En varmaan ole ainutlaatuisin lumihiutale ikinä, kun pidemmän kotona vietettävän kauden alkupuolella iskee vimmattu hinku korjata pitkään rästissä olleita vikoja? Pääsin vanhempainvapaalla tasan toiseen päivään, ennen kun oli pakko vähän alkaa korjailla paikkoja.
Hengasin ensin aamupäivän taaperon kanssa, kun puoliso kävi saattamassa yövieraamme junalle kauden kolmannen takatalven myräkässä. Katselimme vähän leluja, söimme lounasta jonka jälkeen hän vetäytyi päiväunille. Vaimo lanseerasi joskus oman vanhempainvapaansa alkupuolella termin "most sacred and most holy time", joka siis viittaa hänen omaan aikaansa sohvalla, silloin kun vauva nukkui. Vietin siis tätä kaikkein pyhintä aikaa lähes kaksi tuntia sohvalla koomaten.
Kun mutsi palasi retkeltään, lähdin itse hoitamaan asioita. Esikoisen huoneen pimennysverho oli sanonut sopimuksensa irti joskus talven synkimpinä hetkinä, jolloin sen korjaaminen ei ollut edes sadan kiireisimmän korjattavan asian listallani. Nyt kuitenkin kevään edetessä ja viimeistään umpihullun kellojen siirtelyn jälkimainingeissa olen joutunut toteamaan, että jos en halua herätä ennen seitsemää esikoisen tökkimiseen, minun on syytä korjata se rullaverho.
Vantaan Bauhausista löytyi samaa rullaverhoa, jonka olimme rikkoneet. Olin jo ostamassa uuden vastaavan tilalle 45 € hintaan, kun tajusin voivani ostaa kaikkein pienimmän version, josta voin vain kannibalisoida sen yhden rikkoutuneen osan. Tällä manooverillä säästin 25 € lasten opintokassaan.
Kävin latailemassa autoa tunnin verran Jumbossa, kahvilla Robertsilla ja Cittarista hakemassa iltaruokaa. Yritin vähän etsiä itselleni takkia yhden puhkikulutetun tilalle, mutta en pystynyt oikeuttamaan 309 € ostosta rullaverhoilla säästämälläni 25 €. Takkini jäi siis Partioaittaan. Se on siellä Fjällrävenin osastolla, keskivaiheilla, voit mun puolesta käydä hakemassa sen pois kuljeksimasta.
Tulin himaan, hain esikoisen päiväkodista ja söimme kaikki yhdessä herkullisia kalapuikkoja. Ruoan jälkeen lähdimme taaperon kanssa käyttämään koiraa lenkillä. Siinä lähtiessäni oikein taputtelin itseäni selkään, kuinka fiksusti saan pikkuiselle viihdettä tunniksi, koiran ulkoilutettua ja kaiken kukkuraksi ehdin kuunnella Serialin neloskauden ensimmäisen jakson! Ensi kerralla pidän sitten mielessä, että vaikka takatalven myräkkä olisi jo ohi, ei se silti tarkoita sitä, että tiet olisivat puhtaat. Ne nimittäin eivät todellakaan olleet.
En kuitenkaan ollut illan päätteeksi niin puhki, ettenkö olisi vielä käyttänyt esikoisen suihkussa ja korjannut hänen nitisevän sänkynsä noin 12 ruuvilla. Näiden kahden akuutin korjauskohteen (pimennysverhon ja nitisevän sängyn) jälkeen korjauslistallani on enää ovien kahvojen ja lukkokoteloiden kiristys. Sitten pitää alkaa etsiä uusia valaisimia edellisen asukkaan jättämien Ikean pallojen tilalle.
Onneksi tässä on 119 päivää aikaa.
ps. Okei myönnetään, saatoin käydä vähän työpaikalla vilkaisemassa reissuni aikana. Siellä oli avattu tänään uusi piste, jonka valmistelut ehdin tehdä ennen siirtymistäni vapaalle, mutta lopputulosta en ehtinyt nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti