11.5.2012

Työnhausta


Työnhaku on oikeastaan aika jännää touhua. Olen pyhittänyt koko tämän viikon tälle toiminnalle ja ensi viikosta lähtien aion tehdä sitä puolipäiväisesti. Kai se valtio-opin gradukin on pakko tehdä. En ensin ajatellut sitä koskaan askarrella, mutta koska huomasin toisen tutkintoni olevan gradua vaille valmis, ei sen tekemättä jättäminenkään enää tunnu kovin fiksulta idealta. Mutta nyt on aiheena työnhaku.

Ensinnäkin otetaan valtakunnan ykköstyönhakuportaali mol.fi. Kyseinen sivu on valtion työ- ja elinkeinotoimiston ylläpitämä työpaikkojen hakupaikka. Kirjauduin sivustolle tuossa tiistaina ja ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi siinä sitten samalla. Sivustolla ei ollut mahdollista tehdä muutoksia vuonna 2005 jättämiini tietoihin muuten kuin osoitteen suhteen, joten esimerkiksi kirjaamispäivämääräksi tuli joku tammikuun päivä vuodelta 2005. Näpsäkkää.

Myös haettujen tehtävien linjakas systeemi oli niin karmiva, etten usko yhdenkään ihmisen pystyvän täyttämään niitä kunnolla ja/tai oikein. Nytkin, samalla kun minun pitäisi mennä korjailemaan hakuprofiiliani, kirjoitan mieluummin blogiin valitusta aiheesta. Sivusto luo illuusion siitä, kun palaisi aikakoneella käyttämään internettiä 2000-luvun alkuun, jonkin Compaq Presario 486:een asennetun Netscape Navigatorin avulla. Noh, kai se on olennaisempaa että on kirjautunut sivustolle, ei se saako sitä kautta yhteydenottoja yhtään mistään tai keneltäkään.

Palvelu itse toimistossa oli hyvää. Ystävällinen ihminen jakoi voivotteluni sivustosta ja ilmoitti kiskan hakeneen valtiolta rahoitusta sivuston uudistamiseksi. Ilmoittauduin leikkisästi vapaaehtoiseksi tähän tehtävään, mikäli se joskus tulee avoimeen hakuun. Kaiken kaikkiaan luulen kirjautumiseni ja toimistokäyntini olleen yhtä tyhjän kanssa, mutta voinpahan ainakin hakea tästedes tehtäviä joissa vaaditaan työttömäksi työnhakijaksi kirjautumisen. Ei kai siis ihan turha päivä.

Itse työnhaku on sitten vähän kurjempaa touhua. Olen tässä parin viime vuoden aikana täytellyt turhaan lukuisia työ- ja harjoittelupaikkahakemuksia, mutta eipä tässä toisaalta ole suurta stressiä ollut saamisen suhteen. Opintotuki on pitänyt minut hengissä ja tulevaisuudessa häämöttänyt valmistumisen majakka on tuonut lohtua. Mutta silti, on asioita jotka ovat alkaneet ärsyttää mitä suuremmassa määrin.

Ensinnäkin ärsyttää tämä kaikkien suurempien toimijoiden fetissi omaan hakemuskaavakkeeseen. Onko pakko? Firmat ovat innokkaita luomaan toisistaan poikkeavia hieman erilaisia kaavakkeita, jotka vaativat täyttelijältä lähinnä copypastetusta omasta CV:stä. Sitten yleensä kuitenkin lopussa annetaan mahdollisuus liittää mukaan CV. Mitä järkeä? Kuka idiootti tämänkin nyt on keksinyt?

Olen hakenut kaikkiin projektitehtäviin ja muihin akateemista taustaa vaativiin ajatteluhommiin. Nyt kuitenkin viimeaikoina on ollut intoa täytellä eri HR-puolen hakemuksia, sillä sain suoritettua Työelämän ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuuden. Noh, helmikuussakohan se oli, kun huomasin erään HR-puolen ilmoituksen juurikin mollissa. Tehtävään ei vaadittu kokemusta, mutta haku piti suorittaa oman nettilomakkeen kautta. Huoh. Täyttelin ylipitkää lomaketta tympääntyneenä ja huomasin lähinnä kapinoivani jatkuvasti lomakkeen kohtien sanamuotoja kohtaan. Kohdat ”Kerro itsestäsi. Käytä ranskalaisia viivoja ja avainsanoja” ja ”Kerro miksi sinä olisit juuri haluamamme energiapakkaus ja tiimipelaaja” ärsyttivät erityisesti sillä A.) olen ihminen, en lista avainsanoja ja B.) onko olemassa yhtään yritystä maailmanhistoriassa joka ei haluaisi energiapakkausta ja tiimipelaajaa? ”Oletko sinä hakemamme passiivinen omaankuoreensulkeutuja?”

Pahinta kuitenkin oli lista, jossa piti kirjata eri työaloja joilla oli ollut. Ei siis työpaikkoja, vaan aloja. Listasta ei löytynyt muun muassa lainkaan kulttuurialaa. Noh, sitä täyttelin varmaan tunnin ja huomasin niputtavani kaiken työkokemukseni ”muu asiakaspalvelija” -kohdan alle. Lopussa kun oli kohta ”kerro kokemuksestasi näillä aloilla” aloin vuodattamaan listan mahdottomasta muotoilusta ja typerästä ja ihmisiä aliarvioivasta tekotavasta. Koko hakulomakkeen ideana tuntui olevan se, että et ole yksilö vaan työvoimaa. Noh, minä olin yksilö. Kirjoitin vielä omaan esittelykohtaani jotain tyyliin:

”Hei työnantaja, vaikka en olisi se mitä haet, niin älä hae työntekijöitä tältä sivulta. Tämä sivusto haluaa muuttaa työntekijänsä työtunneiksi ja yksilöllisyyden sijaan täällä kannustetaan olemaan lista avainsanoja. Ethän ole mukana luomassa maailmaa jossa avainsanat ylittävät yksilöllisyyden? Varmasti sinäkin haluaisit töihisi ihmisen, etkä työtuntipakettia jolla on vain kuusi osaamisaluetta.”

Olin jo lähettämässä hakemustani, mutta satuin vilkaisemaan vielä kerran työnantajana toimivaa yritystä ja heidän toimialaansa. Kävi ilmi, että firma oli ilmeisesti start-uppi ja heidän pääasiallinen tuotteensa oli kyseinen lomake, jota olin käyttänyt puoli päivää haukkuen ja täyttäen. Voi paska. En sitten koskaan lähettänyt hakemustani.

Henkilöstöpuolen töihin hakeminen tuntuu välillä vähän turhauttavalta. Jos firma ei koskaan esimerkiksi lähetä edes ”Kiitos hakemuksestasi, et juuri tällä kerralla tullut valituksi” -sähköpostia, jään miettimään että miksen kelvannut? Onko kyseisessä yhtiössä töissä henkilöstöpuolella niin pahvia sakkia, etteivät he edes tajua ilmoittaa valinnasta muille hakeneille? Siinä tulee sellainen olo, että on hakenut organisaation alimpaan tehtävään, jossa olisi ollut kuitenkin fiksumpi kuin se joka hakee työntekijää. En aio nimetä mitään tiettyä työnantajaa joka näin olisi tehnyt, mutta voin antaa yhden vinkin eräästä jolta olisin odottanut parempaa: kyseinen firma on juuri muodostunut, se on korkeakoulu ja sen nimi on laineen synonyymi.

Myös robottien lähettämät ”kiitos hakemuksestasi Eeli W##¤%¤%rdman, et valitettavasti tullut tällä kertaa valituksi tehtävään hr-harjoittelija tuntuvat välillä naurettavilta. Okei, hyvä tietää että sentään laine-korkeakoulun tasolla ei henkilöstöpuolella olla, mutta kyllä hakijakin tunnistaa sen kun hänen hakupanostaan on pidetty merkityksettömänä. Monet suomalaiset organisaatiot kaipaisivat kyllä selkeästi suurempaa panostusta inhimillisyyteen – sekin on voimavara ja jopa kilpailuvaltti työmarkkinoilla. En sano että minusta nyt varsinaista tarjoussotaa käytäisiin eri yritysten välillä, mutta mitäs jos joku peliohjelmoija joutuu uransa alkuvaiheilla päättämään kahden eri yrityksen välillä, ja joutuu samanlaisten persoonattomien muka-vastausten kohteeksi? Siinä se tietotaito kuulkaas valuu äkkiä ulkomaille.

On pakko päättää vähän positiivisempaan sävyyn, ettei tämä mene ihan synkistelyksi. Olen nyt tässä saanut hakuprosessin oikein hyvin käyntiin ja minulla on etenemissuunnitelma ainakin joulukuuhun asti. Olen jopa hakenut muutamia tehtäviä, jotka paperilla vaikuttivat sopivan minulle kuin nenä päähän. Myös se, että satuin pääsemään haastatteluun helmikuussa, oli omiaan kohottamaan välillä melko alhaiseksi päässyttä itsetuntoani. Kyseessä oli hyvä paikka, ja vaikka en tullut valituksi, oli kiva nähdä, ettei tässä nyt mitään radioaktiivisia sentään olla.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti