Heräsin tuossa yönä eräänä ja tajusin: ainoa asia
valmistumisen ja nykyisen olotilani välillä on noin 60 sivua gradua. Se oli
sellainen ”kirkkauden hetki”.
Minulla on jo yksi tutkinto taskussa ja olen leikkinyt
olevani työnhakijana Helsingissä. Noh, en ole. Olen siirtymävaiheessa, kun
kuvittelen jatkuvasti tekeväni gradua. En pääse kummassakaan prosessissa
kunnolla eteenpäin. Teen siis nyt pari viikkoa/kuukauden 100% gradua.
Arvosanoilla ei ole enää mitään merkitystä tässä vaiheessa, vain sivumäärällä
ja sillä, hyväksytäänkö opinnäytetyö.
Eli siis Ruandaa aamusta iltaan kunnes sivumäärät
loksahtavat kohdilleen. Onhan se aavistuksen masentava ajatus lähteä
metsästämään pelkkää valmistumista ilman arvosanaa, mutta toisaalta oma
jaksaminen on tällä hetkellä niin huonoa, että jokin muutos pitää saada
aikaiseksi.
Asetin itselleni tavoitepäivämääräksi ensimmäisen lokakuuta,
jolloin siis työ saa luvan lähteä viimeistään esitarkastukseen Turun yliopiston
valtio-oppiin. Tämän jälkeen aion lähteä ulkomaille, huolimatta hinnasta ja
muista menoista.
Eli lähinnä tällainen ”mitä minulle kuuluu” –viesti tähän
heinäkuun loppuun :)
(ja vähän ehkä halusin myös julkisesti ilmoittaa päivämäärän, että motivaatio tulee riittämään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti