29.10.2012

Yksi näkökulma matalaan äänestysaktiivisuuteen

Kunnallisvaalit ovat nyt sitten ohi. Onnea kaikille valituille ja menestystä seuraavalle nelivuotiskaudelle. Suurin voittaja näissä vaaleissa oli Perussuomalaiset, valtakunnallisella 12,3% äänisaaliilla. Suurimpana puolueena pysyi Kokoomus ja toisena SDP. Suurin häviäjä näissä vaaleissa oli demokratia, äänestysaktiivisuuden jäädessä valtakunnallisesti 58%, huonoimmillaan sen ollessa Suomen toisiksi suurimassa kaupungissa Vantaalla 51%.


Asiantuntijoilla oli heti mielipiteitä siitä, miksi aktiivisuus jäi näin matalaksi. Puhuttiin vaaliähkystä, kuntauudistuksesta, vieraantumisesta politiikkaan ja vaalien merkityksettömyyden tunnusta. Kuitenkin kysyttäessä, jokainen puoluejohtaja vaikutti pöyristyneeltä äänestysaktiivisuudesta. Muistanpa kuulleeni Eero Heinäluomankin sanoneen, että asialle tehtäisiin jotain jos tiedettäisiin mitä tehdä.

Pohditaanpa hetki. Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Kunnanvaltuuston kokoonpano, joo, mutta äänestäjän on hirveän vaikea nykymaailmassa nähdä valtuustoa mitenkään sellaisena asiana, joka vaikuttaa häneen itseensä. Siellä puhutaan politiikka ja kiistellään kasvisruokapäivästä. No jos ei kunnanvaltuusto ole oikea vastaus, niin mitä kunnallisvaaleissa sitten äänestetään?

Lähiympäristön ja oman elämänpiirin toiminnasta. Kunnallisvaalit ovat sellaiset vaalit, joissa yritetään muistuttaa äänestäjiä tästä omaan elämään vaikuttavasta merkityksestä. Se, miten äänestät kunnallisvaaleissa vaikuttaa siihen, miten lähiympäristöäsi hoidetaan. Väitän valtaosan suomalaisista käsittävän kunnallisvaalit enemmän tai vähemmän näin. Osa varmasti ajattelee huomattavasti tarkemmin yksittäisiä asioita, kuten kuntaliitoksia, sairaalapalveluja, kouluja, teiden kunnossapitoa tai kaavoitusta. Kunnallisvaaleissa ei siis äänestetä valtuuston kokoonpanoa ensisijaisesti, vaan omia intressejä kunnan toiminnasta.

Okei, äänestetään lähiympäristöstä, mutta se ei vastauksena ole vielä lopullinen. Mitä muuta kunnallisvaaleissa äänestetään? Ihmisiä, ehdokkaita jotka ajavat niitä omia intressejä. Näitä ihmisiä ei pitäisi olla vaikeaa löytää, sillä informaation määrä on internetin myötä kasvanut suunnattomaksi. Ihmisissä piilee kuitenkin ongelma – he edustavat puolueita.

Meidän tasavaltamme rakentuu puoluepolitiikan varaan ja puolueet ovat erottamaton osa poliittista toimintaa kaikilla tasoilla. Puolueet muodostuvat yksittäisien ihmisien joukosta, mutta niillä on omat taustansa ja suuret linjansa jotka ovat pitkälti riippumattomia yksilöistä. Moni yksilö hakeutuu puolueeseen sen ideologian vuoksi, eikä toisinpäin. Muutos 2011 ja Piraattipuolue lienevät viimeisimmät esimerkit samaa ajattelevien ihmisten muodostamista puolueista Suomessa, Vihreän liikkeen ollessa se kuuluisin.

Okei. Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Omaa intressiä ajavia ihmisiä ja puolueita joilla on omat arvonsa. Noh, eihän tämä nyt täysin mahdoton ajatus ole vielä. Katsotaanpa vähän miten vaikkapa näiden vaalien kolme suurinta puoluetta kertovat itse itsestään (sopii scrollata ohi jos ei jaksa lukea).


”Kokoomus on arvopuolue. Kokoomus on poliittinen puolue, jossa uskotaan arvoihin kuten vapaus, vastuu ja demokratia, tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen.

Kokoomuksessa uskotaan, että ihmisellä on vapautta yhtä paljon kuin vastuuta. On myös tärkeää, että ihminen saa itse valita minkälaista elämää hän elää ja että hän voi eri tavoin pyrkiä löytämään paikkansa työssä ja elämässä. Kokoomus tukee demokratian kehittämistä ja sitä, että ihmiset voivat oikeasti olla mukana päättämässä yhteisistä asioista.

Kokoomuksessa ollaan arvokysymyksistä sitä mieltä, että ihmisten omatunnolla on suuri merkitys ja että on tärkeää, että meillä on monia, erilaisia arvoja. On tärkeää, että ihmiset voivat vapaasti ajatella ja elää elämäänsä itsenäisesti, ja että vähemmistöjen oikeuksista pidetään huolta. Kokoomuksessa uskotaan, että ihmisillä pitää olla tasa-arvoiset mahdollisuudet, ja mahdollisuus valita itse. Yksilöt tekevät päätöksiä ja valintoja yhteiskunnassa.”



”Demokratia ja yhteisvastuu ovat olennaista hyvässä yhteiskunnassa. Jokainen voi toimia kykyjensä ja jaksamisensa mukaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Sosialidemokraatit rakentavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Vapauden täytyy voittaa alistaminen, humaanisuuden suvaitsemattomuus ja oikeudenmukaisuuden itsekkyys.

Sosialidemokraattinen puolue kokoaa yhteen niitä, jotka haluavat toteuttaa sosialidemokratian aatteellisia tavoitteita. Tavoittelemme yhteistyön ja rauhan maailmaa sekä puhdasta ja turmeltumatonta ympäristöä. Sosialidemokraatit ovat merkittävä poliittinen voima lähes kaikissa Euroopan, ja myös monissa Euroopan ulkopuolisissa, maissa.

Sosialidemokraattinen liike on arvoihin pohjautuva kansanliike. Sosialidemokratian perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Vapaus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta elää omaa elämäänsä ja tehdä omia valintojaan. Se tarkoittaa myös vapautta pelosta, turvattomuudesta ja puutteesta. Ilman tämänkaltaisia sosiaalisia oikeuksia vapaus jäisi kuolleeksi kirjaimeksi vailla merkitystä. Sosialidemokraatit vaativat vapauden tosiasiallista toteutumista. Yksilönvapauden toteuttamiseen tarvitaan yhteiskuntaa, yhteisiä rakenteita.”




”Tutkimustenkin mukaan suurin osa meistä suomalaisista sijoittuu arvoiltaan ja mielipiteitään poliittiseen keskustaan. Me keskustalaisesti ajattelevat suomalaiset emme jätä kaveria pulaan ja pidämme kaikista huolta. Me teemme tunnollisesti työmme ja toivomme, että meitä kohdellaan reilusti työpaikalla. Me ajattelemme, että Suomea voidaan rakentaa vain työnteolla ja yrittämisellä.

Me välitämme ympäristöstä, kannatamme valinnanvapautta asumiseen ja lastenhoitoon ja haluamme kotimaassa kasvatettua turvallista ruokaa. Me edellytämme vakaata ja luotettavaa otetta niiltä, jotka vastaavat Suomen sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Haluamme, että asiat hoidetaan ylipäätään hyvin ilman turhaa kiihkoilua.

Keskustalaisen ajattelun perustana oleva vastuullinen vapaus on syvästi inhimillinen arvopohja, jolle tulevaisuus rakennetaan. Käytännössä se tarkoittaa, että yhteiskuntaa ei tarvitse huutaa apuun joka käänteessä. Keskustalainen ajattelu rakentuu voimakkaasti myönteisen yhteisöllisyyden varaan. Se luo turvallisuutta ja kunnioittaa ihmisen omia valintoja. Keskusta ei ole minä tai me, vaan minä ja me. Tässä ajattelussa Suomen Keskustalla on jo yli sadan vuoden perinne.

Keskusta on suuri suomalainen puolue ja 160 000 jäsenen kansanliike. Me emme kopioi politiikkaamme oppeja viime vuosikymmeniltä vaan rakennamme suomalaisille parempaa tulevaisuutta 2010-luvun eväillä. Tämä maa rakennetaan yhdessä.”



Kyllästyttääkö jo? Suomen kolme suurinta erilailla ajattelevaa ryhmää ajattelevat, tai ainakin ilmaisevat itseään lähes identtisillä sanamuodoilla.  Kunnallisvaaleissa pitäisi äänestää ihmistä, joka identifioituu itse johonkin suomalaiseen puolueeseen. Tämä on aivan kammottavan suuri punainen vaate monille, jotka eivät liiemmin politiikkaa seuraa. Poliittiset puolueet yrittävät maalailla itsestään mahdollisimman yleismaailmallisia ja kaikille sopivia ryhmiä, jolloin kuka tahansa voisi siirtyä yhden puolueen äänestäjästä toisen puolueen leiriin seuraaviin vaaleihin. Samalla kuitenkin tehdään koko puoluekentästä harmaa massa, jossa äänestäjä ei ihan oikeasti näe omalla äänellään mitään merkitystä vaaleissa.

Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Ihmisiä, jotka ajavat omia intressejä ja samalla edistävät puolueen asioita joista ei voi olla ihan varma kun se puolue on tollanen että ei siitä nyt ihan tarkkaan tiedä mitä se tänään haluaa, kun siellä on se uusi puheenjohtajakin ja vanha siipi alkaa olemaan paitsiossa jo ja… Niin että Eero Heinäluomako ei tiedä miten äänestysaktiivisuus saadaan nousemaan? Olkaa puolueet rehellisesti jotain mieltä asioista. Artikuloikaa intressinne ja metodinne suoraan arkikielellä esiin, ja mitataan kannatus sen jälkeen vaaleissa.

Perussuomalaiset ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka yksinkertainen asioista jotain mieltä oleminen saa aikaan valtaisan vaalituloksen. Mutta eipä sekään kantanut näissä kuntavaaleissa odotettuun huipputulokseen. Puolue alkaa pikkuhiljaa olla valtakunnallisesti niin suuri, että paineet ideologisen sisällön naamioimiseksi kasvavat. ”Me emme ole oikealla vaan oikeassa”, noh nettisivuillanne ilmoitatte itsestänne:


”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”


Kuulostaako tutulta? Noh, on siellä poleemisempaakin tekstiä. Fonttikoolla 10, pitkä litania, mutta tällä kappaleella arvomaailma sivu aukeaa.

Puolueet itse ovat vastuussa poliittisen arvomaailmansa naamioimisesta sellaisiksi, että kansaa ei jaksa kiinnostaa. Meinasin tikahtua illalla nauruun, kun joku useista puoluejohtajista ihmetteli, että eikö heidän viestinä välittämisestä ja yhteisöllisyydestä ollut mennyt äänestäjille läpi? Ei ollut mennyt ei. Ehkä se johtuu siitä, että joka ikinen suomalainen varteenotettava poliittinen liike mainostaa yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Poliittisen keskustan äänien kalastaminen saa aikaan sen, että vaihtoehdot näyttävät triviaaleilta ja merkityksettömiltä. Okei, joku yksi ihminen saattaa ehkä ajaa omia intressejä, mutta jos se ei pääse läpi, tai se äänestääkin puolueen mukaan, niin sitten saatan äänestää ihan mitä tahansa. Eikä sillä lopulta ole mitään väliä, kun ei mua kukaan täältä sohvalta oo tähän mennessäkään hakenut äänestämään.

Puoluekentän ollessa vanha, yritetään jokaisista vaaleista tehdä teemavaaleja. Välillä puhutaan pääministerivaaleista, joskus kuntauudistuksesta ja välillä protestoinnista. Eivät nämä teemat kanna kovin pitkään. Äänestäjät kyllä huomaavat jos päättäjät tekevät huonoja päätöksiä, vaikka vaaleissa piti olla niin uusi muutos tai vastuullinen yhteisöllisyys teemana. Sillä lailla ihmisiä karkotetaan. Mikäli äänestäjälle tulee vaalien välillä sellainen tunne, että edustajistossa (oli se millä tahansa tasolla) ei ajeta hänen asiaansa, hän katkeroituu ja kiinnostuu aikaisintaan seuraavan kerran kun teema on riittävän vetävä.

Mikäli politiikassa ei tapahdu mitään todella mielenkiintoista, voimme olla aika varmoja, että tämä äänestysinnon laskeminen ainoastaan pahenee tulevaisuudessa. Ja se on osittain puolueiden syy, sillä vastauksena kysymykseen ”mitä kunnallisvaaleissa äänestetään?”, oikea vastaus monella on ”jotain politiikkaa, ei kiinnosta."

Ihan näin loppuun sanottava vielä sekin, että kun YLE:n toimittaja kysyi Sami Borgilta syytä äänestysinnon laskuun, ei Borg ehtinyt edes alustavasti käyntiin ennenkuin nopeatempoisessa ohjelmassa siirryttiin haastattelemaan seuraavaa ihmistä. Sääli, sillä Borg on kuitenkin valtakunnan johtavia asiantuntijoita aiheesta, toisin kuin ne puoluejohtajat.
Lue lisää

24.10.2012

Maahanmuuttokeskustelusta

Maahanmuutto on Suomessa kurja aihe. Siitä puhuttaessa on kaksi ääripäätä, jotka eivät näe lainkaan toistensa toiminnassa oikeutusta.


Pohdin tätä ohimennen, kun eräs kaverini sattui saaman töitä eräästä maahanmuuttoprojektista. Hän on siis mukana kansainvälisin sopimuksin määritetyssä projektissa, jonka tehtävä on varsin tyypillistä maahanmuuttajiin liittyvää toimintaa. Jonkun aikaa työskenneltyään, hänestä ilmestyi määritelmä hommaforumille. Siellä nimimerkin suojasta joku tyyppi esittää ”asiantuntijalausunnon” kaverini kuulumisesta ajatusmaailmaltaan maahanmuuttoa kiihkeästi puolustavien joukkoon. En kyllä ole kuullut itse hänen koskaan puhuvan kiihkeästi muusta kuin ruoanlaitosta. Hän on aika käytännönläheinen no-nonsense ihminen.

Mutta tällaista se on. Ihmiset jotka tekevät omalla nimellään vaikeaa työtä, tai vastavuoroisesti ovat julkisesti maahanmuuttoa vastustavia, saavat leiman otsaansa. Keskustelu on kärjistynyttä, eikä sitä oikeastaan voi edes kutsua keskusteluksi. Historiallisesti väitetään aina ulkopuolisten, yhteisöön ulkopuolelta tulevien pelon kasvavan aina kun taloudellisesti menee huonosti. Nyt kuitenkin yleiseurooppalainen maahanmuuttovastaisuus on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ennen kapitalismin kriisiä.

Jörg Haiderista se taisi alkaa tällä kertaa. Itävallassa miehen edustama liike nousi politiikan valokeilaan jo 1990-luvun lopussa, siis jopa ennen IT-kuplan puhkeamista. Hollannissa Pim Fortuynin nousu tapahtui samoihin aikoihin ja Ranskassa Jean-Marie Le Pen jopa nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. On vähän ehkä epäreilua mainita maahanmuuttokriittisten liikkeiden keulahahmoiksi näitä äärioikeiston nimiä, mutta he kaikki kuitenkin nousivat puolueineen aivan poikkeukselliseen menestykseen samoihin aikoihin ja heidän kärkiteeseinään toimivat maahanmuuttokriittiset lausunnot.

Toki Suomessa voidaan nähdä Perussuomalaisten nousulla yhteyksiä paitsi tähän yleiseurooppalaiseen ilmiöön myös talouskriisiin. Vuoden 2009 Europarlamenttivaaleissa KD:n ja PS:n vaaliliitto sai 14% äänisaaliin, jolla se nousi neljänneksi suurimmaksi klikiksi ohi Vihreiden. Paikkoina se tarkoitti kahta: KD:n Sari Essayah ja PS:n Timo Soini. Soini sai vaaleissa uskomattomat 130715 ääntä, mikä tarkoitti äänikuninkuutta. 31.10.2008 toimitetuissa kunnallisvaaleissa Soinin äänisaalis Espoossa oli ollut 8206, jolla oltiin Espoon äänikuninkaita. Ennen finanssikriisiä toimitetuissa Eduskuntavaaleissa 21.3.2007 Soinin äänimäärä oli kuitenkin silloinkin huimat 19859 Uudeltamaalta, joten ei PS:n nousua voi täysin finanssikriisin nimiin laittaa. Ehkä se on auttanut? Ehkä ei?

Perussuomalaiset jaksavat muistuttaa aina, etteivät he ole maahanmuuttovastainen puolue, eivätkä ”oikealla vaan oikeassa”. Noh, ehkä varmin yhteinen tekijä mitä puolueesta voidaan sanoa, on eurokriittisyys ja maahanmuuttokriittisyys. Muutenhan sielläkin ollaan melko heterogeenisiä. Aivan samalla lailla kun Vihreistä voidaan sanoa yhteiseksi nimittäjäksi ympäristöasian, vaikka arvokysymyksissä ja talouspoliittisissa linjoissa saattaa olla hyvinkin paljon eroavaisuuksia. SDP:ssä kenties yhteinen nimittäjä on työväenliike? En oikein osaa sanoa. Kokoomuksella ollaan muita puolueita selkeämmin bisnes- ja yrittäjähenkisiä. Onhan näitä nimittäjiä, ja mielestäni Perussuomalaisilla liittyvät kansainvälistyvän maailman kritiikkiin.

Eikä siinä mitään. Kritisoida saa. Haluaisin vaan lähtökohtiin selkeyttä. Kaverini tekee työtä jossa ei olla tekemisissä minkään sosiaalisen pohjasakan kanssa, vaan työkykyisten ja monesti koulutettujen maahanmuuttajien parissa. Hänestä ja hänen työkavereistaan kuitenkin käydään maahanmuuttovastaista keskustelua melko loukkaavaan sävyyn, vaikka käsittääkseni liikkeen pitäisi hyväksyä työperäinen maahanmuutto? Okei, homma ei ole PS, mutta liitoskohtiakin on. Hommalaisia aktiiveja toimii puolueessa, eikä rajanveto ole aina kaikkein yksinkertaisinta. Voidaanko sanoa ihmisellä olevan julkisia mielipiteitä, joita hän esittää omalla nimellään ja julkisia mielipiteitä, joita hän esittää nimimerkin suojissa? Öö, Kekkonen kyllä kirjoitti nimimerkillä kolumneja, mutta eikös se vähän ollutkin epäilyttävää touhua?

Pitäisi olla hiljaa jos ei ymmärrä aihettaan. En ihan oikeasti tajua PS:n ja homman suhdetta, mutta toisaalta, eipä hommallakaan tajuttu kaveriani. Quid pro quo, Clarice.

Mitä ongelmia maahanmuutossa sitten on? Ensinnäkin puhutaan useammasta erilaisesta, mutta rinnakkaisesta ilmiöstä. On työperäistä maahanmuuttoa, lähtömaan ongelmista johtuvaa pakolaisuutta, elintasopakolaisuutta ja variaatioita. Puhutaan kiintiöistä, opiskelijoista, perheenjäsenistä, kodittomista ja kansallisuuksista. Systeemi on paljon monimutkaisempi kuin monesti julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Ei kaikki tänne tulevat halua vain sosiaalitukea, eivätkä kaikki myöskään pyri tuottaviksi osaksi yhteiskuntaa. Ongelmakohtia löytyy useammastakin kohdasta, eikä hillitön niputtaminen tee muuta kuin kärjistää ihmisten lähtökohtia. Kaivetut juoksuhaudat ovat niin syvällä, että pienikin loikka ei-kenenkään maalle johtaa omien ja vieraiden ristitulessa seisomiseen.

Maahanmuuton ongelmista puhuttaessa huomaan muistelevani usein erästä Imagen juttua kansallisuudettomien tilanteesta ja Dublinin sopimuksen luomista ongelmista. Kyseessä on aika inhimillinen yhden ihmisen kohtaloa käsittelevä juttu ja sen voi lukea varmaan monellakin eri tavalla. Se kuvaa kuitenkin hyvin sitä suurta ongelmaa taustalla, nimittäin tarvetta lähteä. Kuinka huonosti pitää asioiden olla, että on valmiina valitsemaan jutussa kuvatun elämäntavan?

Maailma on eriarvoinen paikka. Ihmisten elinolosuhteet vaihtelevat suuresti ja köyhyys ja sodat kulkevat käsi kädessä. On hirveän helppoa vaatia kotimaan ongelmia ensiksi hoidettavaksi, ennen kuin aletaan tukea kehitysmaita, mutta tosiasiassa Suomen ongelmat ovat melko minimaalisia verrattuna vaikkapa esimerkiksi Haitiin. Usein toistettu Ahti Karjalaisen lainaus vuodelta 1984 kuvaa tilannetta hyvin: ” Suomi alkaa olla valmis. Nyt rakennetaan pyöräteitä, kun maantiet on saatu valmiiksi. Kysymykset alkavat olla jo enemmän laadullisia.” Toki meillä on se finanssikriisi ja suurten ikäluokkien eläkesuma ja suomalaisyrityksien irtisanomiset, mutta näidenkin epäkohtien kanssa tämä maa on hyvä maa asua. Maailmassa on myös kamalia elinpaikkoja.

Usein kuulee myös kritisoitavan kehitysmaiden tilannetta ilmauksilla, kuten ”itsehän ovat huonosti asiansa hoitaneet”, eikä sekään kyllä pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi Afrikkaan länsimaiden piirtämät kolonialistiset rajat ja suuryritysten häikäilemättömät toiminnat ovat vastuussa monista maanosan ongelmista. ”Se oli silloin joskus” niin oli (ja on), ja siksi meidän tulisikin olla nyt parhaamme mukaan tukematta maanosien eriarvoistumista. Varmasti monessa maassa on poliittinen johto toiminut huonosti ja kähmien, mutta eikös se ole hyvä esimerkki sellaisesta asiasta johon me länsimaisina ihmisinä voisimme auttaa? Ottaa vastaan niitä alueen pakolaisia, kouluttaa heitä ja mahdollistaa kotiinpaluu, tai tarjota kehitysapua suoraan paikan päälle? Tai no, se nyt on ainakin minun mielipiteeni. Eri mieltä saa olla.

Minä oikeastaan ymmärrän molempia puolia keskustelussa tiettyyn pisteeseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan arvoista. Yksi osapuoli arvostaa yhtä asiaa ja toinen toista. Arvopohjalta sitten luodaan yhteiskuntaan pelisäännöt ja niitä muutellaan sitä mukaan kun arvopohja muuttuu. Mitä sitten taas en ymmärrä, on puskista ampuminen. Mikäli joku tyyppi on töittensä puolesta ja varmasti myös arvopuolelta toisen mielipiteitä vastaan, ei se silti oikeuta puolijulkiseen mollaamiseen, joka lähinnä pohjimmiltaan on tarkoitettu pelotteluksi. Nimimerkkien takaa huutaminen ei lopulta kauheasti eroa nimettömien kirjeiden lähettämisestä.

No joo, internet on edelleen vihakone, jossa mielipiteet kärjistyvät ja niitä esitetään mahdollisimman pistävästi. Ymmärrän kyllä hyvin senkin, miksi homman tyylinen keskustelupalsta tarvitaan. Etenkin Jussi Halla-ahon kohtelu julkisuudessa on ollut melko arvottavaa ja riepottelevaa (tosin, kyllä vähän syystäkin välillä), joten en lainkaan ihmettele jos joku töissäkäyvä aikuinen ihminen ei välttämättä halua leimaantua liikkeen jäseneksi. Halla-aholla siihen on varaa, hän tekee poliitikon uraa mielipiteillään.

Toivoisin kaikille vähän jäitä hattuun. Yhteistyöllä tästä selvitään.
Lue lisää

19.10.2012

Ohjeita graduntekoon

Toinen gradu lähti painoon ja lupasin tänne graduoppaan. Eli, olen tehnyt kaksi pro gradua: Turun yliopiston yleiseen historiaan ja valtio-oppiin. En osaa ehkä sanoa miten saadaan paras mahdollinen gradu aikaiseksi, mutta nyt kahden jälkeen voin sanoa miten gradu ainakin valmistuu. Neuvoni pätevät varmaankin parhaiten humanistisiin- ja yhteiskuntatieteisiin, mutta sopii soveltaa muuallekin jos hyvältä tuntuu. Tiedän että kirjoittajia on erilaisia ja metodeja useita, mutta näillä keinoilla minä olen tehnyt kaksi gradua. Joten toivottavasti näistä neuvoista on jotain apua, jos jollakin jossain on ongelmia gradunteon kanssa.


1. Valitse aihe joka kiinnostaa sinua.
Aiheen pitää olla sellainen että jaksat sen parissa huonoina ja hyvinä hetkinä. Mitä epämiellyttävämpi aihe on sinulle lähtökohtaisesti, sitä vaikeampaa kirjoittaminen huonoina päivinä on. Mitään ikiaikaista rakkautta en silti suosittele, sillä jossain vaiheessa projektia voi huomata inhoavansa asiaa jota ennen rakasti. Suosittelen aihetta joka kiinnostaa, mutta jota ei voi rakastaa. Sodat ovat tässä mielessä hyviä aiheita.

Graduohjaajat aina mainostavat tutkittavan kysymyksen tärkeyttä, sillä se määrittää sitä, millainen tutkimus syntyy. Okei, kysymys on tärkeä ja se selkiyttää omaa ajatteluasi. Mieti siis, mitä haluat aiheestasi tietää? Tätä asiaa kuitenkin voi – ja oikeastaan tuleekin – miettiä paikoissa kuten suihku, WC, ruokajono, hissi, oma sänky ja bussi. Mieti aihettasi hyvin.

2. Varaa riittävästi aikaa lukemiseen, mutta älä liikaa.
Olet opintojesi siinä vaiheessa, että tiedät jo asioita. Pro gradu on opinnäytetyö, ja jos joudut opiskelemaan sitä varten uskomattomat määrät uutta tietoa, teet jotain väärin. Älä siis valitse aiheita jotka vaativat sinulta esimerkiksi uuden kielen opiskelun tai uuden sivuaineen aloittamisen – työ ei etene niin. Toki voit opiskella kieltä tai uusia sivuaineita, mutta varsinaista gradun tekoa se ei ole. Älä huijaa itseäsi.

Itse käytin ensimmäisen gradun materiaalien opiskelemiseen noin vuoden. Tein sitä muiden opintojen ohessa ja projekti eteni niin varsin hyvin. Toisen gradun kohdalla meni noin kolme kuukautta, johtuen siitä että käytin itselleni etukäteen tuttuja teorioita ja kirjoituksia. Olen kuullut ohjesäännöksi sanottavan joskus mallin 1+1, vuosi lukemista ja toinen kirjoittamista. Lukemisvaihe on tärkeä myös kysymyksenasettelun kannalta, sillä tässä vaiheessa voit vielä vaihtaa näkökulmaasi.

Älä lue ikuisesti, sillä kirjoittamisvaiheessa joudut kuitenkin palaamaan kirjojen pariin uudestaan. Lukeminen ja kirjoittaminen tuleekin tapahtua osittain päällekkäin.

3. Istu alas, avaa tekstinkäsittelyohjelma ja kirjoita siihen nimesi. Tallenna tiedosto haluamallasi nimellä.
Onneksi olkoon, olet päässyt alkuun.  Olennaisinta kaikissa projekteissa on alku. Omasi on oikeastaan vasta nyt päässyt käyntiin.

4. Tee aikataulu ja aseta itsellesi tavoitteita.
Itse käytin päivä-, viikko- ja kuukausitavoitteita. Päivätavoitteeni oli kovempi kuin viikkotavoitteeni ja viikkotavoitteeni kovempi kuin kuukausitavoitteeni. Tällä tavoin yhtenä päivänä tai yhtenä viikkona saatoin jäädä tavoitteesta hieman, mutta kuukausitavoitteeni piti.

On aivan sama, minkälaiseksi tavoitteesi asetat – tiedät oman kirjoitusnopeutesi itse kaikkein parhaiten. Tee tavoitteestasi kuitenkin realistinen ja tiukka. Itse kirjoitin noin kahden sivun päivävauhdilla, joka oli tavoitteeksi jopa vähän liikaa. Joskus tuli yksi, joskus kolme. Muista ettet vertaa itseäsi muiden tahtiin, saat kirjoittaa vaikka kaksi kappaletta päivässä jos siltä tuntuu. Tämä projekti on sinun.

Vinkki: merkitse itsellesi vapaapäiviä. Viikossa on kaksi hyvää päivää tätä varten, siis mikäli sinulla on varaa viikonloppu ottaa vapaaksi – kaikilla ei ole. Vapaapäivät ovat tärkeitä, sillä siten pystyt motivoimaan itseäsi projektissa eteenpäin. Esimerkiksi viiden sivun viikkotavoite vaatii sivun päivässä ja jättää viikonlopun vapaaksi. Kuukaudessa tulisi 20 sivua ja neljässä kuukaudessa 80. Gradu valmistuisi täten noin puolessa vuodessa kirjoittamisen aloittamisesta, ja joka viikonloppuna saisi viettää luvalla gradutonta aikaa.

5. Varaa itsellesi pitkiä aikoja joina tehdä työtä.
Tunti on liian vähän. Kaksi tuntiakin on melkein liian vähän. Kolme alkaa jo olla riittävästi, mutta optimina pitäisin vähintään kuutta, mielellään koko päivää. Tunti tai kaksi hukkuu nopeasti facebookissa tai joissain muissa netin järjettömyyksissä. Pitkät ajat antavat sinulle itsellesi mahdollisuuden syventyä aiheeseesi.

Käytin itse pitkiä päiviä, mutta kirjoitin lopulta hyvin harvoin yli kolmea tuntia. Muu aika meni muussa pohtimisessa. Saatoin varailla kirjoja tai tehdä tekstiä luettavammaksi tai jopa surffailla siellä facebookissa.Viiden tunnin varaamisessa on myös se hyvä puoli, että neljä ensimmäistä tuntia kun kulutat aikaa turhuuteen, soimaa omatunto jo niin pahasti että viimeisellä tunnilla on pakko kirjoittaa tehokkaasti.

6. Kirjoita itsellesi dispositio.
--ja kirjoita se työsi alkuun kahteen kertaan. Miksi näin? Kun sinulla on työsi rakenne kirjoitettuna, voit kirjoittaa minä päivänä hyvänsä, mihin tahansa kohtaan. Ensimmäinen dispo on sisällyssluettelosi ja toinen on työsi väliotsikot. Tämä on yllättävän hyvä kikka pitää kirjoittamista käynnissä, mutta siinä piilee vaara. Työ harvemmin pysyy samanlaisena rakenteeltaan koko prosessin läpi. Mutta jos käy niin, että huomaat yhtäkkiä tarvetta muuttaa aikaisemmin tekemää dispoasi, niin tee se surutta. Disposition muuttaminen on merkki ajattelusi jäsentymisestä ja siitä pitäisi iloita, sillä se vie työtäsi eteenpäin.

7. Pysy aikataulussasi.
Kirjoita aina. Aina. Vaikka et tietäisi lainkaan mitä kirjoittaa, kirjoita silti. Kirjoita vaikka niistä ongelmista, joita sinulla on kirjoittamisen suhteen. Kirjoittaminen on parhaimmillaan miettimistä, eikä siitä saisi tehdä itselleen peikkoa. Slavoj Žižek esimerkiksi on sanonut huijaavansa itseään kirjoittamaan väittämällä kirjoittavansa ainoastaan muistiinpanoja aiheesta. Sitten yhtäkkiä hän huomaa saaneensa kirjan valmiiksi. Usko pois, niin se toimii.

Hyvänä vinkkinä ”tän mä tiedän” -neuvo. Eli, voit hyvin kirjoittaa huonoina päivinäsi työhösi jotain, minkä tiedät sinne kuitenkin joskus myöhemmin tulevan, kuten sisällysluettelon, prologin, epilogin. lainauksen tai johonkin myöhempään kappaleeseen tulevan tutkijan ajatuksen.

a. Huonona päivänä: mieti miksi työsi ei etene? Puuttuuko sinulta tietämystä jostain aiheesta? Eikö innosta? Puuttuuko kirjoja tai jotain muuta olennaista? Kun olet tämän keksinyt, tee asialle jotain. Jos puuttuu tietämystä, niin googlaa tai etsi tietokannoista lisätietoa. Varaa kirjoja kirjastosta tai mene suoraan paikalle tutkimaan hyllyjä. Etsi siis jotain keinoa etenemiseen. Mikäli ei innosta, niin käytä ”tän mä tiedän” sääntöä, kirjoita vaikka vaan pari virkettä ja ota loppupäivä vapaata. Olennaista on, että tiedät mitä kirjoitat seuraavana päivänä. Vapaapäivää ei pidä ottaa silloin kun ei tiedä miten edetä.

b. Hyvänä päivänä: pidä kiinni aikataulustasi. Älä väkisin kirjoita itsellesi kohtuuttomia määriä, sillä siten saadaan aikaan seuraavaksi päiväksi huono päivä. Ajatuksia on hyvä jättää välillä kirjoittamatta loppuun. Kirjoita mielummin ranskalaisin viivoin tekstimassasi perään se, mitä aiot seuraavaksi kirjoittaa. Käytä lyhyitä virkkeitä, mutta muista kirjoittaa suurin piirtein kaikki ideasi ylös, joita ei vielä muualla lue. Täten seuraavana päivänä kun avaat tiedostosi, sinua odottaa keskeneräinen ajatus ja valmiit ideat mistä kirjoittaa.

8. Tallenna.
Tallenna usein, paljon, eri paikkoihin ja eri formaatteina. Mikään ei ole yhtä tuhoisaa projektille, kuin aloittaa uudelleen. Minimoi teknologiasta johtuvat takaiskut, sillä uusikin tietokone menee rikki lasillisesta punaviiniä.

Itse käytin projekteissa kahta eri metodia. Ensimmäisessä gradussa kirjoitin jokaisen kappaleen eri tiedostoon, ja kaikkien tultua valmiiksi siirsin ne yhteen suureen. Tämä toimi hyvin, koska ensimmäisessä projektissani oli paljon kuvia ja lopullinen tiedosto oli hyvin suuri. Lopulta kuitenkin jouduin isossa tiedostossa ruukkaamaan kaikkea uusiksi niin moneen kertaan, että suosittelisin toisessa projektissa käyttämääni metodia:

Eli: kaksi dispoa, kuten edellä mainitsin. Joka päivä tallensin tiedoston koneelleni ja joka viikon alussa tallensin uudelleen, uudella nimellä sekä koneelleni että sähköpostiini. Pari kertaa jopa ulkoiselle kovalevylle. Täten pystyin jälkeenpäin tarkastelemaan työn etenemistä ja myös palaamaan kohtiin jotka olivat muuttuneet. Kymmenen tiedostoa myöhemmin työ lähti liikkeelle. Vasta viimeisen tiedoston nimi oli Pro Gradu.

9. Kirjoita niin hyvin kuin osaat.
Ei kannata olla turhan tarkka jos tekstiä syntyy, mutta pidä mielessä se, että se olet sinä joka joutuu korjaamaan työstäsi luettavan. Käytä lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita mielummin kuin pitkiä ja monisäikeisiä. Mikäli ajatus on niin vaikea, ettet pysty sanomaan sitä yksinkertaisesti, oletko oikeastaan ymmärtänyt mitä haluat sanoa? Kaikilla on omat maneerinsa ja toistuvat virheensä, tietänet jo tähän mennessä omasi? Laita vaikka post-it näytön reunaan, jossa lukee yleisin kirjoituksen ongelmasi. ”Varo lauseenvastikkeita” ”Muista pilkut” ”Vältä ylimääräisiä sivistyssanoja”.

10. Käytä muita hyväksesi.
Et ole Marcel Proust, joten anna muiden lukea ja parantaa tekstiäsi. Opiskelukaverit ovat tähän tarkoitukseen täydellistä sakkia. Muista myös käyttää hyväksesi graduohjaajasi (proffahan se usein on) ammattitaitoa. "En minä viitsi sitä tällä mun tekstillä häiritä” Mikset? Se saa palkkansa sinun työsi ohjaamisesta, käytä nyt hyvä ihminen sitä hyväksesi.  Se on sen työ. Toisin kuin kaverisi, se saa siitä joka kuukausi ihan kelvollisen rahallisen korvauksen.

Kysele myös ideoita, ajatuksia ja kaikkea muuta mikä saattaa auttaa sinua työssäsi. Joskus muilta saa parhaat ideat roadblockin iskiessä.

11. Osaa lopettaa.
Jossain vaiheessa työsi on valmis. Kuuntele ohjaajaasi neuvoissa miten parantaa ja miten pitkään hioa, mutta älä erehdy missään vaiheessa luulemaan, ettei työ olisi sinulle itsellesi. Mieti tavoitteitasi: haluatko jatko-opiskelijaksi, valmistua vai jotain muuta? Harvassa työpaikassa kysytään lopputyön arvosanaa. Kerro tämä tavoite ohjaajallesi ja kyllä hän neuvoo sinua miten sen saavutat. Muista että tiedekunnissa ja oppiaineissa annetaan arvoa (usein rahallista) paitsi julkaistujen tutkimusten-, myös oppiaineista valmistuneiden perusteella. Ohjaajasi intressissä on sinun valmistumisesi ja sinun tavoitteittesi toteutuminen.

12. Älä tee siitä peikkoa.
Tämä on ehkä kaikkein tärkein neuvo. Älä pelkää aloittamista. Älä pelkää aiheen valitsemista. Älä pelkää kirjoittamista. Älä pelkää lopettamista. Äläkä missään nimessä pelkää arvosanaa, sillä saat sen mitä saat. Mikäli olet tehnyt työsi hyvin ja huolella, saat sen arvosanan jonka olet ansainnut. Tämä minun metodini ei ehkä ole kaikkein parhaimman graduarvosanan hankintakeino, mutta tällä lailla saat sen ainakin valmiiksi.

13. Palauta työ kahtena kappaleena tiedekuntaan ja ota ilo irti.
Nämä keinot toimivat minulla. Toivottavasti auttoi jotakuta.
Lue lisää