Blogin 1v synttärit!

Blogi täytti vuoden, jee. Vuosi siirtymävaiheessa - ja siltä on tuntunutkin. Kaikki alkoi siitä, kun muutin jääkaapinjakajan työn perässä maamme kuvankauniiseen pääkaupunkiin Suomen Turusta ja kaipasin purkautumiskanavaa kaikelle sille angstille, jonka normaalisti pystyin syytämään Proffan kellarissa kahvikupin äärellä pöytäseurueelle. Ajattelin että siirtymävaihe on hauska nimi, kerta tässä nyt ollaan siirtymässä opiskelijaelämästä työelämään, Turusta Helsinkiin, juhlasta arkeen jne.

Nyt kun katselen mennyttä vuotta taaksepäin, niin sellaistahan tämä onkin ollut. Välillä kirjoittelin aika poliittisia tekstejä ja välillä hömpämpää. Gradukesä oli hiljaista aikaa näillä sivuilla, mikä oli ehkä ihan hyväkin juttu. Ainakin tosielämän kannalta. 

Paljon on vuoden aikana tapahtunut, mutta ei elämä ole yhtään sen stabiilimmaksi muuttunut - kaikkea kanssa. Heti kun Helsinki-Turku junasahailu loppui, alkoi valmistautuminen Kaakkois-Aasiaa varten. Tämä se vasta siirtymä olikin.

Mutta, sen enemmittä höpinöittä: kiitos kaikille lukijoille. Katsotaan mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Lopuksi vielä jotain hyvin erilaista:

NHL:n tynkäkauden puolivälihuomioita

Normaalisti kauden puolivälin jälkeen olisi aika arvioida joukkueiden menestystä ja omien arviointien osuvuutta, mutta tällä tynkäkaudella moinen touhu tulee vähän turhan pian kauden alun jälkeen. Analysoin siksi mielummin erinäisiä asioita, jotka ovat olleet jänniä kaudella tähän mennessä. Eli ei mitään kattavaa, vaan ainoastaan huomioita:

Montreal Canadiens. Pakko aloittaa ilmeisimmästä kauden ihmeestä, nimittäin ranskankielisen Kanadan ylpeydestä. Tämän blogitekstin kirjoitushetkellä Montreal johtaa itäistä konferenssia, eikä se ole todellakaan muiden heikkoutta. Koillinen divisioona on ollut kaudella tähän asti liigan kovin ja sen viidestä joukkueesta ainoastaan Buffalo Sabres ei tällä hetkellä majaile pudotuspeliviivan yläpuolella. Tammikuisessa kirjoituksessani sijoitin Montrealin konferenssin toiseksi viimeiseksi saatesanoin:

”Päädyin nostamaan Canadiensin Islandersin yläpuolelle ainoastaan sen vuoksi, koska joukkueet päätyivät päinvastaiseen tilanteeseen viime vuonna. Todellisuudessa Islanders saattaa parantaa huomattavastikin, sillä joukkueella on kasvunvaraa toisin kuin Montrealilla. Montreal on susipaska.”

Jep. No mikäs Montrealissa sitten on hyvää? Aikaerosta johtuen olen tällä kaudella nähnyt jopa muutamia otteluita viikonloppuaamuisin, ja yksi niistä oli juurikin Canadiensin matsi Pittsburghia vastaan. Se oli aika alkukaudesta ja muistan olettaneeni Montrealin olevan huono ennen aloitusvihellystä. Mutta ei se ollut. Montreal pelasi nopeaa ja viihdyttävää kiekkoa, ja ihmettelinkin vähän kuinka paljon peli muistutti Anaheimin otteita. Okei, Montreal hävisi, mutta peli oli ihan mielettömän hyvä silti. Twiittasinkin siitä.

Asiantuntijat ovat spekuloineen syynä olevan valmentajanvaihdos, enkä minäkään mitään parempaa syytä keksi. Viime kaudella joukkue oli roskaa ja tällä kaudella ihan timanttia. Pelaajamateriaali ei parantunut oikeastaan mitenkään, joten syynä täytyy olla valmennus. Jännittävää nähdä miten joukkueella menee tästä eteenpäin. Veikkaanpa, että konferenssin ykköspaikka menee Bostonille, mutta ehkäpä Montrealissa silti nähdään tällä kaudella pudotuspelien alkaminen kotikaukalossa. Jännä nähä.

Suomalaiset. Osalla taalajäiden suomalaisista menee hyvin ja osalla huonosti. Otetaan plussat eka.

+ Kimmo Timonen. Philadelphian veteraanipakki pelaa todella hyvin ja kontrastina tälle koko muu Flyersin puolustus pelaa helvetin huonosti. Timosella on tilillään 19 pistettä tällä kaudella, kun seuraavaksi eniten Flyersin pakeista on Luke Schennillä: seitsemän. Pakkipari Bruno Gervais – Bradon Coburn on onnistunut hankkimaan plus miinus -tilastossa numerot -11 mieheen. Okei, Philadelphiassa plussapakit on harvinainen näky, mutta tämä nyt on jo naurettavaa. Timonen johtaa huonoa puolustusta epävarman maalivahdin edessä. En kadehdi.

+ Saku Koivu. Paras Anaheimin kausi meneillään turkulaisella. Ilmeisesti valmentajan vaihtuminen appelsiinipiirikunnassa sopii Koivun pelityyliin. Hyvä niin. Johtaa suomalaisten pistepörssiä yhdessä (edelleen mielestäni ylipalkatun) pikkuveikkansa kanssa.

+ Tuukka Rask, Pekka Rinne, Antti Niemi, Niklas Bäckström. Molareilla on suhteellisen hyvät tilastot mutta vähän erilaisista syistä. Rask pelaa todella hyvän joukkueen viimeisenä lukkona, mistä johtuen tilastot hellivät savonlinnalaista. Rinne pelaa vuotavan puolustuksen edessä ja välillä tuntuu että Rinteellä on vuoroillat nollapeleille ja neljän maalin hörppäämiselle ensimmäisessä erässä. Bäckström ja Niemi ovat (vähänniinkuin) Detroitinmallin joukkueiden maalivahteja – eivät supertähtiä mutta riittävän hyviä voittavan joukkueen maalivahdeiksi. San Josen alkukauden perusteella hetken jo näytti siltä että Niemeltä olisi tulossa maailmantähtikausi, mutta paluu ihmisten kirjoihin on tapahtunut voittoputken katkeamisen myötä.

+ Sami Salo. Pelaa hyvin kun on terveenä. Tämänhän me kaikki tiesimmekin. +12 tällä hetkellä.

Sitten mennään miinuksiin.

- Teemu Selänne. Ei oikeasti miinus, mutta ehkä odotuksiin nähden. Ensimmäisen ottelun jättipistepotti antoi ymmärtää paljon, mutta sittemmin Selänne on alkanut vaikuttaa enemmän ihmiseltä. Kuusi maalia snaipperille ei ole paljoa, mutta enpä usko että Selännettä kiinnostaa niin kauan kun joukkue voittaa ja mahdollisuus lordi Stanleyn kannun nostamiseen kauden lopulla häämöttää kiikareissa. Selänteellä on luultavammin vielä pari kierrosta mahdollista kiristää ruuvia – nostetaan mies sitten plussa osastolle kun se tapahtuu.

- Mikael Granlund. Minnesotan nettisivujen keskustelupalstan lempinimi Finnish Baby Jesus oikeastaan kertoo kaiken. Paljon odotettu nuorukainen ei vielä hallinnut kahden suunnan pohjoisamerikkalaista pelityyliä ja paluu AHL:aan oli odotettavissa. Ehkä ensi kaudella sitten menee paremmin. Taito ei ole kadonnut mihinkään.

- Sami Vatanen. Suomalaisessa jääkiekkomediassa oli vuosikausia jokin ihmeen Sami Vatanen fan club. Miestä hehkutettiin aina kun hän astui jäälle. JYP:in hyvyyteen tai huonouteen löydettiin aina syyt Vatasesta. Ja nyt kun mies pääsi NHL:ään ja sai valmentajalta luvan pelata omaa peliä kokonaisen kolmen ottelun verran, oli tuloksena kiikaritehot ja plusmiikka +1. AHL:ssä tilanne on parempi, 5+31 lukemalla koreillaan farmisarjan puolustajien pistepörssissä sijalla kolme ja tulokaspistepörssissä sijalla yhdeksän. Mutta en minä kirjoita AHL:st enkä SM-liigasta. Vatanen ja Granlund eivät ole NHL-valmiita, joten miinus olkoot kohtalona.

Muita suomalaisia en ole liiemmin huomannut.

Jännittävä vs. Tylsä. Puolustamalla voitetaan mestaruuksia. Tämä sanonta on niin kliseinen, että se ansaitsee urheilumedian kliseiden hautausmaalla oman mausoleumin, punaisen nauhan pitämässä fanit loitolla ja kaksi vartijaa vuorokauden ympäri. Olen nähnyt sekä tylsää kiekkoa pelaavan puolustavan joukkueen voittavan sekä jännittävää ja hyökkäävää pelaavan tiimin murskaavan vastustajansa. Anaheim, Chicago, Montreal ja Pittsburgh kaikki pelaavat mielettömän viihdyttävää kiekkoa. Kaikki myös löytyvät konferenssiensa ykkös- ja kakkospaikoilta. Katotaan miten pelit muuttuvat pudotuspelien myötä, mutta toivottavasti suurta notkahdusta ei tapahdu temmossa. Viime kaudella osa Los Angelesin voitto-otteluista puudutti allekirjoittaneen Herman Melvilleläiseen masennukseen. Joukkue pelasi kyllä viihdyttäviäkin otteluita, mutta välillä tuntui siltä, että mestaruutta haettiin puolustamalla. Ei tätä tällä kaudella kiitos.

Sitten vielä erityismaininta: Pavel Datsyuk on jumala. Detroitin joukkue näyttää jälleen matkaavan pudotuspeleihin, vaikkei puolustuksesta löydykään entisaikojen lumoa. Suurin syy tälle? No tietenkin loistava voittamisen kulttuuri, hyvä valmennus ja taitava viisikkopeli, mutta ei se haittaa että hyökkäyksiä johtaa maailman taitavin pelaaja. Väite, että Datsyuk ei olisi Sidney Crosbyn veroinen pelimies, kumpuaa siitä että miehet pelaavat erityylisiä pelejä erityylisissä joukkueissa. Datsyuk on maailman taitavin pelaaja omalla tyylillään ja se tyyli on paljon vaikeampi kuin Crosbyn.

Tämä tästä tällä erää. Katsotaas kuka kauden lopussa juhlii. Ennen kauden alkua veikkasin Rangersia, nyt voisin väittää loppuottelun tulevan olemaan massachusettsilaisjoukkueen ja OC:n ankkapaitojen välinen kamppailu.

Randomeja kuvia Jakartasta (vol2) Surabaya & Bandung edition.

Kävin reissulla Jakartan ulkopuolella Surabayassa ja Bandungissa viime viikolla. Matkalta tuli paljon kuvia, muttei paljoa kerrottavaa. Joten, yhdistän tässä viimeaikaisia Jakartan kuvia tämän matkan kuviin. Enjoy.

Sim City kuvamaailmaa Jakartan Kemangin kaupunginosasta

Vuohia (kai) Mega Kuninganissa. Ovat eksyneet aution tontin aidan väärälle puolelle

Ayam goreng

Tätä kuvaa ei ole muokattu, eikä värejä ole paranneltu.

En tiiä mitä kaupattiin

Vanhaa ja uutta kulutuskulttuuria

Avoviemäri Jakartassa

Jakartan kaatopaikka. Sinne tulee 600 000 tonnia jätettä lisää joka päivä

Lajittelu tehdään käsin. 5000 ihmistä seuloo kasoista muovia ja myy ne käsiteltäväksi.

Muovinseulojien asumistoja.

Jakartan suuri moskeija.

Moskeijan rukouskutsuja tehostataan rummulla.

Moskeijan minareetti ja taustalla Monas

Surabayassa söin lounaalla jotain. Etanoita? Epäsiistiä syötävää.

Surabayaa

Institut Teknologi Bandung sisäänkäynti. Paikallinen Aalto Uni.

Puiden istuttamisen mainos keskellä ruuhkaa.

Jamppa työntelee kojuaan. Taustalla hollantilaisten rakennuttama "lihapullatalo".

Peace be upon you

Junien pesu on käsityötä

Junan vessa toimii kuin... noh, junan vessa

Skidit pelas futista junaradan vieressä

Ensimmäinen riisipeltoni

Junan ikkuna vol.1

Vol.2

Vol.3

Auringonlasku junan ikkunasta

Gordionin (liikenne)solmu

Tällä hetkellä istun autossa. On tiistai 5.3 ja kello on 19.15. Suurlähetystöllä on tällä viikolla ollut – tai siis on edelleen – ilo isännöidä Sitran Itä-Aasian asiantuntijaa, joka on tutkimusmatkalla Indonesiassa.

Jätin hänet tuossa about. 15min sitten hotellille pitkän päivän jälkeen ja nyt istun taksissa matkalla kotiin. Ruuhka on aivan älytön. Oikeastaan nämä kaksi päivää Jakartan liikenne on ollut ihan helvettiä. Ellemme vetäisi valtaosaa matkoistamme cd-kilvellisissä autoissa, emme olisi varmaan kertaakaan päässeet minnekään (huom. emme tietenkään aja bussikaistoja tai riko liikennesääntöjä, koska se ei ole diplomaattiajoneuvojen koskemattomuuden tarkoitus.)

Matka hotellilta kämpille on about 5km +-3km ja ilman liikennettä tämän matkan taittaa noin kymmenessä minuutissa. Nyt ollaan jo 24min kohdalla. Olenpa mä muuten nykyisin hidas kirjoittamaan käsin. Tämän kaupungin ongelma on liikenne. Ylikuormittava, jatkuvasti sumputtuva liikenne. Taksissa, niin kuin nyt, saa helposti kulumaan tunteja. Tämänhetkinen oma ennätys on about. 2km linnuntien matkalle 2,5h. Onneksi silloin oli kyydissä Ruotsin suurlähetystöstä yksi lähetetyistä diplomaateista, joten juteltiin matkalla kaikki ummet ja jokaiset lammet.

Nyt olen yksin ja 30min on kulunut. Taksikuski hajoilee etupenkillä, joka on ymmärrettävää – mittari hidastuu aina kun ajoneuvo ei kulje. Tämän pokan aikana hän olisi ehtinyt tekemään 4-5 kertaa sen taksan, minkä hän minulta tippeineen saa. Tai no, mikäli saisi kyytiläisiä ja voisi ajaa koko ajan. Ei tästä kaupungista liikenne lopu, joten olettaisi ammattikuskien sen ymmärtävän.

Asuinalueeni vieressä on rakentuvaa aluetta, jossa on useampi pilvenpiirtäjä tuloillaan. Nämä rekat eivät helpota liikennettä.

37min kulunut, otin foton. Se on tässä:



41min kulunut. Muistin tämänpäiväisestä Indonesian pörssin esittelystä kaksi pörssin arvokkainta osaketta: tupakkafirma ja autokauppa – ei naurata.

46min kulunut, päivitin fb-statuksen. Päätin ostaa kännykkään datapaketin pääasiassa juuri tämän taksissa istumisen takia. Onko mulla siihen varaa? Eipä mulla ole vuokraanikaan varaa, et sillai.

Huomenna olisi aamulla lähtö lentokentälle klo 4.45 hotellilta ja tänään pitäisi ostaa uusi Nokialaisen laturi vielä. Voi olla että jää ostamati. Lainaan hotellilta sitten jos akku loppuu. Saanpahan vähän aikaa unta. Tai no, ketä mä huijaan? En ennen kymmentä kuitenkaan pääse unille.

53min kulunut. Kohta ollaan perillä. Viimeisin kilsa on kestänyt sen 25min.

Tasan tunnin kohdalla kävelen kotiovesta sisään. Joku jamppa hyppäsi taksiini heti kun tulin ulos. Hihkaisin perään: ”Have fun!”

Matkaan meni siis yhteensä tasan tunti. Kokonaisuudessaan Google Mapsin mukaan etäisyyttä oli kuusi kilometriä. Matkasin siis kuusi kilometriä tunnissa. 

Näytä suurempi kartta

Juosten olisit jo perillä - jos siis kaupungissa olisi jalkakäytäviä.

Syö paskaa

Tekisipä mieli kommentoida Suomen eduskunnan lakivaliokuntaa, sen selkärangattomia jäseniä ja Suomalaisen politiikan alennustilaa, mutta olen oikeastaan sanonut jo kaiken oleellisen täällä.

Sen sijaan kommentoin toista aihetta, joka on ollut mediassa viime päivinä pinnalla, nimittäin hevosenlihakohua. Luin tuossa päivänä toisena YLE:n nettisivuilta mielenkiintoisen jutun 1960-luvun margariinikriisistä. Margariinin rasva paljastui käytännössä tehdasjätteeksi kaikesta mahdollisesta rasvaa jälkeensä jättävästä roskasta, kuten esimerkiksi kuolleista kissoista. Oikeastaan aika hyvin siis verrattavissa hevosenlihakohuun, jossa geenitekniikalla on mahdollista tutkia lihan alkuperää niin tarkkaan, että saadaan selville sisällössä olevan mukana – sanotaan se niin kuin asiat ovat – kaiken maailman paskaa.

Mutta onko se väärin? Lihateollisuus on teollisuutta. Lehmät eivät kirmaile laitumella ja ystävällinen maamies ei lue possuilleen iltasatuja ennen nukkumaanmenoa. Teollisuus, koneistaminen, liukuhihnat, massatuotanto ja savupiiput ovat niitä sanoja joita pitäisi pyöriä silmissä silloin kun puhutaan lihateollisuudesta. Kävele Citymarkettiin tai Prismaan sisälle ja katso sitä hunajamarinoidun broilerin määrää. Kauan broilerissa on myyntiaikaa? Pari päivää? Viikko? Väitänpä että broilerit vaihtuvat niistä hyllyistä useammin kuin kerran viikossa. Laske tämän jälkeen lähialueesi Citymarketit ja Prismat yhteen. Ei siinä ehdi ystävällinen kanankasvattaja herra Snellman opetella jokaisen broilerihybridi Ross 508:n tai Ross 308:n nimeä niiden viiden viikon elinaikana, ennen kuin Tarmo lähikauppias soittaa tarvitsevansa uuden erän ohuen ohuita isomummon kotitilaleikkeitä.

Lihan syöminen nähdään normitilana, jonka haastaminen on hippeilyä tai ”oman maailmankuvan pakottamista”. Helsingin kaupunginvaltuustossa käyty kasvisruokapäiväkeskustelu on oikein oivallinen esimerkki tästä. Lihaan suhtaudutaan tunteella, jonka haastaminen järkevillä väitteillä ei vaan onnistu. Lihakeskustelu muistuttaa tässä mielessä vähän Anu Silfverbergin mainostamaa äiteyskeskustelua. Sanot mitä vaan, aina joku väittää tietävänsä paremmin koska (lisää haluamasi jumala argumentti).

Eineksistä löytyi hevosta – hyvä. Hyvä monessakin mielessä. Ainakin eläimistä käytetään kaikki osat hyödyksi. Se ei oikeuta tappamista ravinnoksi, mutta sentään tekee tappamisesta vähemmän turhaa. Hain tappaminen evien takia tai sarvikuonojen teurastaminen sarvien vuoksi on paitsi raakalaismaista, myös turhaa. Olen todella tyytyväinen siitä tiedosta, että teurastetuista eläimistä sentään käytetään kaikki osat.

Hyvä myös että Suomalaisia vihdoinkin alkaa kiinnostaa ruoan alkuperä. Okei, lihaan suhtaudutaan edelleen tunteella eikä järjellä, mutta sentään lihan syömistä edes ajatellaan jollain tasolla. Kutsutaan sitä nyt vaikka sitten ensimmäiseksi askeleeksi pitkällä tiellä kohti vastuullisempaa ravinnontuotantoa. Hyvä että vihdoinkin jokin skandaali riitti herättämään suomalaiset, vaikkakaan kyseessä ei suinkaan ole lainkaan se asia josta pitäisi olla tuohtunut. Paljon pahempaa kuin teurasjätteen syöttäminen teurastajille, on teurastettavien kiduttaminen itse prosessin aikana, kuten sikatiloilla tuntuu paljastuvan tämän tästä.

Meneekö tämä vähän paasaamiseksi? No, ehkä se on tässä tapauksessa ansaittua. Elintarviketeollisuus ei ole mikään isomummola jossa poimitaan marjoja pensaista, vaan raakaa bisnestä. Mitä nopeammin se iskostuu ihmisten päähän, sitä parempi.

No pitäisikö tässä sitten kaikkien ryhtyä kasvissyöjiksi? Joo, mutta ei kaikki kuitenkaan ryhdy. Olisin todella tyytyväinen jo siitä, että ihmiset kuluttaisivat vastuullisemmin. Luomutuotteet, reilu kauppa ja lähituotanto ovat kaikkien ulottuvissa, mutta tahtoa vaan puuttuu. Lisäksi kun hylättäisiin karppaukset ja muut vastuuttomat perseilyt ja siirryttäisiin riittäviin annoskokoihin ja lautasmalliin, niin samalla saataisiin muutettua kulutustottumuksia ihan huomaamatta terveempään suuntaan. Pieniä askeleita. Kaikkien ei tarvitse pelastaa maailmaa, mutta ihan kiva olisi jos ehdoin tahdoin ei sitä yrittäisi myöskään tuhota.

”Ei tässä hevosenlihaa vastusteta, vaan sitä että tuoteselosteessa ei lue mitä tässä on sisällä.”

Niin, siinä on paskaa. Ei suoranaisesti terveydelle haitallista paskaa, tai ainakaan sen haitallisempaa kuin mitä liha nyt yleensäkin on, mutta paskaa silti. Mitäs veikkaisin: yksi kymmenestä kuluttajasta on koskaan lukenut tuotteen Pouttu XXL-kebab sisällysluettelon? Yksi sadasta? Yksi tuhannesta? Ei kovin moni kuitenkaan. Kebabista yleensäkin vitsaillaan, että sen liha koostuu mystisestä kebab-eläimestä, eikä hevosenlihakohu kyllä muuta imagoa suuntaan tai toiseen. Se on paskaa.

Palaan alkuperäiseen kysymykseeni: onko se väärin että ruoassa on kaiken maailman paskaa? No on, mutta totta vie me olemme ansainneet sen.

Kirjoittaja on 28-vuotias lihansyöjä, joka söi noin viiden vuoden ajan lapsuudessaan joka ilta paketillisen HK:n eineslihapullia.