Yksi näkökulma matalaan äänestysaktiivisuuteen

Kunnallisvaalit ovat nyt sitten ohi. Onnea kaikille valituille ja menestystä seuraavalle nelivuotiskaudelle. Suurin voittaja näissä vaaleissa oli Perussuomalaiset, valtakunnallisella 12,3% äänisaaliilla. Suurimpana puolueena pysyi Kokoomus ja toisena SDP. Suurin häviäjä näissä vaaleissa oli demokratia, äänestysaktiivisuuden jäädessä valtakunnallisesti 58%, huonoimmillaan sen ollessa Suomen toisiksi suurimassa kaupungissa Vantaalla 51%.

Asiantuntijoilla oli heti mielipiteitä siitä, miksi aktiivisuus jäi näin matalaksi. Puhuttiin vaaliähkystä, kuntauudistuksesta, vieraantumisesta politiikkaan ja vaalien merkityksettömyyden tunnusta. Kuitenkin kysyttäessä, jokainen puoluejohtaja vaikutti pöyristyneeltä äänestysaktiivisuudesta. Muistanpa kuulleeni Eero Heinäluomankin sanoneen, että asialle tehtäisiin jotain jos tiedettäisiin mitä tehdä.

Pohditaanpa hetki. Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Kunnanvaltuuston kokoonpano, joo, mutta äänestäjän on hirveän vaikea nykymaailmassa nähdä valtuustoa mitenkään sellaisena asiana, joka vaikuttaa häneen itseensä. Siellä puhutaan politiikka ja kiistellään kasvisruokapäivästä. No jos ei kunnanvaltuusto ole oikea vastaus, niin mitä kunnallisvaaleissa sitten äänestetään?

Lähiympäristön ja oman elämänpiirin toiminnasta. Kunnallisvaalit ovat sellaiset vaalit, joissa yritetään muistuttaa äänestäjiä tästä omaan elämään vaikuttavasta merkityksestä. Se, miten äänestät kunnallisvaaleissa vaikuttaa siihen, miten lähiympäristöäsi hoidetaan. Väitän valtaosan suomalaisista käsittävän kunnallisvaalit enemmän tai vähemmän näin. Osa varmasti ajattelee huomattavasti tarkemmin yksittäisiä asioita, kuten kuntaliitoksia, sairaalapalveluja, kouluja, teiden kunnossapitoa tai kaavoitusta. Kunnallisvaaleissa ei siis äänestetä valtuuston kokoonpanoa ensisijaisesti, vaan omia intressejä kunnan toiminnasta.

Okei, äänestetään lähiympäristöstä, mutta se ei vastauksena ole vielä lopullinen. Mitä muuta kunnallisvaaleissa äänestetään? Ihmisiä, ehdokkaita jotka ajavat niitä omia intressejä. Näitä ihmisiä ei pitäisi olla vaikeaa löytää, sillä informaation määrä on internetin myötä kasvanut suunnattomaksi. Ihmisissä piilee kuitenkin ongelma – he edustavat puolueita.

Meidän tasavaltamme rakentuu puoluepolitiikan varaan ja puolueet ovat erottamaton osa poliittista toimintaa kaikilla tasoilla. Puolueet muodostuvat yksittäisien ihmisien joukosta, mutta niillä on omat taustansa ja suuret linjansa jotka ovat pitkälti riippumattomia yksilöistä. Moni yksilö hakeutuu puolueeseen sen ideologian vuoksi, eikä toisinpäin. Muutos 2011 ja Piraattipuolue lienevät viimeisimmät esimerkit samaa ajattelevien ihmisten muodostamista puolueista Suomessa, Vihreän liikkeen ollessa se kuuluisin.

Okei. Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Omaa intressiä ajavia ihmisiä ja puolueita joilla on omat arvonsa. Noh, eihän tämä nyt täysin mahdoton ajatus ole vielä. Katsotaanpa vähän miten vaikkapa näiden vaalien kolme suurinta puoluetta kertovat itse itsestään (sopii scrollata ohi jos ei jaksa lukea).

Kokoomus:

”Kokoomus on arvopuolue. Kokoomus on poliittinen puolue, jossa uskotaan arvoihin kuten vapaus, vastuu ja demokratia, tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen.

Kokoomuksessa uskotaan, että ihmisellä on vapautta yhtä paljon kuin vastuuta. On myös tärkeää, että ihminen saa itse valita minkälaista elämää hän elää ja että hän voi eri tavoin pyrkiä löytämään paikkansa työssä ja elämässä. Kokoomus tukee demokratian kehittämistä ja sitä, että ihmiset voivat oikeasti olla mukana päättämässä yhteisistä asioista.

Kokoomuksessa ollaan arvokysymyksistä sitä mieltä, että ihmisten omatunnolla on suuri merkitys ja että on tärkeää, että meillä on monia, erilaisia arvoja. On tärkeää, että ihmiset voivat vapaasti ajatella ja elää elämäänsä itsenäisesti, ja että vähemmistöjen oikeuksista pidetään huolta. Kokoomuksessa uskotaan, että ihmisillä pitää olla tasa-arvoiset mahdollisuudet, ja mahdollisuus valita itse. Yksilöt tekevät päätöksiä ja valintoja yhteiskunnassa.”

SDP:

”Demokratia ja yhteisvastuu ovat olennaista hyvässä yhteiskunnassa. Jokainen voi toimia kykyjensä ja jaksamisensa mukaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Sosialidemokraatit rakentavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa ja maailmaa. Vapauden täytyy voittaa alistaminen, humaanisuuden suvaitsemattomuus ja oikeudenmukaisuuden itsekkyys.

Sosialidemokraattinen puolue kokoaa yhteen niitä, jotka haluavat toteuttaa sosialidemokratian aatteellisia tavoitteita. Tavoittelemme yhteistyön ja rauhan maailmaa sekä puhdasta ja turmeltumatonta ympäristöä. Sosialidemokraatit ovat merkittävä poliittinen voima lähes kaikissa Euroopan, ja myös monissa Euroopan ulkopuolisissa, maissa.

Sosialidemokraattinen liike on arvoihin pohjautuva kansanliike. Sosialidemokratian perusarvoja ovat vapaus, tasa-arvo ja solidaarisuus. Vapaus tarkoittaa jokaisen ihmisen oikeutta elää omaa elämäänsä ja tehdä omia valintojaan. Se tarkoittaa myös vapautta pelosta, turvattomuudesta ja puutteesta. Ilman tämänkaltaisia sosiaalisia oikeuksia vapaus jäisi kuolleeksi kirjaimeksi vailla merkitystä. Sosialidemokraatit vaativat vapauden tosiasiallista toteutumista. Yksilönvapauden toteuttamiseen tarvitaan yhteiskuntaa, yhteisiä rakenteita.”

Keskusta:

”Tutkimustenkin mukaan suurin osa meistä suomalaisista sijoittuu arvoiltaan ja mielipiteitään poliittiseen keskustaan. Me keskustalaisesti ajattelevat suomalaiset emme jätä kaveria pulaan ja pidämme kaikista huolta. Me teemme tunnollisesti työmme ja toivomme, että meitä kohdellaan reilusti työpaikalla. Me ajattelemme, että Suomea voidaan rakentaa vain työnteolla ja yrittämisellä.

Me välitämme ympäristöstä, kannatamme valinnanvapautta asumiseen ja lastenhoitoon ja haluamme kotimaassa kasvatettua turvallista ruokaa. Me edellytämme vakaata ja luotettavaa otetta niiltä, jotka vastaavat Suomen sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Haluamme, että asiat hoidetaan ylipäätään hyvin ilman turhaa kiihkoilua.

Keskustalaisen ajattelun perustana oleva vastuullinen vapaus on syvästi inhimillinen arvopohja, jolle tulevaisuus rakennetaan. Käytännössä se tarkoittaa, että yhteiskuntaa ei tarvitse huutaa apuun joka käänteessä. Keskustalainen ajattelu rakentuu voimakkaasti myönteisen yhteisöllisyyden varaan. Se luo turvallisuutta ja kunnioittaa ihmisen omia valintoja. Keskusta ei ole minä tai me, vaan minä ja me. Tässä ajattelussa Suomen Keskustalla on jo yli sadan vuoden perinne.

Keskusta on suuri suomalainen puolue ja 160 000 jäsenen kansanliike. Me emme kopioi politiikkaamme oppeja viime vuosikymmeniltä vaan rakennamme suomalaisille parempaa tulevaisuutta 2010-luvun eväillä. Tämä maa rakennetaan yhdessä.”

Kyllästyttääkö jo? Suomen kolme suurinta erilailla ajattelevaa ryhmää ajattelevat, tai ainakin ilmaisevat itseään lähes identtisillä sanamuodoilla.  Kunnallisvaaleissa pitäisi äänestää ihmistä, joka identifioituu itse johonkin suomalaiseen puolueeseen. Tämä on aivan kammottavan suuri punainen vaate monille, jotka eivät liiemmin politiikkaa seuraa. Poliittiset puolueet yrittävät maalailla itsestään mahdollisimman yleismaailmallisia ja kaikille sopivia ryhmiä, jolloin kuka tahansa voisi siirtyä yhden puolueen äänestäjästä toisen puolueen leiriin seuraaviin vaaleihin. Samalla kuitenkin tehdään koko puoluekentästä harmaa massa, jossa äänestäjä ei ihan oikeasti näe omalla äänellään mitään merkitystä vaaleissa.

Mitä kunnallisvaaleissa äänestetään? Ihmisiä, jotka ajavat omia intressejä ja samalla edistävät puolueen asioita joista ei voi olla ihan varma kun se puolue on tollanen että ei siitä nyt ihan tarkkaan tiedä mitä se tänään haluaa, kun siellä on se uusi puheenjohtajakin ja vanha siipi alkaa olemaan paitsiossa jo ja… Niin että Eero Heinäluomako ei tiedä miten äänestysaktiivisuus saadaan nousemaan? Olkaa puolueet rehellisesti jotain mieltä asioista. Artikuloikaa intressinne ja metodinne suoraan arkikielellä esiin, ja mitataan kannatus sen jälkeen vaaleissa.

Perussuomalaiset ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka yksinkertainen asioista jotain mieltä oleminen saa aikaan valtaisan vaalituloksen. Mutta eipä sekään kantanut näissä kuntavaaleissa odotettuun huipputulokseen. Puolue alkaa pikkuhiljaa olla valtakunnallisesti niin suuri, että paineet ideologisen sisällön naamioimiseksi kasvavat. ”Me emme ole oikealla vaan oikeassa”, noh nettisivuillanne ilmoitatte itsestänne:

”Perussuomalaisten toiminnan perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Sukupolvet ylittävänä tavoitteenamme on kestävä kehitys kaikilla hyvinvoinnin mittareilla tarkasteltuna: Maamme tulee jättää uusille sukupolville sosiaalisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja ekologisesti sekä moraaliselta tasoltaan paremmassa kunnossa kuin se on tänä päivänä.”

Kuulostaako tutulta? Noh, on siellä poleemisempaakin tekstiä. Fonttikoolla 10, pitkä litania, mutta tällä kappaleella arvomaailma sivu aukeaa.

Puolueet itse ovat vastuussa poliittisen arvomaailmansa naamioimisesta sellaisiksi, että kansaa ei jaksa kiinnostaa. Meinasin tikahtua illalla nauruun, kun joku useista puoluejohtajista ihmetteli, että eikö heidän viestinä välittämisestä ja yhteisöllisyydestä ollut mennyt äänestäjille läpi? Ei ollut mennyt ei. Ehkä se johtuu siitä, että joka ikinen suomalainen varteenotettava poliittinen liike mainostaa yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Poliittisen keskustan äänien kalastaminen saa aikaan sen, että vaihtoehdot näyttävät triviaaleilta ja merkityksettömiltä. Okei, joku yksi ihminen saattaa ehkä ajaa omia intressejä, mutta jos se ei pääse läpi, tai se äänestääkin puolueen mukaan, niin sitten saatan äänestää ihan mitä tahansa. Eikä sillä lopulta ole mitään väliä, kun ei mua kukaan täältä sohvalta oo tähän mennessäkään hakenut äänestämään.

Puoluekentän ollessa vanha, yritetään jokaisista vaaleista tehdä teemavaaleja. Välillä puhutaan pääministerivaaleista, joskus kuntauudistuksesta ja välillä protestoinnista. Eivät nämä teemat kanna kovin pitkään. Äänestäjät kyllä huomaavat jos päättäjät tekevät huonoja päätöksiä, vaikka vaaleissa piti olla niin uusi muutos tai vastuullinen yhteisöllisyys teemana. Sillä lailla ihmisiä karkotetaan. Mikäli äänestäjälle tulee vaalien välillä sellainen tunne, että edustajistossa (oli se millä tahansa tasolla) ei ajeta hänen asiaansa, hän katkeroituu ja kiinnostuu aikaisintaan seuraavan kerran kun teema on riittävän vetävä.

Mikäli politiikassa ei tapahdu mitään todella mielenkiintoista, voimme olla aika varmoja, että tämä äänestysinnon laskeminen ainoastaan pahenee tulevaisuudessa. Ja se on osittain puolueiden syy, sillä vastauksena kysymykseen ”mitä kunnallisvaaleissa äänestetään?”, oikea vastaus monella on ”jotain politiikkaa, ei kiinnosta."

Ihan näin loppuun sanottava vielä sekin, että kun YLE:n toimittaja kysyi Sami Borgilta syytä äänestysinnon laskuun, ei Borg ehtinyt edes alustavasti käyntiin ennenkuin nopeatempoisessa ohjelmassa siirryttiin haastattelemaan seuraavaa ihmistä. Sääli, sillä Borg on kuitenkin valtakunnan johtavia asiantuntijoita aiheesta, toisin kuin ne puoluejohtajat.