Blogin hiljaiselo kesäkuukausien ajalla oli aika odotettavissa
oleva asia. Ei sillä, että mitään kommentoimisen arvoista ei maailmalla
tapahtuisi. YK:ssa käydään asekauppasopimusneuvotteluja, joka on yksi
merkittävimmistä globaalin yhteisön tapahtumista vähään aikaan, Syyriassa
muuttuu kansanmurhan naamioiminen sodaksi aina vaan vaikeammaksi ja
vaikeammaksi sekä Euron kriisi syytää politiikoilta tyhmiä kommentteja tyhmien
kommenttien perään.
Jätän kaikki ne sivuun jotain toista kertaa varten. Tänään
kerron teille siitä kun minulle tarjottiin töitä.
Tai no ilmaisu ”tarjottiin töitä” on vähän virheellinen.
Olin kaverini kanssa viettämässä kesälomankaltaista vapaata kauniissa Hyvinkään
pitäjässä pohjoisella Uudellamaalla. Kävelimme sateesta sisälle ravintola
Medicin Maniin, istuimme pöytään ja puhelimeni soi. Hengästyneenä, märkänä ja
juuri ruokalistan eteen saaneena en ollut parhaimmillani käymään keskustelua.
Miellyttävä ääni puhelimessa kyseli CV-netin ilmoitukseni perusteella, olisinko
innostunut lähtemään yritystoimintaan mukaan itsenäiseksi yrittäjäksi.
Okei, varmaankin kaikki tätä blogia lukevat ihmiset ovat
vilkaisseet henkilötieto-osiotani tai ovat ainakin tietoisia taustoistani.
Voitte vaan kuvitella miten hämmentynyt olin puhelimessa. Kiersin kysymykset
vetoamalla sen hetkiseen tilanteeseeni ja pyytämällä ihmistä laittamaan minulle
tarjouksensa yksityiskohtia sähköpostitse. Päivää myöhemmin sain viestin.
Tässä vaiheessa on hyvä selvittää pari juttua: ensinnäkin,
en halua tehdä kyseisen tarjouksen tehnyttä ihmistä tunnistettavaksi tällä
sivustolla, sillä mielestäni käymämme keskustelu tehtiin hyvässä hengessä ja
rehellisin perustein. Toiseksi, ihmiset jotka julkaisevat saamiaan kirjeitä
tai sähköposteja ovat mielestäni daijuja, joten en halua sitä tehdä, vaikka
käsittääkseni minulla olisi oikeus siihen. Kuitenkin referoin saamaani
tarjousta ja yritystä joka oli bisnesmallin taustalla, sillä se kertoo
yrityksestä ja sen tavasta suorittaa liiketoimintaa. Tämän sanottuani, on aika
palata saamaani viestiin.
Henkilö kertoi tekevänsä yhteistyötä Amway nimisen yrityksen
kanssa. Kuulemma Amway on Alticor nimisen yrityksen tytäryhtiö ja varsin suuri
sellainen: liikevaihto pyöri miljardeissa dollareissa. Viestissä oli linkkejä ”liiketoimintaesittelyyn”,
jossa kuulemma olisin päässyt selville siitä, että kyseessä on todella laaja
kansainvälinen mahdollisuus. Minun olisi pitänyt kirjautua nettisivuille ja
sain varsin hyvät ohjeet streamien seuraamiseen. Ilmaisut ”team approach”, ”starting
point” ja ”Business development seminaari” olivat viestissä käytössä.
Se mitä viestistä puuttui, oli kuitenkin toiminnan kohde. En
tiennyt haluttiinko minusta parturi, rakennusyrittäjä vai vähittäiskauppias. Päätin
mennä Amwayn Wikipediasivulle helpon ja nopean infon perässä. Suomenkielinen sivu kertoi kyseessä olevan suoramyyntiyritys, jonka toimintamalli perustuu
kuluttajien itsensä osallistumisesta myyntiin. Nopea vilkaisu paljasti myös
yrityksen voittaneen pyramidihuijaus-oikeudenkäynnin jo 1970-luvulla, mutta
samalla kuitenkin käyvän jatkuvaa taistelua toimintamallinsa puolesta uusia pyramidisyytöksiä
kohtaan ympäri maailmaa.
Olin lukenut tarpeeksi, tämä kansainvälisen tason
mahdollisuus ei ollut minua varten. Kyseinen toimintamalli saattoi toimia
joillekin ihmisille, mutta tälle humanistille ei. Päätin kirjoittaa kohteliaan ”ei
kiitos” -viestin heti seuraavana päivänä.
Välikommentti: On erittäin typerää haukkua julkisesti yrityksiä, jotka tarjoavat
töitä. Tähän on olemassa parikin syytä, ensinnäkin se vähentää mahdollisuuksia
sille, että tulevaisuudessa saisi työtarjouksia. Mitä kylvää, sitä niittää.
Toisekseen, mistäs sitä tietää vaikka tulevaisuudessa joskus reitit kohtaavat
haukutun firman kanssa uudestaan? Julkinen mollaaminen ei hyödytä ketään
työmarkkinoilla. Olin kirjoittamassa kohteliasta ja suppeaa vastaustani, mutta
hetken mielijohteesta vilkaisin uudelleen yrityksen wikipediasivua. Tällä
kertaa vain selaimeni oletusarvoisesti avaamalla englanninkielisellä sivulla.
Mielipiteeni muuttuivat aika dramaattisesti.
Englanninkielisellä sivulla oli nimittäin osio, joka
suomalaisesta puuttui tyystin: Politics and Culture. Kävi ilmi, että Amway on
suuri Yhdysvaltojen Republikaanipuolueen rahoittaja. Tämä nyt sinänsä olisi
ihan OK, puolueet saavat monipuolista rahoitusta varsin usein jopa samoilta
rahoittajilta. Mikä ei ole OK, on Amwayn taustalla oleva ideologia. Yhtiö
rahoittaa esimerkiksi Progress For America nimistä järjestöä, joka ajoi muun
muassa sosiaaliturvan yksityistämistä sekä puolusti Irakin sotaa. Yhtiöllä ja
sen johdolla on yhteyksiä kristilliseen oikeistoon, esimerkiksi TV-evankelista
Pat Robertsoniin, joka omalla panoksellaan tekee maailmaa suvaitsemattomammaksi paikaksi kommentti kerrallaan. Amwaylla on ”omia” senaattoreitaan, jotka
huolehtivat yhtiön intressien ajamisesta Yhdysvaltojen hallinnossa. Viimeksi
tänä vuonna yhtiö on lahjoittanut 500 000$ poliittiselle ryhmälle nimeltä National Organization for Marriage, joka siis vastustaa samaa sukupuolta olevien
avioliitto-oikeutta.
Olin aika pöyristynyt. En voinut käsittää, miten
rekrytointiani yrittänyt ihminen oli nähnyt minun sopivan tähän yritykseen.
Ehkä hän ei ollut lukenut tätä blogia lainkaan? Olen käsitellyt sen verran
tasa-arvoa, avoimuutta, politiikkaa ja jopa uskontoa, että luulisi mielipiteeni
olevan suhteellisen selvillä. Kirjoitin sähköpostivastaukseen edelleen henkilöä
kunnioittavan viestin, mutta samaa käsittelyä en voinut antaa Amwaylle. Kerroin
mikä yrityksessä oli vialla ja toivoin ettei minuun yhteyttä ottanut ihminen
ymmärtäisi vakaumustani hyökkäyksenä häntä kohtaan. Ainoa muutos jonka parin
läpiluvun jälkeen tein, oli yhden virkkeen poistaminen:
”En voi kuvitella itselleni uraa Amwaylla, pikemminkin
voisin nähdä elämäntyöni Amwayta vastaan taistelemisessa.”
Se meni jo vähän ehkä yli. Jälkeenpäin pohtiessani koko
tapausta, tajusin kaiken johtuvan Amwayn bisnesmallista. Itsenäiset
liikkeenharjoittajat menestyvät sitä paremmin, mitä enemmän he saavat
rekrytoitua lisää ihmisiä firman listoille. Siksi he lukevat Mol:in CV-netin
kaltaisia sivuja etsien ketä tahansa, joka voisi parantaa heidän omia
mahdollisuuksiaan ”sponsoreina”. Kuulostaako likaiselta? Sitä se vähän onkin.
Erityisen hyvä esimerkki olen oikeastaan minä, sillä jos joku näkee mitään
mahdollisuuksia siihen, että minun kaltaiseni yhteiskunta-humanisti voisi
jollain ihmeen tavalla tulla hänen alapuolelleen kosmetiikka- ja pesuainemyynti
verkostoon, täytyy rekrytoinnin olla joko a. todella laajaa ja persoonatonta
tai b. epätoivoista.
Joten, arvoisa rekrytointia yrittänyt ihminen, jos luet
tätä: lähde vielä kun voit. Ihmisarvoa ei voi mitata rahassa ja käsite siitä
että raha ei haise, on niiden kehittämä joilla ei ole sielua. Raha on vaihdon
väline ja sillä voi ostaa itselleen kauniita asioita. Raha ei määritä
kuitenkaan ketään ihmisenä, teot määrittävät.
Ja: arvoisa Amwayn julkisuusvastaava/lakimies/kukaikinä,
olen käyttänyt tässä kirjoituksessa ainoastaan yrityksestänne internetistä
löytyvää julkista tietoa. En väitä yritystä pyramidihuijaukseksi, tai sano
ettei yritys saisi olla osallisena politiikkaan tai omaa ajaa etujaan. Sanon teitä
vaan pahaksi. Absoluuttiseksi pahaksi.
Hieno homma kuitenkin että tuette
Unicefia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti