Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä, Eeli viettää omaa vanhempainvapaataan keväisen aurinkoisena päivänä.
Puoliso oli lupautunut hoitamaan päivän taaperoa, joten lähdin viettämään villiä keskustapäivää. Kirjoittelin vähän asioita kahviloissa, kiertelin kivijalkakauppoja, söin kauppahallissa ja kuljin impulsiivisesti minne nenä osoitti. Varsin chilli päivä siis.
Meidän oli tarkoitus mennä iltapäivällä porukalla Via Tribunaaliin syömään, joka olisi tämän torstain se varsinainen juhlaosuus. Hain esikoisen päiväkodista ja menimme porukalla metroasemalle odottelemaan keskustan vuoroa. Siinä kuitenkin metroa odotellessamme, puolisoni joutuikin yhtäkkiä lähtemään takaisin kotiin. Meidän piti nähdä hänen äitinsä keskustassa ja vielä hänelle olisi voitukin tehdä oharit, mutta valitettavasti jos neljävuotiaalle on luvattu pizzaa, nelivuotiaalle on tarjottava pizzaa.
Metroilin sitten yksin kahden lapsen kanssa keskustaan. Koko päivän kävelyn aiheuttama väsymys, äkillinen lapsivastuun uudelleenjako ja kylmenevä keli saivat aikaan sen, että olin kärttyinen koko ruokailun. Toki, siinä ei auttanut myöskään se, että ravintolassa ei ilmeisesti ole koskaan käynyt yhtään yksivuotiasta, vaikka heillä syöttötuoli olikin (lisää tästä vielä erikseen jossain vaiheessa).
Söimme suhteellisen rivakkaan ja siirsimme tomumajamme takaisin itään. Onneksi isoäiti oli tällä matkalla mukana, niin lapsi - aikuinen -suhdeluku oli siedettävämpi.
Mutta nyt sitten tämäkin rajapyykki on ylitetty ja jotenkin jännästi näissä syntymäpäiväjuhlissa on viime vuosina vaihtunut se, kenen ehdoilla mennään. Enkä ole siitä muuten lainkaan pahoillani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti