En ole kauheasti kiinnittänyt huomiota tähän Ulvilan surman
puintiin tapahtuman alkuaikojen jälkeen. Silloin kun mediaan tuli tieto että
ensimmäinen epäilty oli eräs porilainen näyttelijä, satuin olemaan kesätöiden
vuoksi kyseisen herran naapurissa majoittumassa Porissa. Silloin oli surmassa
jotain henkilökohtaista kiinnostuksen aihetta. Nyt myöhemmin koko
tapahtumasarja vaikuttaa lähinnä surulliselta ja ihmismielen kurjimpien puolien
vatvomiselta.
En tiedä onko Anneli Auer surmannut miehensä, enkä
oikeastaan välitä. Hänet on kuitenkin nyt leimattu jo mediassa syylliseksi,
eikä koko jutun jatkokäsittelyllä esimerkiksi Helsingin Sanomissa pitäisi olla
mitään syytä. Auer voi käydä pyytämässä Alpo Rusilta tai Nils Gustafssonilta vertaistukea.
Viimepäivinä surma on kuitenkin ollut jälleen tapetilla näiden
saatananpalvontaan viittaavien todisteiden vuoksi. Olen pyrkinyt välttämään
juttujen lukemista, sillä vakaa pelkoni on ollut, että kaikki mitä mediassa
tällä hetkellä on tiedossa, on järkyttävää kuraa. Aamuhesarissa oli kuitenkin
etusivulla iso juttu, jota herkässä aamumielentilassani en kyennyt välttämään:
Auerin puolustus tyrmää väitteet.
Okei, en edelleenkään ota kantaa mihinkään mitä surmassa on
tehty: en väitettyihin ristin muotoon tehtyihin pistohaavoihin tai lasten
hyväksikäyttöihin tai koiratappeluihin tai mihinkään muuhun villiäkin
hurjemmaksi muodostuvaan spekulaatioon. Mutta tähän väitettyyn saatanalliseen
kuvioon aion kyllä puuttua.
Eli. Kuvio on tämännäköinen, napattu IL:n webbisivuilta:
Lainaus HS:lta:
”Poliisin kuuleman asiantuntijan
mukaan piirroskuviot tulevat goottilaisuudesta, ”ylempi kuva on vuohenpää ja
alempi piikkilankamainen kuvio on goottilaisuuden symboli”.
Vuohenpää kuuluu satanistiseen symboliikkaan.
Poliisin kuulemma asiantuntija on eläkkeellä oleva
erityisluokanopettaja, joka tapasi 1980-luvulla vapaaehtoistyöntekijänä
saatananpalvojia ja perehtyi aiheeseen sen jälkeen. Osa hänen kuulustelustaan
on julistettu salaiseksi.”
Myöhemmin tekstissä haastatellaan vankilapappina
toiminutta teologian tohtoria Merja Hermosta, joka on väitellyt saatananpalvonnasta ja
satanismista. Hän tyrmää poliisin asiantuntijan väitteet.
Mistäs aloitetaan? No mennään jutun
järjestyksessä. Ensinnäkin puhutaan että piirroskuviot tulevat
goottilaisuudesta. Ensinnäkin gootit olivat barbaarikansa joka asusti Rooman
valtakunnan liepeillä, mutta sitä tässä jutussa nyt ei haeta. Gotiikka on myös taidemuoto, mutta niin uskomatonta kuin se onkin, sekään ei ole tässä jutussa pointtina. Asiantuntija nimittäin ilmeisesti
puhuu gooteista alakulttuurina. Koko goottikulttuuri on syntynyt 1980-luvulla
Briteissä ja sen lähtökohtina on pidetty Joy Divisionia ja The Curea. Moderni goottipelko johtuu pitkälti
uskomuksesta goottien väkivaltaisuudesta, mistä taas saamme kiittää pitkälti
tyhmyyttä.
Gootteja syytetään yleensä kirkkojen
polttamisesta, kiitos norjalaisen kirkonpolttaja Varg Vikernesin, joka
1990-luvulla sytytteli Norjassa kirkkoja ja murhasi yhden ihmisen. Hän ei ollut
gootti vaan pikemminkin orastaneen norjalaisen black metalin alkuaikojen
hahmoja. Tämähän ei tietenkään ketään kiinnosta: samanlaisia mustatukkia
kaikki. Gootista on tullut ulkopuolisille terminä eräänlainen kaiken sisäänsä
sulkeva termi, johon on helppo niputtaa kaikki mustia vaatteita käyttävät
ihmiset. Aina kun mediassa puhutaan gooteista, voit olla suhteellisen varma
siitä, ettei kyseessä ole oikeasti gootteja. Käy vaikka kysymässä Porvoon
kirkon polttaneelta mieheltä.
Siinä poliisin asiantuntija kyllä on oikeassa,
että symbolissa on tietty goottilainen viba. Erityisesti tuo sydän. Tuo
ilmiselvä sydän jota koko Helsingin Sanomien jutussa ei mainita kertaakaan. Sydän
on yksi yleisimmistä tatuoinneista ja sen koristeleminen kieltämättä antaa
sille goottimaisen ulkomuodon näin ulkopuolisen silmin. Ja jälleen paino
sanoilla ’ulkopuolisen silmin’. Nimittäin, merkki kuin merkki voi olla ”goottilainen”
jos gootti sen hyväksyy omaksensa. Mikäli me ulkopuoliset annamme jollekin
symbolille goottimerkityksiä, me tosiasiassa vain projisoimme omia
ennakkoluulojamme ihmisryhmästä tiettyihin symboleihin. Porvoon
kirkonpolttajakin silminnäkijöiden mukaan kuunteli saatananpalvontamusiikkia,
joka myöhemmin paljastui Pelle Miljoonaksi. Ennakkoluulot vs. yksilön mieltymykset.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tuo
tatuointikuvio esittää pikemminkin klassista ”tramp stampia” kuin goottisydäntä.
Tramp stamp on siis lähinnä naisten ottamien alaselän tatuointien ivallinen
slanginimitys. Ne olivat muoti-ilmiö jokin aika sitten ja esittivät usein juuri
sydänkuvioita koristeltuina. Googlen kuvahaulla voi vertailla hyvin tramp
stampin ja gothic heartin samankaltaisuuksia. Väitteeni puolesta puhuu myös se,
että Anneli Auer ei ole gootti. Ai miten niin ei? No senkin voi nopeasti kuka
tahansa todeta samaisella googlen kuvahaulla.
Jatketaan kuitenkin jutun mukaan. Poliisin
asiantuntija on erityisluokanopettaja joka tapasi 1980-luvulla saatananpalvojia
ja perehtyi aiheeseen sen jälkeen. Missä? Missä hän tapasi saatananpalvojia
1980-luvulla? Saatananpalvonta on pitkälti ollut katolisen kirkon syytös
kerettiläisiä ja toisin uskovia kohtaan, silloin kun on ollut kätevää saada
jotenkin asetettua väärä usko rikolliseksi toiminnaksi. Saatananpalvojien
alakulttuurin syntyhetkenä voidaan varmaankin pitää kalifornialaisen Anton LaVeyn 1969 ilmestynyttä Satanic Biblea ja sitä seurannut saatanan kirkon
perustamista. Ennen vuotta 1969 alakulttuuria ei ollut käytännössä olemassa.
Okei, tämä on aika raakaa yleistystä, mutta ei kuitenkaan niin kauhean kaukana
totuudesta.
Suomessa saatananpalvonta on hyvin paljon
tuoreempi ilmiö. En enää tarkkaan muista mistä sen kuulin, mutta muistaakseni
joku vuosi sitten puhuttiin siitä, että saatananpalvonta ja/eli satanismi saapuivat
Suomeen evankelis-luterilaisen kirkon kouluissa esittämän Saatana kutsuu minua
videon välityksellä vuonna 1994. Se saattoi olla juurikin Hesarin
haastatteleman Hermosen väikkäri (2006) jossa tämä sanottiin. Hän nimittäin
tutki juuri 1990-luvun suomalaisia saatananpalvontapiirejä. Mediassa kuuluisin
tapaus on tietysti Hyvinkään paloittelusurmien pääjehu Jarno Elg, joka surman
aikaan vuonna 1998 oli 23-vuotias. Mutta ehkä kannattaa mielummin lähteä liikkeelle ilmiön
alkuajoista.
Religious Tolerance sivustolla on hieno kuvaus
Satanic Ritual Abuse -ilmiöstä, joka levisi 1980-luvulla englanninkielisessä
maailmassa. Hyvin yksinkertaisesti lyhennettynä ilmiö oli siis se, että 1980-luvulla
ja 1990-luvun alussa tuli esiin monia tapauksia joissa lapsien epäiltiin
tulleen kaapatuksi ja käytetyiksi saatanallisissa rituaaleissa. Jälkeenpäin
kävi ilmi että lapsien muistot johtuivat pitkälti aggressiivisista kyselymetodeista
jotka saivat aikaan lapsille vääriä muistoja. Kaiken takana oli amerikkalaisen
uskonnollisten konservatiivien usko saatanasta aktiivisena ja tiedostavana toimijana
arkitodellisuudessa, josta tietenkin haluttiin saada todistusaineistoa. Ensimmäinen
kirjallinen merkintä lapsen saatanallisesta hyväksikäytöstä 1980-luvun Yhdysvalloissa
paljastui myöhemmin huijaukseksi ja myöhemmät ovat pitkälti istutettujen
muistojen syytä. Paniikki saatananpalvonnan kultista kuitenkin levisi nopeammin
kuin sitä ehdittiin todistaa vääräksi. Pian oli englanninkielinen maailma
kauhuissaan ja lopulta vuonna 1994 kohu saavutti Suomen.
Joten kysymys kuuluu: missä oli poliisin käyttämä asiantuntija
ollut tekemisissä saatananpalvojien kanssa 1980-luvulla? Kaliforniassa La Veyn kirkolla?
Vaiko kenties englanninkielisen uskonnollisen oikeiston kanssa? Vai oliko hän
ollut tekemisissä goottien kanssa? Vaiko hevimiesten? Oliko hän oikeastaan
ollutkin mukana ongelmanuorten kanssa? Helsingin Sanomien jutussa olennaisin
osa tulee viimeisessä lainaamassani lauseessa: ”Osa hänen kuulustelustaan on
julistettu salaiseksi.”
En todellakaan tiedä onko Anneli Auer syyllinen vai
ei. Mutta julkisuuteen tihkuvat tiedot poliisien työskentelystä tutkimuksen
yhteydessä vaikuttavat lähinnä mustamaalauskampanjalta. Ainakin kaikki mitä
tähän saatananpalvontakohun symboliin liittyy on totaalista sontaa.
Pitikin mennä lukemaan...
Edit 10.5.2012.
Kiitos Helsingin Sanomien Jussi Alroth.Kolumni tämän päivän Hesarissa ratkaisi pulmani: poliisin asiantuntija oli kuin olikin persoonalliseen saatanaan uskovien porukkaa. Ja se kolumnihan löytyy täältä.
Edit 10.5.2012.
Kiitos Helsingin Sanomien Jussi Alroth.Kolumni tämän päivän Hesarissa ratkaisi pulmani: poliisin asiantuntija oli kuin olikin persoonalliseen saatanaan uskovien porukkaa. Ja se kolumnihan löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti