22.12.2012
16.05 Jouluateria nautittiin tällä kertaa pari päivää ajoissa lähtöni vuoksi. Aika samanlaiselta ne kinkut ja laatikot silti maistuivat: jouluisilta. Aterian jälkeen käytiin katsomassa mummua. Onneksi tuo vaikutti hyväntuuliselta ja tyytyväiseltä oloihinsa. Tuli hyvä mieli. Pitkään emme viihtyneet, kun kotona odotti lämmin sauna.
17.00 Huomaan panikoivani. Kävelen ympäriinsä, enkä jaksa keskustella tai keskittyä mihinkään. Ainoaksi lääkkeeksi keksin tehdä jotain lähtöön liittyvää. Printtaan lentoliput. Se vie kymmenen minuuttia.
19.00 The Wiren toinen kausi dvd-kaukaloon sisälle ja seuraavat tunnit tulisin viettämään aikaani Baltimoren poliisin seurassa. Sarja on kyllä liian hyvä ollakseen niin tuntematon Suomessa. Kuka päättää television lähetysajat? Moni huippusarja on tuhottu sijoittamalla ne järjettömiin esitysaikoihin. Scrubs, Arrested Development, Buffy jne. Eihän se nyt minua varsinaisesti haittaa, mutta sääli se on kun primetimessä esitetään yhtä aikaa kolmea tai kahdeksaa tai tiedäkuinkamonta eri rikospaikkatutkimussarjaa.
22.00 Sarja loppuu. Yritän jännitykseeni katsoa jotain, mitä tahansa. Jopa televisiosta tuleva Ang Leen The Hulk kelpaa hetkellisesti.
23.00 Televisiossa pyörii seuraavaksi kolmas Sormusten Herran osa. Katson kuinka Rohanin ratsastajat valmistautuvat hyökkäämään örkkien armeijan kimppuun, ja mietin, kuinka heitä täytyy jännittää enemmän kuin itseäni. Tajuan kuinka typerä ajatus tuo oli, ja rupean laittamaan laukkuja valmiiksi huomista varten.
01.30 Kyky katsella merkityksettömiä televisio-ohjelmia alkaa olla ohi. Silmät eivät enää pysy auki, pakko mennä unille.
23.12.2012
10.00 Nukun yllättävän hyvin, vaikkakin viimeisen tunnin aika katkonaisesti. Lopullinen herätys tulee tekstiviestin muodossa: hyvää matkaa jne. Ihan kuva että kaverit muistavat, mutta olisihan sitä voinut yrittää jotain muutakin ajatella. Menen suihkuun, ajan partani ja pukeudun.
11.00 Keksin stressata puolen vuoden allergialääkkeiden viemisestä maahan. Soitan Finnairille käytännöistä ja saan neuvoksi pakata kaiken käsimatkatavaroihin. Olin lukenut tämän neuvon kyllä jo netistä, mutta halusin kuulla kun joku sanoo sen.
12.20 Lähtö lentokentällä lähestyy. Murrun yksinkertaiseen, viattomaan ja vähän leikillään sanottuun: ”Älä mene” -tokaisuun. Keräilen itseäni tovin.
13.30 Saavun lentokentälle. Palelin autossa, vaikka hellevaatteiden päällä olikin toppatakki. Kentällä olo on kuitenkin yllättävän OK. En ole paniikissa tai murtumispisteessä. Ihmettelen rentouttani, mutta huomaan käsieni tärisevän vähän. Johtuisiko tämä nyt sitten adrenaliinista?
16.05 Jouluateria nautittiin tällä kertaa pari päivää ajoissa lähtöni vuoksi. Aika samanlaiselta ne kinkut ja laatikot silti maistuivat: jouluisilta. Aterian jälkeen käytiin katsomassa mummua. Onneksi tuo vaikutti hyväntuuliselta ja tyytyväiseltä oloihinsa. Tuli hyvä mieli. Pitkään emme viihtyneet, kun kotona odotti lämmin sauna.
17.00 Huomaan panikoivani. Kävelen ympäriinsä, enkä jaksa keskustella tai keskittyä mihinkään. Ainoaksi lääkkeeksi keksin tehdä jotain lähtöön liittyvää. Printtaan lentoliput. Se vie kymmenen minuuttia.
19.00 The Wiren toinen kausi dvd-kaukaloon sisälle ja seuraavat tunnit tulisin viettämään aikaani Baltimoren poliisin seurassa. Sarja on kyllä liian hyvä ollakseen niin tuntematon Suomessa. Kuka päättää television lähetysajat? Moni huippusarja on tuhottu sijoittamalla ne järjettömiin esitysaikoihin. Scrubs, Arrested Development, Buffy jne. Eihän se nyt minua varsinaisesti haittaa, mutta sääli se on kun primetimessä esitetään yhtä aikaa kolmea tai kahdeksaa tai tiedäkuinkamonta eri rikospaikkatutkimussarjaa.
22.00 Sarja loppuu. Yritän jännitykseeni katsoa jotain, mitä tahansa. Jopa televisiosta tuleva Ang Leen The Hulk kelpaa hetkellisesti.
23.00 Televisiossa pyörii seuraavaksi kolmas Sormusten Herran osa. Katson kuinka Rohanin ratsastajat valmistautuvat hyökkäämään örkkien armeijan kimppuun, ja mietin, kuinka heitä täytyy jännittää enemmän kuin itseäni. Tajuan kuinka typerä ajatus tuo oli, ja rupean laittamaan laukkuja valmiiksi huomista varten.
01.30 Kyky katsella merkityksettömiä televisio-ohjelmia alkaa olla ohi. Silmät eivät enää pysy auki, pakko mennä unille.
23.12.2012
10.00 Nukun yllättävän hyvin, vaikkakin viimeisen tunnin aika katkonaisesti. Lopullinen herätys tulee tekstiviestin muodossa: hyvää matkaa jne. Ihan kuva että kaverit muistavat, mutta olisihan sitä voinut yrittää jotain muutakin ajatella. Menen suihkuun, ajan partani ja pukeudun.
11.00 Keksin stressata puolen vuoden allergialääkkeiden viemisestä maahan. Soitan Finnairille käytännöistä ja saan neuvoksi pakata kaiken käsimatkatavaroihin. Olin lukenut tämän neuvon kyllä jo netistä, mutta halusin kuulla kun joku sanoo sen.
12.20 Lähtö lentokentällä lähestyy. Murrun yksinkertaiseen, viattomaan ja vähän leikillään sanottuun: ”Älä mene” -tokaisuun. Keräilen itseäni tovin.
13.30 Saavun lentokentälle. Palelin autossa, vaikka hellevaatteiden päällä olikin toppatakki. Kentällä olo on kuitenkin yllättävän OK. En ole paniikissa tai murtumispisteessä. Ihmettelen rentouttani, mutta huomaan käsieni tärisevän vähän. Johtuisiko tämä nyt sitten adrenaliinista?
 |
| Eihän se ekologinen ruoka ole, mutta maistuva silti. |
14.30 Viimeinen ehtoollinen tullittomalla puolella. Toast Skagen ja lasi Freixenetiä maksaa mansikoita, mutta päädyn siihen silti. Ei oikein olisi nälkä, mutta syön vähän väkisin. Saan palkinnoksi vähän oksettavan olon. Tulkitsen sen kuitenkin jännitykseksi, enkä edes harkitse WC-tiloihin siirtymistä. Tunti aikaa boardingin alkuun
15.05 Laitan Facebookkiin lähtöviestin. Toivotan tutuille kaikkien matkani alle jäävien juhlapyhien toivotukset. Se on vähän keinotekoisen nokkelaa, mutta en nyt oikein muutakaan keksi. Soitan kultsille.
15.30 Boarding on alkamassa. Olin ottanut matkalukemiseksi Frank Herbertin Children of Dune:n, mutta tajusin sen olevan ehkä vähän väärää tunnelmaa luova kirja matkalukemiseksi. Ostan pokkarikaupasta Terry Pratchettin uuden kirjan Snuff. Eikö Pratchettin pitänyt lopettaa kirjoittaminen?
16.05 Boardin on valmis. Istun täydessä koneessa, jossa vaikuttaa olevan valtaosa pääkaupunkiseudun ranskalaisista lapsiperheistä matkalla Pariisiin joululomille. Käsimatkatavaratila on liiankin täynnä erilaisia pusseja ja takkeja. Koneessa soi joulumusiikki – en tiedä ketä sen pitäisi rentouttaa?
Tästä se nyt sitten alkaa, 25 tunnin matka Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan. Pysähdyspaikkoina Pariisi ja Hong Kong. Jännä tunne, kun on vasta aloittamassa matkaa, kun henkisesti on ollut matkalla jo viimeisen kuukauden.
15.05 Laitan Facebookkiin lähtöviestin. Toivotan tutuille kaikkien matkani alle jäävien juhlapyhien toivotukset. Se on vähän keinotekoisen nokkelaa, mutta en nyt oikein muutakaan keksi. Soitan kultsille.
15.30 Boarding on alkamassa. Olin ottanut matkalukemiseksi Frank Herbertin Children of Dune:n, mutta tajusin sen olevan ehkä vähän väärää tunnelmaa luova kirja matkalukemiseksi. Ostan pokkarikaupasta Terry Pratchettin uuden kirjan Snuff. Eikö Pratchettin pitänyt lopettaa kirjoittaminen?
16.05 Boardin on valmis. Istun täydessä koneessa, jossa vaikuttaa olevan valtaosa pääkaupunkiseudun ranskalaisista lapsiperheistä matkalla Pariisiin joululomille. Käsimatkatavaratila on liiankin täynnä erilaisia pusseja ja takkeja. Koneessa soi joulumusiikki – en tiedä ketä sen pitäisi rentouttaa?
Tästä se nyt sitten alkaa, 25 tunnin matka Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan. Pysähdyspaikkoina Pariisi ja Hong Kong. Jännä tunne, kun on vasta aloittamassa matkaa, kun henkisesti on ollut matkalla jo viimeisen kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti