19.10.2012

Ohjeita graduntekoon

Toinen gradu lähti painoon ja lupasin tänne graduoppaan. Eli, olen tehnyt kaksi pro gradua: Turun yliopiston yleiseen historiaan ja valtio-oppiin. En osaa ehkä sanoa miten saadaan paras mahdollinen gradu aikaiseksi, mutta nyt kahden jälkeen voin sanoa miten gradu ainakin valmistuu. Neuvoni pätevät varmaankin parhaiten humanistisiin- ja yhteiskuntatieteisiin, mutta sopii soveltaa muuallekin jos hyvältä tuntuu. Tiedän että kirjoittajia on erilaisia ja metodeja useita, mutta näillä keinoilla minä olen tehnyt kaksi gradua. Joten toivottavasti näistä neuvoista on jotain apua, jos jollakin jossain on ongelmia gradunteon kanssa.


1. Valitse aihe joka kiinnostaa sinua.
Aiheen pitää olla sellainen että jaksat sen parissa huonoina ja hyvinä hetkinä. Mitä epämiellyttävämpi aihe on sinulle lähtökohtaisesti, sitä vaikeampaa kirjoittaminen huonoina päivinä on. Mitään ikiaikaista rakkautta en silti suosittele, sillä jossain vaiheessa projektia voi huomata inhoavansa asiaa jota ennen rakasti. Suosittelen aihetta joka kiinnostaa, mutta jota ei voi rakastaa. Sodat ovat tässä mielessä hyviä aiheita.

Graduohjaajat aina mainostavat tutkittavan kysymyksen tärkeyttä, sillä se määrittää sitä, millainen tutkimus syntyy. Okei, kysymys on tärkeä ja se selkiyttää omaa ajatteluasi. Mieti siis, mitä haluat aiheestasi tietää? Tätä asiaa kuitenkin voi – ja oikeastaan tuleekin – miettiä paikoissa kuten suihku, WC, ruokajono, hissi, oma sänky ja bussi. Mieti aihettasi hyvin.

2. Varaa riittävästi aikaa lukemiseen, mutta älä liikaa.
Olet opintojesi siinä vaiheessa, että tiedät jo asioita. Pro gradu on opinnäytetyö, ja jos joudut opiskelemaan sitä varten uskomattomat määrät uutta tietoa, teet jotain väärin. Älä siis valitse aiheita jotka vaativat sinulta esimerkiksi uuden kielen opiskelun tai uuden sivuaineen aloittamisen – työ ei etene niin. Toki voit opiskella kieltä tai uusia sivuaineita, mutta varsinaista gradun tekoa se ei ole. Älä huijaa itseäsi.

Itse käytin ensimmäisen gradun materiaalien opiskelemiseen noin vuoden. Tein sitä muiden opintojen ohessa ja projekti eteni niin varsin hyvin. Toisen gradun kohdalla meni noin kolme kuukautta, johtuen siitä että käytin itselleni etukäteen tuttuja teorioita ja kirjoituksia. Olen kuullut ohjesäännöksi sanottavan joskus mallin 1+1, vuosi lukemista ja toinen kirjoittamista. Lukemisvaihe on tärkeä myös kysymyksenasettelun kannalta, sillä tässä vaiheessa voit vielä vaihtaa näkökulmaasi.

Älä lue ikuisesti, sillä kirjoittamisvaiheessa joudut kuitenkin palaamaan kirjojen pariin uudestaan. Lukeminen ja kirjoittaminen tuleekin tapahtua osittain päällekkäin.

3. Istu alas, avaa tekstinkäsittelyohjelma ja kirjoita siihen nimesi. Tallenna tiedosto haluamallasi nimellä.
Onneksi olkoon, olet päässyt alkuun.  Olennaisinta kaikissa projekteissa on alku. Omasi on oikeastaan vasta nyt päässyt käyntiin.

4. Tee aikataulu ja aseta itsellesi tavoitteita.
Itse käytin päivä-, viikko- ja kuukausitavoitteita. Päivätavoitteeni oli kovempi kuin viikkotavoitteeni ja viikkotavoitteeni kovempi kuin kuukausitavoitteeni. Tällä tavoin yhtenä päivänä tai yhtenä viikkona saatoin jäädä tavoitteesta hieman, mutta kuukausitavoitteeni piti.

On aivan sama, minkälaiseksi tavoitteesi asetat – tiedät oman kirjoitusnopeutesi itse kaikkein parhaiten. Tee tavoitteestasi kuitenkin realistinen ja tiukka. Itse kirjoitin noin kahden sivun päivävauhdilla, joka oli tavoitteeksi jopa vähän liikaa. Joskus tuli yksi, joskus kolme. Muista ettet vertaa itseäsi muiden tahtiin, saat kirjoittaa vaikka kaksi kappaletta päivässä jos siltä tuntuu. Tämä projekti on sinun.

Vinkki: merkitse itsellesi vapaapäiviä. Viikossa on kaksi hyvää päivää tätä varten, siis mikäli sinulla on varaa viikonloppu ottaa vapaaksi – kaikilla ei ole. Vapaapäivät ovat tärkeitä, sillä siten pystyt motivoimaan itseäsi projektissa eteenpäin. Esimerkiksi viiden sivun viikkotavoite vaatii sivun päivässä ja jättää viikonlopun vapaaksi. Kuukaudessa tulisi 20 sivua ja neljässä kuukaudessa 80. Gradu valmistuisi täten noin puolessa vuodessa kirjoittamisen aloittamisesta, ja joka viikonloppuna saisi viettää luvalla gradutonta aikaa.

5. Varaa itsellesi pitkiä aikoja joina tehdä työtä.
Tunti on liian vähän. Kaksi tuntiakin on melkein liian vähän. Kolme alkaa jo olla riittävästi, mutta optimina pitäisin vähintään kuutta, mielellään koko päivää. Tunti tai kaksi hukkuu nopeasti facebookissa tai joissain muissa netin järjettömyyksissä. Pitkät ajat antavat sinulle itsellesi mahdollisuuden syventyä aiheeseesi.

Käytin itse pitkiä päiviä, mutta kirjoitin lopulta hyvin harvoin yli kolmea tuntia. Muu aika meni muussa pohtimisessa. Saatoin varailla kirjoja tai tehdä tekstiä luettavammaksi tai jopa surffailla siellä facebookissa.Viiden tunnin varaamisessa on myös se hyvä puoli, että neljä ensimmäistä tuntia kun kulutat aikaa turhuuteen, soimaa omatunto jo niin pahasti että viimeisellä tunnilla on pakko kirjoittaa tehokkaasti.

6. Kirjoita itsellesi dispositio.
--ja kirjoita se työsi alkuun kahteen kertaan. Miksi näin? Kun sinulla on työsi rakenne kirjoitettuna, voit kirjoittaa minä päivänä hyvänsä, mihin tahansa kohtaan. Ensimmäinen dispo on sisällyssluettelosi ja toinen on työsi väliotsikot. Tämä on yllättävän hyvä kikka pitää kirjoittamista käynnissä, mutta siinä piilee vaara. Työ harvemmin pysyy samanlaisena rakenteeltaan koko prosessin läpi. Mutta jos käy niin, että huomaat yhtäkkiä tarvetta muuttaa aikaisemmin tekemää dispoasi, niin tee se surutta. Disposition muuttaminen on merkki ajattelusi jäsentymisestä ja siitä pitäisi iloita, sillä se vie työtäsi eteenpäin.

7. Pysy aikataulussasi.
Kirjoita aina. Aina. Vaikka et tietäisi lainkaan mitä kirjoittaa, kirjoita silti. Kirjoita vaikka niistä ongelmista, joita sinulla on kirjoittamisen suhteen. Kirjoittaminen on parhaimmillaan miettimistä, eikä siitä saisi tehdä itselleen peikkoa. Slavoj Žižek esimerkiksi on sanonut huijaavansa itseään kirjoittamaan väittämällä kirjoittavansa ainoastaan muistiinpanoja aiheesta. Sitten yhtäkkiä hän huomaa saaneensa kirjan valmiiksi. Usko pois, niin se toimii.

Hyvänä vinkkinä ”tän mä tiedän” -neuvo. Eli, voit hyvin kirjoittaa huonoina päivinäsi työhösi jotain, minkä tiedät sinne kuitenkin joskus myöhemmin tulevan, kuten sisällysluettelon, prologin, epilogin. lainauksen tai johonkin myöhempään kappaleeseen tulevan tutkijan ajatuksen.

a. Huonona päivänä: mieti miksi työsi ei etene? Puuttuuko sinulta tietämystä jostain aiheesta? Eikö innosta? Puuttuuko kirjoja tai jotain muuta olennaista? Kun olet tämän keksinyt, tee asialle jotain. Jos puuttuu tietämystä, niin googlaa tai etsi tietokannoista lisätietoa. Varaa kirjoja kirjastosta tai mene suoraan paikalle tutkimaan hyllyjä. Etsi siis jotain keinoa etenemiseen. Mikäli ei innosta, niin käytä ”tän mä tiedän” sääntöä, kirjoita vaikka vaan pari virkettä ja ota loppupäivä vapaata. Olennaista on, että tiedät mitä kirjoitat seuraavana päivänä. Vapaapäivää ei pidä ottaa silloin kun ei tiedä miten edetä.

b. Hyvänä päivänä: pidä kiinni aikataulustasi. Älä väkisin kirjoita itsellesi kohtuuttomia määriä, sillä siten saadaan aikaan seuraavaksi päiväksi huono päivä. Ajatuksia on hyvä jättää välillä kirjoittamatta loppuun. Kirjoita mielummin ranskalaisin viivoin tekstimassasi perään se, mitä aiot seuraavaksi kirjoittaa. Käytä lyhyitä virkkeitä, mutta muista kirjoittaa suurin piirtein kaikki ideasi ylös, joita ei vielä muualla lue. Täten seuraavana päivänä kun avaat tiedostosi, sinua odottaa keskeneräinen ajatus ja valmiit ideat mistä kirjoittaa.

8. Tallenna.
Tallenna usein, paljon, eri paikkoihin ja eri formaatteina. Mikään ei ole yhtä tuhoisaa projektille, kuin aloittaa uudelleen. Minimoi teknologiasta johtuvat takaiskut, sillä uusikin tietokone menee rikki lasillisesta punaviiniä.

Itse käytin projekteissa kahta eri metodia. Ensimmäisessä gradussa kirjoitin jokaisen kappaleen eri tiedostoon, ja kaikkien tultua valmiiksi siirsin ne yhteen suureen. Tämä toimi hyvin, koska ensimmäisessä projektissani oli paljon kuvia ja lopullinen tiedosto oli hyvin suuri. Lopulta kuitenkin jouduin isossa tiedostossa ruukkaamaan kaikkea uusiksi niin moneen kertaan, että suosittelisin toisessa projektissa käyttämääni metodia:

Eli: kaksi dispoa, kuten edellä mainitsin. Joka päivä tallensin tiedoston koneelleni ja joka viikon alussa tallensin uudelleen, uudella nimellä sekä koneelleni että sähköpostiini. Pari kertaa jopa ulkoiselle kovalevylle. Täten pystyin jälkeenpäin tarkastelemaan työn etenemistä ja myös palaamaan kohtiin jotka olivat muuttuneet. Kymmenen tiedostoa myöhemmin työ lähti liikkeelle. Vasta viimeisen tiedoston nimi oli Pro Gradu.

9. Kirjoita niin hyvin kuin osaat.
Ei kannata olla turhan tarkka jos tekstiä syntyy, mutta pidä mielessä se, että se olet sinä joka joutuu korjaamaan työstäsi luettavan. Käytä lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita mielummin kuin pitkiä ja monisäikeisiä. Mikäli ajatus on niin vaikea, ettet pysty sanomaan sitä yksinkertaisesti, oletko oikeastaan ymmärtänyt mitä haluat sanoa? Kaikilla on omat maneerinsa ja toistuvat virheensä, tietänet jo tähän mennessä omasi? Laita vaikka post-it näytön reunaan, jossa lukee yleisin kirjoituksen ongelmasi. ”Varo lauseenvastikkeita” ”Muista pilkut” ”Vältä ylimääräisiä sivistyssanoja”.

10. Käytä muita hyväksesi.
Et ole Marcel Proust, joten anna muiden lukea ja parantaa tekstiäsi. Opiskelukaverit ovat tähän tarkoitukseen täydellistä sakkia. Muista myös käyttää hyväksesi graduohjaajasi (proffahan se usein on) ammattitaitoa. "En minä viitsi sitä tällä mun tekstillä häiritä” Mikset? Se saa palkkansa sinun työsi ohjaamisesta, käytä nyt hyvä ihminen sitä hyväksesi.  Se on sen työ. Toisin kuin kaverisi, se saa siitä joka kuukausi ihan kelvollisen rahallisen korvauksen.

Kysele myös ideoita, ajatuksia ja kaikkea muuta mikä saattaa auttaa sinua työssäsi. Joskus muilta saa parhaat ideat roadblockin iskiessä.

11. Osaa lopettaa.
Jossain vaiheessa työsi on valmis. Kuuntele ohjaajaasi neuvoissa miten parantaa ja miten pitkään hioa, mutta älä erehdy missään vaiheessa luulemaan, ettei työ olisi sinulle itsellesi. Mieti tavoitteitasi: haluatko jatko-opiskelijaksi, valmistua vai jotain muuta? Harvassa työpaikassa kysytään lopputyön arvosanaa. Kerro tämä tavoite ohjaajallesi ja kyllä hän neuvoo sinua miten sen saavutat. Muista että tiedekunnissa ja oppiaineissa annetaan arvoa (usein rahallista) paitsi julkaistujen tutkimusten-, myös oppiaineista valmistuneiden perusteella. Ohjaajasi intressissä on sinun valmistumisesi ja sinun tavoitteittesi toteutuminen.

12. Älä tee siitä peikkoa.
Tämä on ehkä kaikkein tärkein neuvo. Älä pelkää aloittamista. Älä pelkää aiheen valitsemista. Älä pelkää kirjoittamista. Älä pelkää lopettamista. Äläkä missään nimessä pelkää arvosanaa, sillä saat sen mitä saat. Mikäli olet tehnyt työsi hyvin ja huolella, saat sen arvosanan jonka olet ansainnut. Tämä minun metodini ei ehkä ole kaikkein parhaimman graduarvosanan hankintakeino, mutta tällä lailla saat sen ainakin valmiiksi.

13. Palauta työ kahtena kappaleena tiedekuntaan ja ota ilo irti.
Nämä keinot toimivat minulla. Toivottavasti auttoi jotakuta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti