27.3.2016

Maailman tylsin asia


Mä olen väärä ihminen kirjoittamaan manifestia. Asioilla on aina vähintään kaksi puolta ja useimmiten samaa ilmiötä voi tarkastella niin monesta näkökulmasta, kuin katsojia vain riittää. Manifestit ovat aina jotenkin niin täynnä itseään ja omaa erinomaisuuttaan, että pohtivan humanistin on vaikea samaistua niiden kapeisiin putkivisioihin.

Silti, olen nyt löytänyt ilmiön, josta pitäisi kirjoittaa manifesti. Ongelmana vain on se, että kyseessä on maailman tylsin asia: hallinnollinen terminologia.

Kiitos kun jatkoit lukemista tuon lauseen jälkeen. Asia on nimittäin paljon tärkeämpi, kuin miltä se aluksi kuulostaa. Sitä on vain hirveän vaikea kirjoittaa manifestiksi tai edes kauhean mielenkiintoiseen muotoon. Perusidea on kuitenkin tämä: hallinnollisella terminologialla luodaan malleja, joissa ihminen ei enää kykene ymmärtämään järjestelmän toimintaa. Eli yksikertaisesti: ilmaisu on tylsä, sillä se pitää sisällään asioita, joita sinun ei haluta tietävän.

Okei, ei mitään uutta, vai mitä? Poliitikot kirjoittavat tylsiä lakeja, joiden sisältöä ei ymmärretä valmisteluvaiheessa, vaan vasta kun lait ovat voimassa ja vaikuttavat ihmisten arkeen.

Ei, ei ja ei. Tästä ei ole nyt lainkaan kyse.

Olen tässä viimeaikoina tutustunut melko paljon talouden toimintaan ja erityisesti arvopaperimarkkinoiden mekanismeihin. Se on ollut lähinnä kivuliasta, sillä termistö on uutta ja nimien takana piileviä ilmiöitä on lähes mahdotonta hallita ilman alan korkeakoulututkintoa. Okei, näin on tietty kaikilla toimialoilla, joten miksi tämän nyt sitten pitäisi olla joku manifestin paikka?

Koska termeillä harvat hallitsevat maailmaa. Kävin katsomassa tässä pääsiäispyhien aikana elokuvan The Big Short. Elokuva kertoo ihmisistä, jotka olivat mukana vuoden 2008 finanssikriisiin johtaneissa arvopaperikaupoissa. Sen suurin ansio oli juuri terminologian selittämisessä, jota en nyt viitsi tässä paljastaa sen enempää. Sanottakoon kuitenkin, että se tehtiin tosi hyvin ja ajoittain erittäin kiinnostavasti.



Ja siinä popcornin käryssä mä sen sitten hoksasin: ei tämä terminologia ole olemassa sen takia, että se selittäisi toimintaa, vaan siksi, jotta sitä ymmärtäisi vain muutamat. Vaikeaa termiä käytetään, koska se luo valtasuhteen sanojan ja kuulijan välille. Koulutus demokratisoi ja hallinnollinen jargon epädemokratisoi.

Ja ei, en saanut mitään Foulcault’laista herätystä siinä elokuvateatterissa. Michel setä nyt kuului jokaisen itseäänkunnioittavan humanistin pakkolukemistoon opiskeluaikana. Harvoin vaan tulee sellaisia hetkiä, joissa yhtäkkiä tajuaa maailmaa paljon paremmin. Hetken ajan kaikki oli kirkasta.

Terminologian takana piilottelu kuulostaa vähän foliohattuiselta salaliittoteorialta, mutta sille kannattaa antaa hetki upota. Sillä, miten asioista puhutaan, on nimittäin väliä. Se on koko tämän jutun ydin – kyse ei ole siitä mitä sanot vaan miten sen sanot.

Kuvitellaanpa, että perustettaisiin sotilasliitto, jolle pitää saada laaja kansan tuki. Mikä sille nimeksi? NATO. NATO kuulostaa helpolta ja massiiviselta. Tai jos halutaan uudistaa terveydenhuolto, mutta sen vakuutusjärjestelmä on erittäin monimutkainen ymmärtää? Obamacare, sen tajuaa daijukin.

Entäpä jos halutaan tehdä puolisalainen vapaakauppasopimus jota ihmiset todennäköisesti tulevat vihaamaan? TTIP kuulostaa hyvältä nimeltä, eihän sitä kukaan muista. Joo, TTIP on lisäksi sellainen että suurin osa ihmisistä todennäköisesti unohtaa kirjainten oikean järjestyksen samantien sen kuultuaan.

Merkittävän asian nimeäminen tylsäksi on nimittäin julkista kuurupiiloa. Argumenttina voi aina sanoa, että kyllähän tästä on tiedotettu. No joo, on. Teknisesti. Kysymys kuuluukin: kuinka pitkään ja mitä kaikkea sanojen harmauden kilven takana voi tehdä.

Tämä ilmiö on sama politiikassa, markkinoilla ja hallinnossa. Sinun, juuri sinun vaikutusmahdollisuutesi maailmaan vähenee jatkuvasti sitä mukaan kun me ihmisyhteisönä hyväksymme hallinnollisen jargonin hyväksyttävänä tapana puhua asioista.

Ehkä pahinta tässä kaikessa kuitenkin on se, että hallinnon jargonin ilmiö voi syntyä myös ilman, että taustalla on vapaamuurareita tai Odessaa istumassa pitkän lasipöydän ääressä pääkallosaarella nauramassa hölmöille sala-alamaisille. Ei, asioita naamioiva hallinnollinen terminologia voi myös syntyä osittain vahingossa, puhtaasti hallinnollisen kielen kulttuurista.

Otan esimerkiksi oman työnantajani, Helsingin kaupungin.

Helsingin kaupunginkanslian viestintä yrittää rummuttaa Pohjois-Esplanadilta maailmalle suurta uutista, joka koskee jokaista helsinkiläistä. Uutisen nimi? Johtamisjärjestelmän uudistus. Enkä edes valehtele. Suuri uudistus, joka muokkaa kaupungin palveluja rankasti uuteen muotoon, on nimetty Johtamisjärjestelmän uudistukseksi, josta tällä hetkellä uutiset löytyvät "Kaupunki uudistuu" sivun alta.

Olen pohtinut pääni puhki, miksei kaupunki ole halunnut käyttää uudistuksen nimenä paljon mediahuomiota saanutta pormestarimalliin siirtymistä? Siitä uudistuksessa nimittäin pohjimmiltaan on kyse: Helsinkiin tulee valtuuston valitsema toimikautinen pormestari ja neljä apulaispormestaria, joiden johdettavaksi tulee kaupungin koko toimintakenttä jaettuna neljään toimialaan.

Kaupungin 31 virastoa tulee yhdistymään neljäksi, siinä on se uutisen toinen koukku. Eli samalla kun kaupunki muuttaa ylimmän johtonsa, muuttuu mukana palveluntuotanto todella dramaattisesti. Johtamisjärjestelmän uudistaminen on siis terminä tavattoman oikea ja hyvä, mutta rannat varjele kuinka se maistuu byrokraatilta.

Helsinki siis on piilottanut hallinnollisen terminologian taakse suuren uudistuksen, jonka mittakaavaa ei tavallinen helsinkiläinen tule tajuamaan, ennen kun se on jo olemassa. 


Olen tehnyt valveutuneilla medialukutaitoisilla kavereillani pistokokeita: ”Tiedätkö mikä on Helsingin johtamisjärjestelmän uudistus? Jaa et, no tiedätkö mikä on pormestarimalliin siirtyminen?” Tulos on tällä hetkellä murskaava 0-10. Kukaan ei ole kuullutkaan johtamisjärjestelmän uudistuksesta, mutta kaikki tietävät, että kaupunkiin tulee kohta pormestari.

Eikä kyse ole edes siitä, ettei asiasta tiedotettaisi. Hallinnollisen terminologian hienous/kamaluus onkin siinä, että kun se kuulostaa tarpeeksi tylsältä, niin vaikka siitä tiedotettaisiin ja tiedotettaisiin göbbelsmäisiä määriä lentolehtisiä, postiluukuista, se ei kiinnosta ketään ennen kuin sen arkeen vaikuttava puoli konkretisoituu.

Miksi? Koska hallinnollisella terminologialla näkyvät asiat ovat näkymättömiä.

Ja siksi me tarvitsemme manifestin. Siksi meidän olisi aika ottaa tila takaisin kieleltä, joka myös hyvää tarkoittavien ihmisten käsissä muuttaa maailmamme epätasa-arvoiseksi.

Mutta vielä toistaiseksi hyvän äänitorven puuttuessa, saamme tyytyä profeettoihin, jotka puhuivat aiheesta jo kymmeniä vuosia sitten.



Lue lisää

12.3.2016

Rattaana hyvän organisaatiossa

Huomenta blogi, ei ollakaan vähään aikaan nähty. Mietin tässä päivänä toisena, miksen ole kauheasti taas mitään päivitellyt. Blogin alkuaikoina päivitystahti oli kova, mutta nyt viimeisen vuoden ajan päivityksiä on tipahdellut silloin tällöin.

Ensimmäinen syy on tietenkin kiire. Olen työllistynyt matkan aikana ja se syö päivästä työpäivän verran hyvää kirjoitusaikaa. En tietenkään valita, mutta tiedostan tämän syyksi.

Toinen syy lienee siinä, että olen kirjoitellut tänne yhtä pidempää ja raskaampaa blogitekstiä jo jonkin aikaa. On päässyt syntymään sellainen klassinen ”jos en kirjoita sitä isoa juttua, en kirjoita mitään” –tilanne. Tärkeä asia kun on tekemättä, vähemmän tärkeät jäävät. Kyllä sekin vielä tänne jossain välissä päivittyy, mutta ei nyt ainakaan ihan heti.

Kekkasin kuitenkin nyt aamulla kolmannen syyn, joka oikeastaan on myös se syy miksi kirjoitan nyt. Nimittäin, tajusin että olen tässä viimekuukausina päässyt töihin, joka tyydyttää maailmanparannustarvettani. Blogin ihan ensimmäisessä postauksessa luki näin:

Tämä on päiväkirjahenkinen blogi, eli tulen käsittelemään omaa elämääni ja siinä samalla asioita joita päivittäin ajattelen. Voitte siis odottaa paljon saarnankaltaisia valitusvirsiä ajankohtaisista asioista, hypetystä leffoista/sarjoista/sarjakuvista sekä masentunutta valitusta opiskeluelämästä työelämään siirtymisen vaikeudesta.

Tämä saattaa kuulostaa siirappiselta ja organisaatiouskovaisen sokealta hehkutukselta, mutta en oikeasti usko ihmisten tajuavan, kuinka paljon hyvää Helsingin kaupunki yrittää tehdä. Olen nyt sekalaisissa pätkissä ollut toista vuotta kaupungilla ja erityisesti kaupunginkanslian yritys tehdä prosesseja läpinäkyviksi, tuoda palveluja ihmisten lähelle, voimauttaa, demokratisoida ja auttaa, on työntekijälle välillä ihan hengästyttävää. Toki NK:ssa oli myös paljon samaa, mutta toimintaympäristö oli kohdennetumpi. Kansliassa näkee kauemmas ja useampia kohteita.

Tuntuiko epäuskottavalta? Okei, listataan vähän palveluita joita kaupungilla on, tai joissa kaupunki on mukana jonkin lonkeron kautta.

Palautejärjestelmä. Yksi luukku, jonka kautta kuntalainen voi ottaa yhteyttä kaupungin hallintoon.

Kerro kantasi. Järjestelmä, jonka avulla kunta voi kysyä asukkaiden mielipiteitä ajankohtaisiin asioihin.

Kerro kartalla. Tulee sulautumaan edelliseen palveluun, mutta nimi kertoo varmaankin paljon.

Ruuti.net Aloitteet. Palvelu, jonka kautta nuoret voivat lähettää aloitteita kaupungille.

Päätökset beta. Yksi paikka kaikille kaupungin julkisille päätöksille.

Helsinki-kanava. Kaupungin oma TV-palvelu, josta voi seurata vaikkapa kaupunginvaltuuston kokouksia suorana.

Palvelukartta. Kaikki kaupungin palvelut kartalla.

Kartta.hel.fi. Tarkin mahdollinen kartta Helsingistä. Mukana kaupunginosajaot, katujen nimien historiatiedot ja tarkkuus aina kaavakuvaan asti.

Sähköinen asiointi. Verkkopalvelu, jossa voi täyttää kaupungin lomakkeita, hakea lapselle päiväkotipaikkaa, uusia reseptejä, varata terveyskeskusaikoja tai esim. hakea tonttipaikkoja.

Infopankki. Perustietoa Suomesta 12 kielellä.

Ilmonet. Työväenopiston kurssi-ilmoittautuminen suoraan verkossa.

Reittiopas. Kaupungin julkisen liikenteen opas, josta saa personoidut häiriötiedotteet ja vaikka pyöräreittisuunnitelman.

Näiden lisäksi löytyy vaikka kuinka paljon muutakin, mutta eiköhän pointti mennyt jo läpi. Kaupungilla on siis monen monta rautaa tulessa ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että taustalla on ihan vilpitön halu tehdä parasta mahdollista kaupunkia. Ja okei, tiedän kyllä ongelmiakin olevan, mutta silti.

Joten yritä sitten tässä löytää energiaa iltaisin ja viikonloppuisin kirjoittaa ”saarnankaltaisia valitusvirsiä ajankohtaisista asioista”, kun pääset arkisin tekemään asioita, jotka omalla pienellä panoksellaan yrittävät vähentää maailmasta syitä valittaa.




Lue lisää