Työnhaku on oikeastaan aika jännää touhua. Olen pyhittänyt
koko tämän viikon tälle toiminnalle ja ensi viikosta lähtien aion tehdä sitä
puolipäiväisesti. Kai se valtio-opin gradukin on pakko tehdä. En ensin
ajatellut sitä koskaan askarrella, mutta koska huomasin toisen tutkintoni
olevan gradua vaille valmis, ei sen tekemättä jättäminenkään enää tunnu kovin
fiksulta idealta. Mutta nyt on aiheena työnhaku.
Ensinnäkin otetaan valtakunnan ykköstyönhakuportaali mol.fi.
Kyseinen sivu on valtion työ- ja elinkeinotoimiston ylläpitämä työpaikkojen
hakupaikka. Kirjauduin sivustolle tuossa tiistaina ja ilmoittauduin työttömäksi
työnhakijaksi siinä sitten samalla. Sivustolla ei ollut mahdollista tehdä
muutoksia vuonna 2005 jättämiini tietoihin muuten kuin osoitteen suhteen, joten
esimerkiksi kirjaamispäivämääräksi tuli joku tammikuun päivä vuodelta 2005.
Näpsäkkää.
Myös haettujen tehtävien linjakas systeemi oli niin karmiva,
etten usko yhdenkään ihmisen pystyvän täyttämään niitä kunnolla ja/tai oikein. Nytkin,
samalla kun minun pitäisi mennä korjailemaan hakuprofiiliani, kirjoitan
mieluummin blogiin valitusta aiheesta. Sivusto luo illuusion siitä, kun palaisi
aikakoneella käyttämään internettiä 2000-luvun alkuun, jonkin Compaq Presario
486:een asennetun Netscape Navigatorin avulla. Noh, kai se on olennaisempaa
että on kirjautunut sivustolle, ei se saako sitä kautta yhteydenottoja yhtään
mistään tai keneltäkään.
Palvelu itse toimistossa oli hyvää. Ystävällinen ihminen
jakoi voivotteluni sivustosta ja ilmoitti kiskan hakeneen valtiolta rahoitusta
sivuston uudistamiseksi. Ilmoittauduin leikkisästi vapaaehtoiseksi tähän
tehtävään, mikäli se joskus tulee avoimeen hakuun. Kaiken kaikkiaan luulen
kirjautumiseni ja toimistokäyntini olleen yhtä tyhjän kanssa, mutta voinpahan
ainakin hakea tästedes tehtäviä joissa vaaditaan työttömäksi työnhakijaksi
kirjautumisen. Ei kai siis ihan turha päivä.
Itse työnhaku on sitten vähän kurjempaa touhua. Olen tässä
parin viime vuoden aikana täytellyt turhaan lukuisia työ- ja harjoittelupaikkahakemuksia,
mutta eipä tässä toisaalta ole suurta stressiä ollut saamisen suhteen.
Opintotuki on pitänyt minut hengissä ja tulevaisuudessa häämöttänyt valmistumisen
majakka on tuonut lohtua. Mutta silti, on asioita jotka ovat alkaneet ärsyttää
mitä suuremmassa määrin.
Ensinnäkin ärsyttää tämä kaikkien suurempien toimijoiden
fetissi omaan hakemuskaavakkeeseen. Onko pakko? Firmat ovat innokkaita luomaan
toisistaan poikkeavia hieman erilaisia kaavakkeita, jotka vaativat
täyttelijältä lähinnä copypastetusta omasta CV:stä. Sitten yleensä kuitenkin
lopussa annetaan mahdollisuus liittää mukaan CV. Mitä järkeä? Kuka idiootti
tämänkin nyt on keksinyt?
Olen hakenut kaikkiin projektitehtäviin ja muihin
akateemista taustaa vaativiin ajatteluhommiin. Nyt kuitenkin viimeaikoina on
ollut intoa täytellä eri HR-puolen hakemuksia, sillä sain suoritettua Työelämän
ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuuden. Noh, helmikuussakohan se oli,
kun huomasin erään HR-puolen ilmoituksen juurikin mollissa. Tehtävään ei
vaadittu kokemusta, mutta haku piti suorittaa oman nettilomakkeen kautta. Huoh.
Täyttelin ylipitkää lomaketta tympääntyneenä ja huomasin lähinnä kapinoivani
jatkuvasti lomakkeen kohtien sanamuotoja kohtaan. Kohdat ”Kerro itsestäsi.
Käytä ranskalaisia viivoja ja avainsanoja” ja ”Kerro miksi sinä olisit juuri
haluamamme energiapakkaus ja tiimipelaaja” ärsyttivät erityisesti sillä A.)
olen ihminen, en lista avainsanoja ja B.) onko olemassa yhtään yritystä
maailmanhistoriassa joka ei haluaisi energiapakkausta ja tiimipelaajaa? ”Oletko
sinä hakemamme passiivinen omaankuoreensulkeutuja?”
Pahinta kuitenkin oli lista, jossa piti kirjata eri työaloja
joilla oli ollut. Ei siis työpaikkoja, vaan aloja. Listasta ei löytynyt muun
muassa lainkaan kulttuurialaa. Noh, sitä täyttelin varmaan tunnin ja huomasin
niputtavani kaiken työkokemukseni ”muu asiakaspalvelija” -kohdan alle. Lopussa
kun oli kohta ”kerro kokemuksestasi näillä aloilla” aloin vuodattamaan listan
mahdottomasta muotoilusta ja typerästä ja ihmisiä aliarvioivasta tekotavasta.
Koko hakulomakkeen ideana tuntui olevan se, että et ole yksilö vaan työvoimaa.
Noh, minä olin yksilö. Kirjoitin vielä omaan esittelykohtaani jotain tyyliin:
”Hei työnantaja, vaikka en olisi se mitä haet, niin älä hae
työntekijöitä tältä sivulta. Tämä sivusto haluaa muuttaa työntekijänsä
työtunneiksi ja yksilöllisyyden sijaan täällä kannustetaan olemaan lista
avainsanoja. Ethän ole mukana luomassa maailmaa jossa avainsanat ylittävät
yksilöllisyyden? Varmasti sinäkin haluaisit töihisi ihmisen, etkä
työtuntipakettia jolla on vain kuusi osaamisaluetta.”
Olin jo lähettämässä hakemustani, mutta satuin vilkaisemaan
vielä kerran työnantajana toimivaa yritystä ja heidän toimialaansa. Kävi ilmi,
että firma oli ilmeisesti start-uppi ja heidän pääasiallinen tuotteensa oli
kyseinen lomake, jota olin käyttänyt puoli päivää haukkuen ja täyttäen. Voi paska.
En sitten koskaan lähettänyt hakemustani.
Henkilöstöpuolen töihin hakeminen tuntuu välillä vähän
turhauttavalta. Jos firma ei koskaan esimerkiksi lähetä edes ”Kiitos hakemuksestasi,
et juuri tällä kerralla tullut valituksi” -sähköpostia, jään miettimään että
miksen kelvannut? Onko kyseisessä yhtiössä töissä henkilöstöpuolella niin
pahvia sakkia, etteivät he edes tajua ilmoittaa valinnasta muille hakeneille?
Siinä tulee sellainen olo, että on hakenut organisaation alimpaan tehtävään,
jossa olisi ollut kuitenkin fiksumpi kuin se joka hakee työntekijää. En aio
nimetä mitään tiettyä työnantajaa joka näin olisi tehnyt, mutta voin antaa
yhden vinkin eräästä jolta olisin odottanut parempaa: kyseinen firma on juuri
muodostunut, se on korkeakoulu ja sen nimi on laineen synonyymi.
Myös robottien lähettämät ”kiitos hakemuksestasi Eeli W##¤%¤%rdman,
et valitettavasti tullut tällä kertaa valituksi tehtävään hr-harjoittelija”
tuntuvat välillä naurettavilta. Okei, hyvä tietää että sentään
laine-korkeakoulun tasolla ei henkilöstöpuolella olla, mutta kyllä hakijakin
tunnistaa sen kun hänen hakupanostaan on pidetty merkityksettömänä. Monet
suomalaiset organisaatiot kaipaisivat kyllä selkeästi suurempaa panostusta
inhimillisyyteen – sekin on voimavara ja jopa kilpailuvaltti työmarkkinoilla.
En sano että minusta nyt varsinaista tarjoussotaa käytäisiin eri yritysten
välillä, mutta mitäs jos joku peliohjelmoija joutuu uransa alkuvaiheilla
päättämään kahden eri yrityksen välillä, ja joutuu samanlaisten persoonattomien
muka-vastausten kohteeksi? Siinä se tietotaito kuulkaas valuu äkkiä ulkomaille.
On pakko päättää vähän positiivisempaan sävyyn, ettei tämä
mene ihan synkistelyksi. Olen nyt tässä saanut hakuprosessin oikein hyvin
käyntiin ja minulla on etenemissuunnitelma ainakin joulukuuhun asti. Olen jopa
hakenut muutamia tehtäviä, jotka paperilla vaikuttivat sopivan minulle kuin
nenä päähän. Myös se, että satuin pääsemään haastatteluun helmikuussa, oli
omiaan kohottamaan välillä melko alhaiseksi päässyttä itsetuntoani. Kyseessä
oli hyvä paikka, ja vaikka en tullut valituksi, oli kiva nähdä, ettei tässä nyt
mitään radioaktiivisia sentään olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti