Maahanmuuttokeskustelusta

Maahanmuutto on Suomessa kurja aihe. Siitä puhuttaessa on kaksi ääripäätä, jotka eivät näe lainkaan toistensa toiminnassa oikeutusta.

Pohdin tätä ohimennen, kun eräs kaverini sattui saaman töitä eräästä maahanmuuttoprojektista. Hän on siis mukana kansainvälisin sopimuksin määritetyssä projektissa, jonka tehtävä on varsin tyypillistä maahanmuuttajiin liittyvää toimintaa. Jonkun aikaa työskenneltyään, hänestä ilmestyi määritelmä hommaforumille. Siellä nimimerkin suojasta joku tyyppi esittää ”asiantuntijalausunnon” kaverini kuulumisesta ajatusmaailmaltaan maahanmuuttoa kiihkeästi puolustavien joukkoon. En kyllä ole kuullut itse hänen koskaan puhuvan kiihkeästi muusta kuin ruoanlaitosta. Hän on aika käytännönläheinen no-nonsense ihminen.

Mutta tällaista se on. Ihmiset jotka tekevät omalla nimellään vaikeaa työtä, tai vastavuoroisesti ovat julkisesti maahanmuuttoa vastustavia, saavat leiman otsaansa. Keskustelu on kärjistynyttä, eikä sitä oikeastaan voi edes kutsua keskusteluksi. Historiallisesti väitetään aina ulkopuolisten, yhteisöön ulkopuolelta tulevien pelon kasvavan aina kun taloudellisesti menee huonosti. Nyt kuitenkin yleiseurooppalainen maahanmuuttovastaisuus on ollut käynnissä jo jonkin aikaa ennen kapitalismin kriisiä.

Jörg Haiderista se taisi alkaa tällä kertaa. Itävallassa miehen edustama liike nousi politiikan valokeilaan jo 1990-luvun lopussa, siis jopa ennen IT-kuplan puhkeamista. Hollannissa Pim Fortuynin nousu tapahtui samoihin aikoihin ja Ranskassa Jean-Marie Le Pen jopa nousi presidentinvaalien toiselle kierrokselle. On vähän ehkä epäreilua mainita maahanmuuttokriittisten liikkeiden keulahahmoiksi näitä äärioikeiston nimiä, mutta he kaikki kuitenkin nousivat puolueineen aivan poikkeukselliseen menestykseen samoihin aikoihin ja heidän kärkiteeseinään toimivat maahanmuuttokriittiset lausunnot.

Toki Suomessa voidaan nähdä Perussuomalaisten nousulla yhteyksiä paitsi tähän yleiseurooppalaiseen ilmiöön myös talouskriisiin. Vuoden 2009 Europarlamenttivaaleissa KD:n ja PS:n vaaliliitto sai 14% äänisaaliin, jolla se nousi neljänneksi suurimmaksi klikiksi ohi Vihreiden. Paikkoina se tarkoitti kahta: KD:n Sari Essayah ja PS:n Timo Soini. Soini sai vaaleissa uskomattomat 130715 ääntä, mikä tarkoitti äänikuninkuutta. 31.10.2008 toimitetuissa kunnallisvaaleissa Soinin äänisaalis Espoossa oli ollut 8206, jolla oltiin Espoon äänikuninkaita. Ennen finanssikriisiä toimitetuissa Eduskuntavaaleissa 21.3.2007 Soinin äänimäärä oli kuitenkin silloinkin huimat 19859 Uudeltamaalta, joten ei PS:n nousua voi täysin finanssikriisin nimiin laittaa. Ehkä se on auttanut? Ehkä ei?

Perussuomalaiset jaksavat muistuttaa aina, etteivät he ole maahanmuuttovastainen puolue, eivätkä ”oikealla vaan oikeassa”. Noh, ehkä varmin yhteinen tekijä mitä puolueesta voidaan sanoa, on eurokriittisyys ja maahanmuuttokriittisyys. Muutenhan sielläkin ollaan melko heterogeenisiä. Aivan samalla lailla kun Vihreistä voidaan sanoa yhteiseksi nimittäjäksi ympäristöasian, vaikka arvokysymyksissä ja talouspoliittisissa linjoissa saattaa olla hyvinkin paljon eroavaisuuksia. SDP:ssä kenties yhteinen nimittäjä on työväenliike? En oikein osaa sanoa. Kokoomuksella ollaan muita puolueita selkeämmin bisnes- ja yrittäjähenkisiä. Onhan näitä nimittäjiä, ja mielestäni Perussuomalaisilla liittyvät kansainvälistyvän maailman kritiikkiin.

Eikä siinä mitään. Kritisoida saa. Haluaisin vaan lähtökohtiin selkeyttä. Kaverini tekee työtä jossa ei olla tekemisissä minkään sosiaalisen pohjasakan kanssa, vaan työkykyisten ja monesti koulutettujen maahanmuuttajien parissa. Hänestä ja hänen työkavereistaan kuitenkin käydään maahanmuuttovastaista keskustelua melko loukkaavaan sävyyn, vaikka käsittääkseni liikkeen pitäisi hyväksyä työperäinen maahanmuutto? Okei, homma ei ole PS, mutta liitoskohtiakin on. Hommalaisia aktiiveja toimii puolueessa, eikä rajanveto ole aina kaikkein yksinkertaisinta. Voidaanko sanoa ihmisellä olevan julkisia mielipiteitä, joita hän esittää omalla nimellään ja julkisia mielipiteitä, joita hän esittää nimimerkin suojissa? Öö, Kekkonen kyllä kirjoitti nimimerkillä kolumneja, mutta eikös se vähän ollutkin epäilyttävää touhua?

Pitäisi olla hiljaa jos ei ymmärrä aihettaan. En ihan oikeasti tajua PS:n ja homman suhdetta, mutta toisaalta, eipä hommallakaan tajuttu kaveriani. Quid pro quo, Clarice.

Mitä ongelmia maahanmuutossa sitten on? Ensinnäkin puhutaan useammasta erilaisesta, mutta rinnakkaisesta ilmiöstä. On työperäistä maahanmuuttoa, lähtömaan ongelmista johtuvaa pakolaisuutta, elintasopakolaisuutta ja variaatioita. Puhutaan kiintiöistä, opiskelijoista, perheenjäsenistä, kodittomista ja kansallisuuksista. Systeemi on paljon monimutkaisempi kuin monesti julkisessa keskustelussa annetaan ymmärtää. Ei kaikki tänne tulevat halua vain sosiaalitukea, eivätkä kaikki myöskään pyri tuottaviksi osaksi yhteiskuntaa. Ongelmakohtia löytyy useammastakin kohdasta, eikä hillitön niputtaminen tee muuta kuin kärjistää ihmisten lähtökohtia. Kaivetut juoksuhaudat ovat niin syvällä, että pienikin loikka ei-kenenkään maalle johtaa omien ja vieraiden ristitulessa seisomiseen.

Maahanmuuton ongelmista puhuttaessa huomaan muistelevani usein erästä Imagen juttua kansallisuudettomien tilanteesta ja Dublinin sopimuksen luomista ongelmista. Kyseessä on aika inhimillinen yhden ihmisen kohtaloa käsittelevä juttu ja sen voi lukea varmaan monellakin eri tavalla. Se kuvaa kuitenkin hyvin sitä suurta ongelmaa taustalla, nimittäin tarvetta lähteä. Kuinka huonosti pitää asioiden olla, että on valmiina valitsemaan jutussa kuvatun elämäntavan?

Maailma on eriarvoinen paikka. Ihmisten elinolosuhteet vaihtelevat suuresti ja köyhyys ja sodat kulkevat käsi kädessä. On hirveän helppoa vaatia kotimaan ongelmia ensiksi hoidettavaksi, ennen kuin aletaan tukea kehitysmaita, mutta tosiasiassa Suomen ongelmat ovat melko minimaalisia verrattuna vaikkapa esimerkiksi Haitiin. Usein toistettu Ahti Karjalaisen lainaus vuodelta 1984 kuvaa tilannetta hyvin: ” Suomi alkaa olla valmis. Nyt rakennetaan pyöräteitä, kun maantiet on saatu valmiiksi. Kysymykset alkavat olla jo enemmän laadullisia.” Toki meillä on se finanssikriisi ja suurten ikäluokkien eläkesuma ja suomalaisyrityksien irtisanomiset, mutta näidenkin epäkohtien kanssa tämä maa on hyvä maa asua. Maailmassa on myös kamalia elinpaikkoja.

Usein kuulee myös kritisoitavan kehitysmaiden tilannetta ilmauksilla, kuten ”itsehän ovat huonosti asiansa hoitaneet”, eikä sekään kyllä pidä täysin paikkaansa. Esimerkiksi Afrikkaan länsimaiden piirtämät kolonialistiset rajat ja suuryritysten häikäilemättömät toiminnat ovat vastuussa monista maanosan ongelmista. ”Se oli silloin joskus” niin oli (ja on), ja siksi meidän tulisikin olla nyt parhaamme mukaan tukematta maanosien eriarvoistumista. Varmasti monessa maassa on poliittinen johto toiminut huonosti ja kähmien, mutta eikös se ole hyvä esimerkki sellaisesta asiasta johon me länsimaisina ihmisinä voisimme auttaa? Ottaa vastaan niitä alueen pakolaisia, kouluttaa heitä ja mahdollistaa kotiinpaluu, tai tarjota kehitysapua suoraan paikan päälle? Tai no, se nyt on ainakin minun mielipiteeni. Eri mieltä saa olla.

Minä oikeastaan ymmärrän molempia puolia keskustelussa tiettyyn pisteeseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan arvoista. Yksi osapuoli arvostaa yhtä asiaa ja toinen toista. Arvopohjalta sitten luodaan yhteiskuntaan pelisäännöt ja niitä muutellaan sitä mukaan kun arvopohja muuttuu. Mitä sitten taas en ymmärrä, on puskista ampuminen. Mikäli joku tyyppi on töittensä puolesta ja varmasti myös arvopuolelta toisen mielipiteitä vastaan, ei se silti oikeuta puolijulkiseen mollaamiseen, joka lähinnä pohjimmiltaan on tarkoitettu pelotteluksi. Nimimerkkien takaa huutaminen ei lopulta kauheasti eroa nimettömien kirjeiden lähettämisestä.

No joo, internet on edelleen vihakone, jossa mielipiteet kärjistyvät ja niitä esitetään mahdollisimman pistävästi. Ymmärrän kyllä hyvin senkin, miksi homman tyylinen keskustelupalsta tarvitaan. Etenkin Jussi Halla-ahon kohtelu julkisuudessa on ollut melko arvottavaa ja riepottelevaa (tosin, kyllä vähän syystäkin välillä), joten en lainkaan ihmettele jos joku töissäkäyvä aikuinen ihminen ei välttämättä halua leimaantua liikkeen jäseneksi. Halla-aholla siihen on varaa, hän tekee poliitikon uraa mielipiteillään.

Toivoisin kaikille vähän jäitä hattuun. Yhteistyöllä tästä selvitään.