Jääkaappiani tyhjentävä ihminen toi työkaverinsa meille
katsomaan uudet Nolanin Batmanit: Beginsin ja Dark Knightin. Joimme vähän
punkkua ja söimme Lemon Grassin aivan eeppisen hyvää Thaikkua. Elokuvien
päätyttyä, siinä puoliltaöin, kävimme unille. Olin hieman univelassa alkuviikon
LA Kings – NJ Devils ottelun katsomisen jäljiltä, joten päätin antaa itselleni
myöhäisen heräämisen.
Olisikohan se ollut 10.45 kun herään. Kääntyilen sängyssä
hetken ja katselen puhelimestani uutisotsikoita, kun yllättäen puhelin alkaa
soida. Nimen sijasta näytöllä vilkkui numero. Puhelun sisältö oli kannaltani
hyvä: pääsin työpaikkahaastatteluun.
Mein gott!
Sacre bleu! I say! Vad om! Johan nyt!
Siinä meni sitten loppupäivän suunnitelmat melko lailla
pieleen. En oikein pystynyt keskittymään YK:n teksteihin, joita olin
suunnitellut lukevani vuoden 1994 verran tänään. Ajatus harhailee jatkuvasti
itsereflektion ja ideoiden välimaastossa. Olenko riittävän hyvä? Mitä jos
minulta kysytään sitä tai tuota? Mitä minulla olisi tarjottavaa? Mitä mieltä
minä olen mistäkin? Miten erotun joukosta? jne. jne. jne.
Pitäisi yrittää ottaa rennosti, tiedän sen kyllä.
Haastattelu on ensi viikolla, ja kuten aikoinaan Paimiossa esimiehenäni ollut
henkilö omasta tulevasta työhaastattelustaan sanoi: ”Miksi stressata, kun en
minä ehdi tässä ajassa miksikään toiseksi ihmiseksi enää muuttua.”
Ylianalysointi on monien epäonnistuneiden haastattelujen taustalla, mutta henkilökohtaisella
tasolla sitä on vaikea välttää. Huomaan myös, että Työelämän ja henkilöstöasioiden perusopintokokonaisuus ei suinkaan ole auttanut haastatteluihin valmistautumisessa,
kun nyt sitten huomaan analysoivani kysymysten taustoja jo ennen kun ne
esitetään. Ennen sentään niitä pohti ainoastaan jälkeenpäin.
No joo. En viitsi analysoida tätä enempää tänne. Kaksi syytä
1.) ylianalysointi ei ole tervettä 2.) julkinen blogi. Viikonloppuna saamme
jälleen vieraita Turusta. Kaksi kappaletta graduvapaalla lomailevia
koulutuspoliittisia sihteereitä saapuu kotitalouteemme nauttimaan pääkaupungin
tarjonnasta (ja olkaamme rehellisiä, yöelämästä). Heille voin sitten avautua enemmänkin ja toivottavasti saan vähän
muuta ajateltavaa myös.
Ajattelin aamulla, ennen siis puhelua, siinä uutisia
lukiessani, että kirjoittelisin tänne tänään pornosta. Enkä muuten olisi
maininnut sitä muuten, ellen vähän haluaisi samalla testata, että kuinka monta
ihmistä löytää tämän blogin googlaamalla jotain outoja sanayhdistelmiä.
Nimittäin, tähän mennessä tämä tekstikokoelma on löydetty muun muassa seuraavilla
hakusanoilla:
”anneli auer satanistinen pirros”
”gootti symboli vuohenpää”
”saatananpalvonta jokela tuusula hyvinkää”
”joisitko vähemmän jcdecaux”
”kukonpoika kotitalouteen”
Tuo viimeinen vähän ihmetyttää. Kukonpoika kotitalouteen?
Häh? Kaksi ihmistä on etsinyt keinoa saada kukonpoika kotitalouteen, ja he ovat
googlen avulla päätyneet lukemaan minun mielipiteitäni helsinkiläisestä
Farougesta ja Nälkäpeli-elokuvasta. No, toivottavasti olin avuksi. Palatakseni aiheeseen:
en siis tiedä uskallanko kirjoittaa sitä aamulla ideoimaani tekstiä, etenkin
jos sitten sen jälkeen hakusanalistalta löytyy jotain tyyliin:
”demokratia porno”
”tasa-arvo porno”
”NHL porno”
”ihmisoikeudet porno”
”anneli auer porno”
”joisitko vähemmän porno”
”goottilainen symboli porno”
Yhhyhy. Ihmeellisen sekava teksti nyt kyllä tuli
kirjoitettua. No joo, ehkä välillä on hyvä kirjoittaa jotain vähän vähemmän
julistavaa. Tämä blogi alkoi muutenkin haista liikaa jonkun poliittista uraa
suunnittelevan mielipidebroilerin julkisen minäkuvan luomiselta. Ensi kerralla
jotain muuta. Ehkä se pornojuttu, ehkä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti