Pohdin tätä ohimennen, kun eräs kaverini sattui saaman töitä
eräästä maahanmuuttoprojektista. Hän on siis mukana kansainvälisin sopimuksin
määritetyssä projektissa, jonka tehtävä on varsin tyypillistä maahanmuuttajiin
liittyvää toimintaa. Jonkun aikaa työskenneltyään, hänestä ilmestyi määritelmä
hommaforumille. Siellä nimimerkin suojasta joku tyyppi esittää ”asiantuntijalausunnon”
kaverini kuulumisesta ajatusmaailmaltaan maahanmuuttoa kiihkeästi puolustavien
joukkoon. En kyllä ole kuullut itse hänen koskaan puhuvan kiihkeästi muusta
kuin ruoanlaitosta. Hän on aika käytännönläheinen no-nonsense ihminen.
Mutta tällaista se on. Ihmiset jotka tekevät omalla
nimellään vaikeaa työtä, tai vastavuoroisesti ovat julkisesti maahanmuuttoa
vastustavia, saavat leiman otsaansa. Keskustelu on kärjistynyttä, eikä sitä
oikeastaan voi edes kutsua keskusteluksi. Historiallisesti väitetään aina
ulkopuolisten, yhteisöön ulkopuolelta tulevien pelon kasvavan aina kun
taloudellisesti menee huonosti. Nyt kuitenkin yleiseurooppalainen maahanmuuttovastaisuus
on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ennen kapitalismin kriisiä.
Jörg Haiderista se taisi alkaa tällä kertaa. Itävallassa
miehen edustama liike nousi politiikan valokeilaan jo 1990-luvun lopussa, siis
jopa ennen IT-kuplan puhkeamista. Hollannissa Pim Fortuynin nousu tapahtui
samoihin aikoihin ja Ranskassa Jean-Marie Le Pen jopa nousi presidentinvaalien
toiselle kierrokselle. On vähän ehkä epäreilua mainita maahanmuuttokriittisten
liikkeiden keulahahmoiksi näitä äärioikeiston nimiä, mutta he kaikki kuitenkin
nousivat puolueineen aivan poikkeukselliseen menestykseen samoihin aikoihin ja
heidän kärkiteeseinään toimivat maahanmuuttokriittiset lausunnot.
Toki Suomessa voidaan nähdä Perussuomalaisten nousulla
yhteyksiä paitsi tähän yleiseurooppalaiseen ilmiöön myös talouskriisiin. Vuoden
2009 Europarlamenttivaaleissa KD:n ja PS:n vaaliliitto sai 14% äänisaaliin,
jolla se nousi neljänneksi suurimmaksi klikiksi ohi Vihreiden. Paikkoina se
tarkoitti kahta: KD:n Sari Essayah ja PS:n Timo Soini. Soini sai vaaleissa
uskomattomat 130715 ääntä, mikä tarkoitti äänikuninkuutta. 31.10.2008
toimitetuissa kunnallisvaaleissa Soinin äänisaalis Espoossa oli ollut 8206,
jolla oltiin Espoon äänikuninkaita. Ennen finanssikriisiä toimitetuissa
Eduskuntavaaleissa 21.3.2007 Soinin äänimäärä oli kuitenkin silloinkin huimat
19859 Uudeltamaalta, joten ei PS:n nousua voi täysin finanssikriisin nimiin
laittaa. Ehkä se on auttanut? Ehkä ei?
Perussuomalaiset jaksavat muistuttaa aina, etteivät he ole
maahanmuuttovastainen puolue, eivätkä ”oikealla vaan oikeassa”. Noh, ehkä
varmin yhteinen tekijä mitä puolueesta voidaan sanoa, on eurokriittisyys ja
maahanmuuttokriittisyys. Muutenhan sielläkin ollaan melko heterogeenisiä. Aivan
samalla lailla kun Vihreistä voidaan sanoa yhteiseksi nimittäjäksi
ympäristöasian, vaikka arvokysymyksissä ja talouspoliittisissa linjoissa
saattaa olla hyvinkin paljon eroavaisuuksia. SDP:ssä kenties yhteinen nimittäjä
on työväenliike? En oikein osaa sanoa. Kokoomuksella ollaan muita puolueita
selkeämmin bisnes- ja yrittäjähenkisiä. Onhan näitä nimittäjiä, ja mielestäni
Perussuomalaisilla liittyvät kansainvälistyvän maailman kritiikkiin.
Eikä siinä mitään. Kritisoida saa. Haluaisin vaan lähtökohtiin
selkeyttä. Kaverini tekee työtä jossa ei olla tekemisissä minkään sosiaalisen
pohjasakan kanssa, vaan työkykyisten ja monesti koulutettujen maahanmuuttajien
parissa. Hänestä ja hänen työkavereistaan kuitenkin käydään maahanmuuttovastaista
keskustelua melko loukkaavaan sävyyn, vaikka käsittääkseni liikkeen pitäisi
hyväksyä työperäinen maahanmuutto? Okei, homma ei ole PS, mutta liitoskohtiakin
on. Hommalaisia aktiiveja toimii puolueessa, eikä rajanveto ole aina kaikkein
yksinkertaisinta. Voidaanko sanoa ihmisellä olevan julkisia mielipiteitä, joita
hän esittää omalla nimellään ja julkisia mielipiteitä, joita hän esittää
nimimerkin suojissa? Öö, Kekkonen kyllä kirjoitti nimimerkillä kolumneja, mutta
eikös se vähän ollutkin epäilyttävää touhua?
Pitäisi olla hiljaa jos ei ymmärrä aihettaan. En ihan
oikeasti tajua PS:n ja homman suhdetta, mutta toisaalta, eipä hommallakaan
tajuttu kaveriani. Quid pro quo, Clarice.
Mitä ongelmia maahanmuutossa sitten on? Ensinnäkin puhutaan
useammasta erilaisesta, mutta rinnakkaisesta ilmiöstä. On työperäistä
maahanmuuttoa, lähtömaan ongelmista johtuvaa pakolaisuutta,
elintasopakolaisuutta ja variaatioita. Puhutaan kiintiöistä, opiskelijoista,
perheenjäsenistä, kodittomista ja kansallisuuksista. Systeemi on paljon
monimutkaisempi kuin monesti julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Ei
kaikki tänne tulevat halua vain sosiaalitukea, eivätkä kaikki myöskään pyri
tuottaviksi osaksi yhteiskuntaa. Ongelmakohtia löytyy useammastakin kohdasta,
eikä hillitön niputtaminen tee muuta kuin kärjistää ihmisten lähtökohtia. Kaivetut
juoksuhaudat ovat niin syvällä, että pienikin loikka ei-kenenkään maalle johtaa
omien ja vieraiden ristitulessa seisomiseen.
Maahanmuuton ongelmista puhuttaessa huomaan muistelevani
usein erästä Imagen juttua kansallisuudettomien tilanteesta ja Dublinin
sopimuksen luomista ongelmista. Kyseessä on aika inhimillinen yhden ihmisen
kohtaloa käsittelevä juttu ja sen voi lukea varmaan monellakin eri tavalla. Se
kuvaa kuitenkin hyvin sitä suurta ongelmaa taustalla, nimittäin tarvetta
lähteä. Kuinka huonosti pitää asioiden olla, että on valmiina valitsemaan
jutussa kuvatun elämäntavan?
Maailma on eriarvoinen paikka. Ihmisten elinolosuhteet vaihtelevat
suuresti ja köyhyys ja sodat kulkevat käsi kädessä. On hirveän helppoa vaatia
kotimaan ongelmia ensiksi hoidettavaksi, ennen kuin aletaan tukea kehitysmaita,
mutta tosiasiassa Suomen ongelmat ovat melko minimaalisia verrattuna vaikkapa
esimerkiksi Haitiin. Usein toistettu Ahti Karjalaisen lainaus vuodelta 1984
kuvaa tilannetta hyvin: ” Suomi alkaa olla valmis. Nyt rakennetaan pyöräteitä,
kun maantiet on saatu valmiiksi. Kysymykset alkavat olla jo enemmän laadullisia.”
Toki meillä on se finanssikriisi ja suurten ikäluokkien eläkesuma ja
suomalaisyrityksien irtisanomiset, mutta näidenkin epäkohtien kanssa tämä maa
on hyvä maa asua. Maailmassa on myös kamalia elinpaikkoja.
Usein kuulee myös kritisoitavan kehitysmaiden tilannetta
ilmauksilla, kuten ”itsehän ovat huonosti asiansa hoitaneet”, eikä sekään kyllä
pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi Afrikkaan länsimaiden piirtämät kolonialistiset
rajat ja suuryritysten häikäilemättömät toiminnat ovat vastuussa monista
maanosan ongelmista. ”Se oli silloin joskus” niin oli (ja on), ja siksi meidän
tulisikin olla nyt parhaamme mukaan tukematta maanosien eriarvoistumista.
Varmasti monessa maassa on poliittinen johto toiminut huonosti ja kähmien,
mutta eikös se ole hyvä esimerkki sellaisesta asiasta johon me länsimaisina ihmisinä
voisimme auttaa? Ottaa vastaan niitä alueen pakolaisia, kouluttaa heitä ja
mahdollistaa kotiinpaluu, tai tarjota kehitysapua suoraan paikan päälle? Tai
no, se nyt on ainakin minun mielipiteeni. Eri mieltä saa olla.
Minä oikeastaan ymmärrän molempia puolia keskustelussa
tiettyyn pisteeseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan arvoista. Yksi osapuoli
arvostaa yhtä asiaa ja toinen toista. Arvopohjalta sitten luodaan yhteiskuntaan
pelisäännöt ja niitä muutellaan sitä mukaan kun arvopohja muuttuu. Mitä sitten
taas en ymmärrä, on puskista ampuminen. Mikäli joku tyyppi on töittensä
puolesta ja varmasti myös arvopuolelta toisen mielipiteitä vastaan, ei se silti
oikeuta puolijulkiseen mollaamiseen, joka lähinnä pohjimmiltaan on tarkoitettu
pelotteluksi. Nimimerkkien takaa huutaminen ei lopulta kauheasti eroa
nimettömien kirjeiden lähettämisestä.
No joo, internet on edelleen vihakone, jossa mielipiteet
kärjistyvät ja niitä esitetään mahdollisimman pistävästi. Ymmärrän kyllä hyvin
senkin, miksi homman tyylinen keskustelupalsta tarvitaan. Etenkin Jussi Halla-ahon
kohtelu julkisuudessa on ollut melko arvottavaa ja riepottelevaa (tosin, kyllä
vähän syystäkin välillä), joten en lainkaan ihmettele jos joku töissäkäyvä
aikuinen ihminen ei välttämättä halua leimaantua liikkeen jäseneksi.
Halla-aholla siihen on varaa, hän tekee poliitikon uraa mielipiteillään.
Toivoisin kaikille vähän jäitä hattuun. Yhteistyöllä tästä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti