15.2.2014

Helmikuulumisia

Tosimaailma on kurja paikka, sillä se häiritsee blogin kirjoittamista. Noh, ajattelin jakaa taas vaihteeksi vähän kuulumisia.

Jakartan jälkeen muutaman kuukauden ajan olin suhteellisen pihalla. Elämän uudelleenkäynnistäminen on yllättävän hankalaa, mutta siinä se kaaoksen keskellä jotenkuten onnasi. Loppuvuodesta ehdin jo sen verran rauhoittumaankin, että oma työttömyyteni alkoi stressata. Jee?

Marras-joulukuussa vuokranantajamme, asuntosijoitusyhtiö Sato muistutti meitä jälleen muuttamisen tarpeellisuudesta. Meillä oli aikaisemmin 1120 hyvää syytä muuttaa, mutta tammikuun alusta syitä olisi ollut 1187. Samaan aikaan talossamme piti alkaa ikkunaremontti, jota varten huonekaluja piti peittää pölysuojilla, siirrellä huonekaluja ja kaikkea muuta mälsää mitä remppaan kuuluu. Motivaation lisääntyminen johti aktiivisempaan asunnon metsästämiseen.

Oletteko koskaan etsineet asuntoa Helsingin vuokramarkkinoilta? Hissittömien talojen liian pieniä, huonokuntoisia ja liian kalliita asuntoja, joita hakee puoli Helsinkiä. Ja jos kaikki onkin kohdallaan, vuokranantaja hakee vuokralaisikseen ihmisiä joilla on vakityöt esimiesasemassa, luottotiedot kunnossa, ei koiria, ei lapsia, ei elämää. Kaikkia tarkistetaan ja asunnon saa joko tolkuttomalla tsägällä, tai jotenkin vilpillä jonon ohi. Epäilyttävän halvoissa asunnoissa osa kämpän katsojista jää norkoilemaan sisälle, ties mitä lisäbonuksia tarjoamaan.

Lyhyesti sanottuna: vuokra-asunnon etsiminen Helsingistä on mälsää touhua. Riittävästi tuuria ja oikeiden ihmisten tunteminen lopulta kuitenkin johti asunnon löytymiseen. Muutto oli edessä helmikuun alussa. Jee!

Jännitysmomentin muuttoon toi rempan alku vanhassa asunnossa. Ikkunoiden vaihtamisen ei pitänyt alkaa meidän rapustamme, mutta viikkoa ennen laatikkovalssia ilmestyi rappumme eteen kontti ja sähköjohtoja. Pulssi kohosi humanisteilla. Maanantaina sisäpihallamme alkoi työmiesten tohina. Isolla hissillä miehet nostelivat C-rapun sisäpihan puoleiset ikkunat nopeasti paikoilleen. Tiistaina samaa toimintaa, mutta työt loppuivat kesken päivän. Keskiviikkona oli totaalisen hiljaista.

Ihmettelin vähän rempan toteutusta ja kävin katsomassa ala-aulan ilmoitustaululta lisäinfoa. Kävi ilmi, että akuutti remontinkeskeytyminen johtui ikkunafirma Fenestran konkurssista. Remontti alkoi siis maanantaina ja loppui keskiviikkona. Perjantaina työmiehet tekivät comebackin, vain siirtääkseen muuttoa haittaavat esteet pois rappumme edestä. Onneksi lauantaina aamulla odotti vuoden ensimmäisen lumimyrskyn tuotteet maassa, niin ei muutto mennyt täysin kivutta. Kaikki kuitenkin saatiin siirrettyä ja Kalliolaisista tuli Alppilalaisia.

Muuton kanssa kulki myös rinnakkainen tarinakuvio, joka toi lisämausteensa alkuvuodelle. Sain nimittäin sosiaalisessa mediassa yhdeltä kaverilta vinkin avoimesta paikasta Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksessa. Pieni säätö, muutama stressihikikarpalo, piina ja paniikki – ja yllättäen töitä. Torstaina oli jo ensimmäinen päivä.

Eli voisin sanoa, että tällä hetkellä asiat ovat melko hyvin. Terkkuja vaan kaikille :)

10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...