10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Helsingissä, Eeli viettää omaa vanhempainvapaataan keväisen aurinkoisena päivänä.

Puoliso oli lupautunut hoitamaan päivän taaperoa, joten lähdin viettämään villiä keskustapäivää. Kirjoittelin vähän asioita kahviloissa, kiertelin kivijalkakauppoja, söin kauppahallissa ja kuljin impulsiivisesti minne nenä osoitti. Varsin chilli päivä siis.

Meidän oli tarkoitus mennä iltapäivällä porukalla Via Tribunaaliin syömään, joka olisi tämän torstain se varsinainen juhlaosuus. Hain esikoisen päiväkodista ja menimme porukalla metroasemalle odottelemaan keskustan vuoroa. Siinä kuitenkin metroa odotellessamme, puolisoni joutuikin yhtäkkiä lähtemään takaisin kotiin. Meidän piti nähdä hänen äitinsä keskustassa ja vielä hänelle olisi voitukin tehdä oharit, mutta valitettavasti jos neljävuotiaalle on luvattu pizzaa, nelivuotiaalle on tarjottava pizzaa.

Metroilin sitten yksin kahden lapsen kanssa keskustaan. Koko päivän kävelyn aiheuttama väsymys, äkillinen lapsivastuun uudelleenjako ja kylmenevä keli saivat aikaan sen, että olin kärttyinen koko ruokailun. Toki, siinä ei auttanut myöskään se, että ravintolassa ei ilmeisesti ole koskaan käynyt yhtään yksivuotiasta, vaikka heillä syöttötuoli olikin (lisää tästä vielä erikseen jossain vaiheessa).

Söimme suhteellisen rivakkaan ja siirsimme tomumajamme takaisin itään. Onneksi isoäiti oli tällä matkalla mukana, niin lapsi - aikuinen -suhdeluku oli siedettävämpi.

Mutta nyt sitten tämäkin rajapyykki on ylitetty ja jotenkin jännästi näissä syntymäpäiväjuhlissa on viime vuosina vaihtunut se, kenen ehdoilla mennään. Enkä ole siitä muuten lainkaan pahoillani.

Taaperon kanssa syömässä: Forumin Leaf

Kiinalaisissa ravintoloissa on ollut 2010-luvulta lähtien käynnissä sushifikaatio. Perinteiset lounaslistat ovat olleet jo jonkin aikaa historiaa, kun kaikkialla on niitä buffetteja. Sushin suosion myötä ihan joka ikinen vähänkään aasialainen (halvempi) ravintola lykkäsi konseptiinsa yhtäkkiä sushibuffetin.

Se on sääli, sillä hyviä kiinalaisia lounasravintoloita on hankala löytää. Tai ainakin niitä on hankala löytää taaperon kanssa matkustaessa keskeisistä paikoista helppokulkuisissa ostoskeskuksissa.

Leaf on juuri tällainen ravintola. Forumin verkkosivuilla lukee, että kyseessä on kiinalainen ravintola, mutta puolet oli sushia. Ilkeämpi ihminen sanoisi, että kyseessä on Luckiefun's -kopio. Toki meitähän tämä ei haitannut, sillä buffetit sopivat meille erinomaisesti.

Forumin alakerta on hyvin saavutettava, ja jälleen kauppakeskushenkisesti vessat on ihan vieressä. Henkilökunta kaivoi heti esiin muovisen haarukan ja lautasen taaperolle, joten annos oli helppo kasata. Syöttötuoli oli taas se puinen design-syöttötuoli, josta en hirveästi pidä. Tuotteen brändinimi on Onni ja Forumin ravintolamaailmassa oli ilmeisesti niitä kaksi.

Taaperolle annos oli lopulta aika kiva. Nuudeleita, kasviksia, keitettyä kananmunaa ja jos ikää olisi pikkasen enemmän, niin erilaisia paistettuja palleroitakin olisi voinut harkita. Aika peruskamaa, mutta sekä isä että lapsi saivat syödäkseen. Hintakin oli varsin siedettevä 14 € faijalta ja armollinen 0 € pienruokailijalta.

Itse ihastuin suuresti paistettuihin nuudeleihin. Niistä tuli joku sellainen alkukantainen makumuisto jostain vuosien takaa. Otin niitä varmaan kolme kertaa lisää. Jos tätä makumuistoa ei olisi tullut, niin kokemus olisi saattanut kuitenkin jäädä vähän miinusmerkkiseksi. Riisikeittimestä suoraan lapattava riisi oli valmistettu joskus viime viikolla, tai ainakin niin kuivaa se oli. Lisäksi tarjolla ollut mapo-tofu oli niin pliisua, että olisin voinut huoletta antaa sitä yksivuotiaallekin. Mapo-tofun kuuluu polttaa tällaisen valkoisen länkkärin kulmakarvatkin mennessään, saatika sitten sopia hänen lapselleen puuropussin korvikkeeksi.

Kaiken kaikkiaan Leaf ei ollut huono, mutta jos en olisi kirjoittanut tätä arviota samana päivänä kun olin ruokailemassa siellä, en välttämättä olisi muistanut koko ateriaa.

Saavutettavuus rattailla: *****
Hinta 1-vuotiaalle: *****
Fasiliteetit: ****
Odotusaika : *****
Ruoka: ***
Taaperoarvosana: 8/10

9/121 Lamppufiasko

Tiedän, tiedän. Minulla jäi päivä välistä. Eilinen oli melko tavallinen Itä-Helsingin kiertelyyn keskittynyt päivä. Olisin varmaan kirjoittanutkin jotain muuten, mutta menin illalla pubivisaan ja kello oli liian paljon kun pääsin kotiin. Noh, eipähän ople jatkossa painetta kirjoittaa joka päivä.

Tänään kuitenkin on, sillä jäimme taaperon kanssa jo aika aikaisin kaksin. Hän oli päättänyt yöllä repäistä täysin poikkeuksellisen tunnin valvomisen, jonka lisäksi mutsi lähti aamulla menoihinsa jo kahdeksan jälkeen. Heitimme esikoisen kahteen pekkaan päiväkotiin ja tulimme vetämään tunnin päiväunet.

Päiväunien jälkeen vilkaisin Stockan Hullujen Päivien sivuja. Olin vähän ajatellut, että Artekin tarjouksessa olleet kattovalaisimet saattaisivat muuttaa kotiimme, mutta netistähän ne tietty olivat jo loppu. Myymäläsaatavuus vaikutti kuitenkin vielä ihan hyvältä keskustan liikkeessä. Eipä siinä mitään, rotsi päälle, taaperolle haalari ja metroilemaan kohti sentteriä.

Me ja kuusisataa eläkeläistä olimme yhtäaikaa Stockmannilla ostoksilla. Enkä ollutkaan tietoinen, että eläkeläiset niin arvostavat suomalaista valaisindesignia. Sillä siihen mennessä kun olimme itsemme kammenneet viidenteen kerrokseen, olivat lamput jo myyty loppuun. Kirosin, mutta toisaalta: jos olisin todella halunnut ne, olisin voinut myös järjestää elämäni niin, että olisin päässyt ne ensimmäisten joukossa rohmuamaan.

Nielin pettymyksen ja nielaisu putosi tyhjään mahaan. Kävimme siis vielä lounastamassa keskustassa, ennen paluuta itään.

Taaperon kanssa syömässä: Itiksen Delhi Rasoi

Delhi Rasoilla on identiteettikriisi. Onko ravintolan nimi Delhi Rasoi vai Deli Rasoi? Molemmat kirjoitusasut ovat näkyvissä esimerkiksi heidän omilla nettisivuillaan. Katso vaikka kuvasta alta.

Delhi Rasoin verkkosivut 10.4.2024.

Oli nimi sitten mikä tahansa, kyseessä on intialainen ravintola, joka löytyy nykyään useammasta pääkaupunkiseudun ostoskeskuksesta. Me kokeilimme taaperon kanssa tällä kertaa Itiksen.

Itiksen ostoskeskus on hyvin saavutettava: rattailla pääsee hisseillä kulkemaan helposti sekä ostoskeskuskerrosten että parkkihallin välillä. Olen aika paljon viettänyt aikaa ostoskeskuksissa rattaiden kanssa viime vuosina ja Itis on kyllä parhaimmasta päästä mitä liikkumiseen tulee.

WC-tilat ovat myös erinomaiset. Muutama vuosi sitten auennut oma WC-alue tympii jos on väärässä päässä kauppakeskusta kun tulee hätä, mutta ravintoloiden ja etenkin taaperoruokailijoiden näkökulmasta sijainti on ihanteellinen ja fasiliteetit ovat todella kattavat.

Delhi Rasoin lastenistuin oli muovinen perusistuin, jota arvostan kyllä suuresti. Sen sijaan ravintolassa ei ollut pöydillä mitään suojia, eikä taaperoruokailijalle ollut tarjolla muuta lautasta kuin keraaminen. Ruokailu suoritettiin siis suoraan pöydältä, joka tämän faijan silmiin näytti vähän siltä, ettei sitä oltu putsattu edellisten asiakkaiden jäljiltä.

Eikä tämä lapsiruokailijoiden heikompi palvelutaso olisi häirinnyt, ellei taaperosta olisi kuitenkin otettu hintaa neljän euron verran (aikuisesta 13,4€). Toki, eihän se nyt ihan hirveästi ole, mutta rahaa silti. Bibissä hintaa ei otettu ja pöydältäkin olisi voinut syödä, kun pinnan suojana oli muovialusta. Tässä suhteessa siis Delhi Rasoi oli paitsi kalliimpi, niin myös huonompi.

Ruokana oli runsas buffet, jonka sekä salaattipöydästä, että lämpimistä löytyi hyvin tarjoilua taaperolle. Naanleivät kelpaavat lapsille usein ja niitä meni meilläkin vähän liikaa suhteessa muihin ruokiin. Aikuisen ruokailijan kannalta kyseessä on kuitenkin hyvin tavallinen intialainen buffet, jota on vähän vaikea erottaa 10 000 nepalilaisesta ravintolasta.

Kaiken kaikkiaan Delhi Rasoista jäi sellainen fiilis, että jos aikuinen haluaa mennä syömään intialaista lounasbuffettia, niin Delhi Rasoihin voi ottaa taaperon mukaan. Mutta jos haluaa erikseen mennä ravintolaan taaperon kanssa tai jopa taaperon ehdoilla, niin Delhi Rasoin voi jättää välistä.

Saavutettavuus rattailla: *****
Hinta 1-vuotiaalle: **
Fasiliteetit: ***
Odotusaika : *****
Ruoka: ****
Taaperoarvosana: 7/10

Taaperon kanssa syömässä: Bibi

Oli lounasaika ja tällä kertaa suuntasimme taaperon kanssa Ravintola Bibiin Eastonin kauppakeskuksessa.

Bibi on iranilainen ravintola, eli tarjolla on siis persialaista ruokaa. Pidän välimeren alueen keittiöstä, sillä kuka nyt ei pidä, mutta kun siitä lähdetään itään, makumaailma monesti muuttuu itselleni vähän vähemmän houkuttelevaksi. Olen joskus leikilläni sanonut, että mitä syvemmälle lähi-itään mennään, sitä enemmän kaikki vaan maistuu viininlehtikääryleiltä. On hapanta jogurttia, hapanta säilöttyä sitruunaa, hapanta viininlehteä, hapanta leipää, hapanta punakaalia ja happamia oliiveja.

Bibiä oli kuitenkin kehuttu laajalla rintamalla, joten pakkohan se oli kokeilla.

Ravintola on helppo saavuttaa hissillä. Ostoskeskukset ovat siinä mielessä ihanteellisia paikkoja ravintoloille, että niissä tuppaa olemaan hyvin suunniteltu tuo ihmisten kulkeminen. Bibi sijaitsee kuitenkin Eastonin vähemmän käytetyssä kolmannessa kerroksessa, jonne vievät vain yhdet hissit kauppakeskuksen keskivaiheilla. Saavutettavuus oli siis kunnossa, mutta löydettävyys voisi olla parempikin. Sijainnista tulee vähän sellainen "tietäjät tietää" -fiilis.

WC-tilat jäivät taas kokeilematta, mutta Eastonin kolmoskerroksessa heti hissien vieressä näytti olevan invavessa. Yläkerran väkimäärää katsoessa, se ei voi olla kovin suurella käytöllä.

Tilasin lounaan itselleni, 13,99€ ja taaperolle 0€. Hinta oli siis kohdallaan. Ennen kun ehdin mitään kysyä, oli henkilökunta jo kaivamassa Salama McQueen -lautasta ja mukia lounaskaverilleni. Pidin sitä vähän turhana ja sanoinkin, että ne löytyvät kyllä pian lattialta. "Ei haittaa, siksi ne on muovia". Lastenistuin oli tukeva, muovinen perusistuin. Odotusaikaa ei luonnollosesti buffetissa ole, joten nälkä tainnutettiin heti maksamisen jälkeen.

Bibin lounasbuffet on hyvä. Salaattipöydässä oli perusmuotoisia vihanneksia, mutta myös sekoituksia, joten sain lapselle ja itselleni samasta pöydästä syötävää. Lämpimissä ruoissa oli kasvisvaihtoehdot, lihavaihtoehdot ja vaikka mitä. Lounaslistan mukaan seitsemän eri lämmintä ruokaa oli enemmän kuin mitä uskalsinkaan toivoa - eikä mikään maistunut happamalta!

Oikeastaan, jos nyt sallitaan vähän hehkutus. Ruoka Bibissä on aivan älyttömän hyvää. Melkein suosittelisin käymään täällä niin paljon kuin mahdollista, sillä tällä laadulla ja valikoiman määrällä ravintola tuskin voi jatkaa kovin kauaa. Mikään näin hyvä ei voi olla ikuista. Eikä siis tarvi uskoa yksin minua, kun taaperokin söi kaiken! Mikään ei ollut tulista tai liian mausteista, vaan maut olivat tasapainossa ja herkullisia.

Jos joku kritiikki pitäisi sanoa, niin se tulisi ehkä siitä perustavanlaatuisesta ongelmasta, että näin pienelle lapselle ei kannata antaa riisiä, kun se on sitten ihan kaikkialla. Toki Bibin pöydästä sai lapsen lautasen täyteen ilman riisiäkin, mutta tällaisen mukakritiikin pystyin keksimään.

Lopuksi on sanottava, että Bibi ei ole vain erinomainen ravintola lasten kanssa, tai erinomainen lounasravintola, vaan erinomainen ravintola. Michelin-oppaan neuvoa vapaasti lainatakseni: Bibin ruoanlaitto on erinomaisella tasolla ja sinne kannattaa syömään, vaikka se tarkottaisi kiertotietä matkallanne.

Saavutettavuus rattailla: ****
Hinta 1-vuotiaalle: *****
Fasiliteetit: *****
Odotusaika : *****
Ruoka: *****
Taaperoarvosana: 9/10

7/121 Peruspäivä ja perusmelttarit

Kolmen herätyksen yö - kolmen esikoisen herätyksen yö. Ensimmäisellä kerralla painajaisia, toisella kerralla painajaisia, mutta kärttyinen isä ilmoitti, ettei peittele samana yönä enää uudestaan ja kolmannella kerralla "en saa unta kun ei peitellä". Huoh. Taaperokin herätti jo kello 6.37, joten tänään on kahvia kulunut.

Aamu meni muuten ihan kivasti. Esikoinen päiväkotiin, puoliso ulos talosta ja minä ja taapero kaksin pitämässä linnoitusta pystyssä. Ensimmäiset päiväunet kestivät lähes kaksi tuntia, joten lähdimme liikkeelle siinä yhdentoista jälkeen.

Suuntasimme lounaalle Eastonin Bibiin, josta on tulossa vielä erillinen postaus. Lounaan jälkeen kiertelimme Citymarketissa, Itäkeskuksessa ja Puhoksessa ,ja huomasin siinä samalla riskin, että minusta tulee ostoskeskuskiertelijä vanhempainvapaallani. Tosin, yritin vähän saada lounasseuraa, mutta kun se kuivui kasaan, niin jäljelle jäi vähän taas haahuilua.

Toisilla päiväunilla taapero vetäsi melkein 1,5 tuntia, joten ainakin most sacred most holy oli hyvin käytetty tänään. Toisten torkkujen jälkeen kävimme hakemassa esikoisen päiväkodista ja tulimme kotiin tekemään ruokaa.

Normaalien melttareiden jälkeen pääsimme pöytään nauttimaan kasvispullaspagetista. Jaa mitä ovat normaalit melttarit vai? Noh, niissä yksi huutaa kun sillä on nälkä. Toinen huutaa sitä, kun ensimmäinen huutaa, joten hänenkin pitää keksiä jostain tikusta asiaa huudettavaksi. Kolmas taas alkaa lopulta huutaa, kun sillä menee hermot, kun kaikki ympärillä huutaa. Se on sellainen triangle of sadness.

Mutsi palasi vähän ruokailun jälkeen kotiin ja sai ihmetellä keittiön varsin laajamittaista sotkua. Olen aina kuvitellut sellaiset LIV-kanavalla näytettävät hoarder-talot yksinäisten ihmisten hiljaisiksi häpeän mausoleumeiksi, mutta tämän päivän jäljiltä alan epäillä, että ehkä niissä oikeasti vaan asuu lukuisia toisilleen huutavia ihmisiä.

No joo, tämä menee nyt vähän liioitteluksi. Oma äänenpainoni kohosi lähinnä sen vuoksi, koska esikoinen kiukutteli naapurihuoneessa, enkä päässyt taaperon ja valmistuvan ruoan vuoksi fasilitoimaan hänen pahaa oloaan samaan huoneeseen. Tällaisia nämä päivät välillä ovat.

6/121 Hitaan sunnuntain lyhyet päiväunet

 Aamu valkeni kotitaloudessamme kello 07.15, kun taapero alkoi huutaa sängyssään. Olin käynyt unille siinä puoliltaöin, ainakin tuntia myöhemmin kuin olisi kannattanut, ja yöherätyksiä tuli kaksi. Ensimmäinen herätys tuli melkolailla heti nukkumaanmenoni jälkeen, kun esikoinen tuli valittamaan painajaisista ja toinen, kun puoliso kömpi sänkyyn joskus hesarin ja herätyksen välissä. Taapero sen sijaan oli ainoa kotitalouteni kaksijalkainen, joka minua ei herättänyt.

Melkein heti pikkuisen kanssa huoneestaan kuoritui myös esikoinen. Söimme siinä aamupalaa, vaihdoimme yhdet kakkavaipat ja touhusimme kaikkea leikinkaltaista härväämistä. Tai no, lapset touhusi samalla kun minä luin lehteä ja join kolme kuppia kahvia.

Noin kahden tunnin hereilläolon jälkeen laitoin taaperon totutusti ensimmäisille päiväunilleen, joka oli myös se hetki, kun pääsin käyttämään koiran aamupissalla. Esikoista vahti sen aikaa Samppa, Rekku, Vainu, Toma, Kaja, Riku ja keitä ikinä muita Ryhmä Haussa onkaan.

Koira teki tarpeensa nopeasti, jonka jälkeen laitoin pikaiseen papanaa tarjolle ja tuoretta vettä kulhoon, sillä seuraavaksi olisi vuorossa isän most sacred most holy time. Rojahdin sänkyyn, otin puhelimen esille ja avasin Wordlen. En ehtinyt edes arvaamaan loppuun asti päivän sanaa (voila, joka muuten on mielestäni ongelmallinen valinta englanninkieliseen peliin), kun taapero aloitti möykän.

Pikkuinen vetäsi siis riemastuttavat 30 minuutin unet. Ehdin tasan laittaa television päälle, pukea, käyttää ja ruokkia koiran, käydä vessassa ja arvata kolmantena sanana "polka", kun aamupaussini päättyi. Eipä siinä mitään - leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Hain taaperon ja katsoimme hetken kaikki yhdessä Ryhmä Hauta. Lapset saivat siis mennä sen verran siinä pilalle, että isä pääsi arvaamaan Wordlen loppuun asti.

Tästä ei kestänyt kauaakaan, kun mutsi kömpi hereille. Hän oikeutetusti ihmetteli, miksei taapero ollut vielä päiväunilla, ennen kun selitin tämän heränneen jo. Kirosimme vähän molemmat. Kovastihan tämä alkaa haisemaan ensimmäisten päiväunien droppaukselta. Sovimme, että minä lähden viemään esikoista kaupungille ja puoliso saa nukuttaa taaperon aikaisemmille toisille päikkäreilleen.

Kävimme kirjastossa palauttamassa vanhat kirjat ja lainaamassa uusia. Lisäksi kävimme kaupassa ja kahvilla. Ihan kivaahan se oli, mutta useamman tämänlaisen päivän jälkeen alkaa kyllä jo kaipaamaan vähän ohjelmallisempaa ohjelmaa. 

Onneksi huomenna on maanantai