Pokémon ja transgender

Ehdin aamulla Facebookissa kommentoimaan Pokémonin aamun jakson heteronormatiivista maailmankuvaa. Siihen ehtivät parikin kaveria jo ilmaisemaan kuinka vähän yllättävää tämä on, ennekuin aloin miettimään aamun jaksoa tarkemmin.

Katsoin sitä vähän sivusilmällä, mutta kaava oli suurinpiirtein tämä: violetti ja kissamainen pokémon oli metsässä ja Ash kumppaneineen menivät hakemaan sitä sieltä. Kävi sitten niin, että pelastajat putosivat jonkinnäköiseen juoksuhiekkaan ja kissamainen pokémon kävi hakemassa apua metsän lentäviltä pokémoneilta. Lopussa pelastusseurueeseen kuulunut Meow ja jokin teddykarhumainen pokémon pyysivät kissamaista pokémonia treffeille, jolloin tämän omistaja totesi sen olevan itse asiassa uros. Meow ja pikkunalle huusivat paniikinomaisessa yllätyksessä. Kissamainen pokémon löi silmää ja jakso päättyi.

Piirretyt sarjat ovat lähtökohtaisesti hyvin heteronormatiivisia. Itseasiassa lähes kaikki lapsille suunnattu viihde pelaa perinteisillä sukupuolirooleilla. Aku Ankassa on Iinekseen keskittyvät tarinat lähinnä voivottelua rakkauden kaipuusta, tai kahden liehittelijän pelaamista toisiaan vastaan. Okei, Aku Ankan vanhemmissa tarinoissa eletään siinä 1950-luvun sarjakuvamaailmassa, jonka normeja ei sopinut rikkoa, mikäli ei halunnut tukkanuottasille sarjakuvasensuurista vastanneen Comics Code Authorityn kanssa (aiheesta on joku fiksu tyyppi tehnyt gradunkin Turun yliopistoon).  Silti monissa nykypäivänkin lapsille suunnatussa yhteydessä huomaa vanhojen stereotyyppien vallitsevan. On helpompaa rakentaa vanhalta pohjalta kuin luoda uutta.

Japanilainen animaatio ei sinänsä tuo aamupiirrettyjen maailmaan mitään uutta, Beyblade ja Pokémon molemmat ovat tarinoita pojista seikkailemassa. Tytöt ovat statisteina, eikä valtaosa sarjoista ikinä läpäisisi Bechedelin testiä. Silti tällaiset pienet hetket jättävät aina välillä miettimään lastenohjelmien luonnetta. Nimittäin, vaikka kissamaisen pokémonin juonikuviosta minäkin bongasin ensimmäiseksi kahden selkeästi uroksina esitetyn pokémonin kauhistuksen kissamaisen hahmon sukupuolesta, voi tarinan myös ymmärtää ainakin asteittain voimaannuttavana.

Kissamaisen hahmon sukupuolella ei ollut väliä ennen kuin lopussa, ja vaikka se esitettiin hieman ällöttävänä, oli se samalla kuitenkin myös esitystä siitä, että mieshahmolla voi olla myös naisellisia piirteitä. Toisin kun juuri esimerkiksi Aku Ankassa, jossa mieshahmon pukeutuminen naiseksi esitetään lähes poikkeuksetta naurettavana tai hämäräperäisenä toimintana, ei Pokémonissa tuotu itse kissapokémonin hahmoa esiin naurettavassa valossa. Se oli sitä mitä se oli ja reaktio johtui ympäristöstä eikä hahmosta itsestään. Okei, jaksossa opetettiin ehkä lapsille käyttäytymismallia jossa on ihan ok kiljua kauhuissaan naisellisille miehille, mutta sentään siinä esitettiin maailma jossa kyseisiä henkilöitä on olemassa. Ja paitsi että heitä on olemassa, he ovat lisäksi vahvoja ja pelastavat päivän.

Että siinä mielessä pitää nostaa hattua. Lastenviihteeseen sukupuolirooleja rikkovan hahmon lisääminen on TOSI kova veto miltä tahansa ohjelmalta. Aikuisille suunnatuissa animaatioissa, kuten Simpsoneissa, Family Guyssa tai South Parkissa tämä on helppoa, mutta ei ole aamupiirretyissä. En nyt mene ihan niin pitkälle että väittäisin jakson varsinaisesti murtaneen sukupuoli-identiteettejä, mutta kyllä siinä joitain raja-aitoja rikottiin tasa-arvoisemman mediakentän tieltä.

(on muuten aivan saatanan ärsyttävää kirjoittaa sanaa 'pokémon' useampaan kertaan)