Ei ollakaan juteltu vähään aikaan. Ei sillä etteikö olisi ollut sanottavaa - on ollut hyvin paljonkin, mutta blogi formaattina on ehkä vähän kuollut.
Toisaalta, on tässä omassa elämässäkin sattunut ja tapahtunut. Sain vakituisen työn, lapsen, silmälasit ja muutin omistusasuntoon muiden keskivartalolihavien kaltaisteni läheisyyteen. Oli maailmanlaajuinen pandemia, Venäjän hyökkäyssota, Afganistanista vetäytyminen ja islamilaisen valtion synty ja tuho.
Aikaisemmin tämä blogi toimi eräänlaisena kirjoitussparrailuna, kun opintojen jälkeen ei tullut enää kirjoitettua säännöllisesti. Siinä vaiheessa se tuntui luontevammalta jatkaa tekstin tuottamista jossain formaatissa, kuin vaan lopettaa. Nyt kun päivät ovat täysiä, ei iltaisin juurikaan huvita paasata pureksittuja ajatuksia eetteriin.
Maailma ei myöskään välttämättä tarvitse vielä yhtä valkoisen miehen blogia, jossa kerrotaan asioiden oikea laita.
Harkitsin tuossa jossain vaiheessa, ja harkitsen oikeastaan edelleen, että alkaisinko kirjoittamaan tälle alustalle fiktiota. Jotain, kuten lyhyitä novelleja ilman suurempaa yhteistä nimittäjää. En lupaa mitään, mutta se on mahdollista.
Nyt kuitenkin tulin vaan sanomaan, että moikka, elossa ollaan.