakarta sijaitsee Jaavan saarella, ja koko saari on muuttumassa megalopolikseksi: yhdeksi suurmetropolialueeksi, jonka yksittäisiä miljoonakaupunkeja yhdistää yhteiset taajamat. Mikäli saari ei olisi tuliperäinen ja vuoristoinen, olisi tämä kehitys tapahtunut jo kauan aikaa sitten. Alueen väkiluvusta kuulee erilaisia arvioita, mutta heitetään nämä Wikipedian luvut kehiin: Jakartan kaupunki 10 miljoonaa, metropoli 28 miljoonaa, Jaavan saari 138 miljoonaa.

Mutta, Jakarta on samalla lailla keskus Indonesiassa kuin mitä Helsinki on Suomessa. Kaupungin alueella asuminen on kalliimpaa ja monien mielestä epämiellyttävämpää kuin lähiympäristössä. Siksi joka maanantai kaupungin sisääntuloväylillä on järjettömät ruuhkat, kun lähikaupungeissa asuvat ihmiset tulevat viikoksi töihin pääkaupunkiin. Eikä tässä siis puhuta mistään pikkukaupungeista, metropolialueen ulkopuolelta esimerkiksi Bandungista ajaa Jakartaan motarilla kahdessa tunnissa. Bandungin metropolialue koostuu keppoisasta seitsemästä miljoonasta asukkaasta.

Millaista on siis elämä arkisin Jakartassa? Ahdasta. Bloggasinkin jonkin aikaa sitten kertomuksen liikenteestä, mutta kerrotaanpa siitä vähän lisää. Minun Jakartani koostuu ehkä noin 5% alueesta koko kaupungista. Tämän 5 % sisällä varaudun arkipäivinä käytännössä kaikkiin taksimatkoihin tunnin varoajalla. Miksi? Koska tätä kaupunkia ei ole rakennettu, se on kasvanut. Liikenteen kasvettua yhdellä alueella, on alueelle vedetty uusi tie. Yleensä vanhan tien päälle – kahden erisuuntaisen rakenteellisesti erotetun kadun ohitustieksi. Sitten jossain vaiheessa joku hoksaa, ettei tie pisteen A ja B välillä palvele kuin kahta pistettä, ja tiehen tehdään liittymiä alemmille teille. Tällä metodilla on saatu aikaan järjestelmä, jossa päästäkseen muutaman sadan metrin matka linnuntietä, joutuu tekemään kaksi–kolme u-käännöstä. Eikö kuulosta fiksulta? Ei sillä ole fiksuuden kanssa mitään tekemistä, kaupunki on kasvanut, ei rakennettu.


Näytä suurempi kartta

Vai näyttääkö tämä jonkun silmään nopeimmalta mahdolliselta reitiltä? Sitä se ajallisesti kuitenkin on.

Onneksi on julkinen liikenne. Bussikaistoja, jotka palvelevat lähinnä kaupunkiin tuloa ja kaupungista lähtemistä. Okei, joitain järkilinjojakin on, mutta vähemmän. Bussikaistat on rauhoitettu busseille, mikä tekee liikenteen muilla kaistoilla huomattavasti ahtaammaksi. Linja-autojen oli tarkoitettu kohdistettavaksi kasvavalle keskiluokalle, mutta yllättäen kansan vaurastuessa nuo haluavatkin selkeimmän mahdollisen statussymbolin: oman auton. Busseja kyllä käytetään, mutta ottaen huomioon että bussilinjoja on vähemmän kuin lähes 30 kertaa pienemmällä (ei niin voi sanoa, pitää sanoa 1/30) Helsingin metropolilla, lienee pointti tullut selväksi.

Mitäs jengi täällä sitten tekee? Yksinkertainen vastaus: duunia ja shoppailee. Jakarta ei ole mikään taiteen ja kulttuurin kehto. This being said, kyllä täällä tekemistä riittää. Tämä kaupunki on älytön jättiläinen, jonka sisuksissa piilee helmi jos toinenkin – ongelmana useimmiten on niiden löytäminen. En usko että edes jokaisen yksittäisen synnin nimeämiseen ja tuomitsemiseen keskittynyt katolinen kirkko ehti keskiajalla keksimään sellaista ihmismielen tuhoajaa, jota Jakartasta ei löytäisi. Hyvä esimerkki: maailman suurimmassa muslimimaassa on porsaanliharuokaan keskittynyt pikaruokaketju. Suuri osa kansasta elää alle kahdella dollarilla päivässä ja viimeisen viikon aikana olen nähnyt liikenteessä kaksi Ferraria, yhden Murcielagon, useamman Posrchen ja jopa yhden Rolls Royce Phantomin. Huhu tietää kertoa Alexis nimisen täyden palvelun hoitokeskuksen (ilotalo/spa) tilaavan tyttöjä Euroopasta.

Mutta shoppailu ja työkaupunki tämä on. Hallinnollisena keskuksena kaikki valtion ja suurimpien talouslaitosten pääkonttorit sijoittuvat varsin pienelle alueelle Jakartan keskustassa – minun viidelle prosentilleni. Valtaisia ostoskeskuksia on aivan vieri vieressä, yleensä toimistotalojen yhteydessä tai niiden vieressä. Niissä porukka sitten käy syömässä ja ostoksilla työpäivän jälkeen. Ainakin sen verran mitä liikenteeltä ehtivät.

Baarikulttuurista olenkin jo kertonut yhtä sun toista. Jakarta on ilmeisemmin Kaakkois-Aasian bilekeskus. Avokki ei ollut uskoa tätä, ennen kuin luki sen itse Loukkarista. Jakartan yöelämä on välillä todella rosoista ja villiä. Ei ole ihan yhden tai kaksi kertaa käynyt niin, että miellyttävän ja minun mielestäni normaalin baarikeskustelun aikana keskustelukumppani alkaa yhtäkkiä tarjota palveluja rahasta. Noh, onneksi näitä kokemuksia vastaan on aina kymmenen tapausta, kun juttelukaveri on normaali ja kiva ihminen (non gender specific). Kansana indonesialaiset ovat helposti lähestyttäviä ja kivoja, ja joskus tämä sitten on helppoa sekoittaa asiakaspalveluun. Noh, sellaista se kai välillä on. Viime viikonloppuna mulle jopa tarjottiin alennusta, kun ilmoitin olevani kiinnostunut ainoastaan oluesta. Valitettavasti alennus vaan ei koskenut olutta. Dääm.

Pitää varmaan kertoa ihmisistä noin muutenkin, jottei tämä mene aivan yksistään ilotyttöraportoinniksi. Indonesialaiset ovat kivoja, mutta se on vähän sama kuin sanoisi että Eurooppalaiset ovat ylimielisiä. On mukavia tyyppejä ja on vähemmän mukavia tyyppejä. Kansaa on niin paljon, että mukaan mahtuu jos jonkinlaista jaavalaista ja papualaista. Länkkärinä raivostuttaa paikallinen tapa kutsua valkoisia miehiä (ja useimmiten myös naisia) termillä mister. ”Hello Misteeeeer”, huutelevat lapset kadulla kun kävelen töihin. Sähköposteihin tämä kansa vastaa satunnaisesti, kävelytahti on hidas ja katukauppiaiden hinnat riippuvat ostajan ihonväristä. Mutta muuten mikään ei erityisemmin ärsytä. Pikkujuttuja.

Mitäs sitä vielä sanoisi näin yhteenvetona? Jakarta on elävä, sykkivä yhdistelmä lasia, betonia, köyhää ja rikasta. Jakartaa ei pysty käsittämään kokonsa puolesta edes vaikka täällä kävisi ja jonkin aikaa olisi. Jakarta jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, aina vaan ja ikuisesti. Kolmen kuukauden täällä olon jälkeen löydät edelleen ihmeellisyyksiä, kuten vaikkapa megakirkkoja. Liikenne pakottaa elintilan pieneksi, mutta vain 5 % tuntemiseen puoli vuotta ei riitä millään.

Mut kaiken kaikkiaan, mikä on fiilis Jakartasta? Yksi fiiliksiä kuvaava musiikkikipale tulee äkkiä mieleen:

 

11.4.2013

Randomeja kuvia Jakartasta (vol3) Lombok edition

Kävipäs sitten niin, että kotipuolesta tuli käymään avokki Indonesiassa. Tämän kunniaksi kävimme Lombokilla vähän chillailemassa ja otin tietenkin jonkin verran fotoja. Työelämävalmennuksen ”ei oikeutta lomiin” –sääntö meinasi vähän pilata kaiken, mutta onneksi pitkien pääsiäispyhien varjolla saimme reissumme tehtyä. Tässä siis Lombokin kuvia yhdistettynä muihin Jakartan kuviin. Enjoy.

Rinkuloita. En osaa selittää

Hylättyjä, tai ainakin käyttämättömiä ruokakärryjä

Kierrätystä - Jakartastyle!

Skidejä lennättämässä leijoja

Yhdet piirustukset, kaksi taloa.

Bisnes kulkee kätevästi olalla. Tässä tapauksessa rasvakeitin.
Senggigi, kameran huonolla panoramamodella

Sunset house. Resortti valkoisille turisteille.

turkulainen humanisti

Jätkät oli lähteny vesille
Valo ja varjo

Sateenkaari päättyi hotellille - tietenkin.

Ihan turboiso annos kahdelle hengelle

Isä ja poika kalassa

Suomalaiset jalat

Keittiön keskellä oli auto. Why? Because f*ck you, that's why!

Kimchi J-dog. Huomatkaa että makkara on uppopaistettu.

Meikä 29v. Skål!

10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...