20.3.2018

16/50 'Salem's Lot


Lukulistalleni päätyi edellisen muusikkoelämänkerran lisäksi muitakin ”en ole koskaan” -kirjoja. Joten ajattelin, että miksi odottaa sen kauempaa? Vedänpä bucket listiltä seuraavaksi yli kauhun mestarin Stephen Kingin.

Muusikkoelämänkerroista tiesin, että ihmiset lukevat niitä, mutta lukeeko kukaan Stephen Kingiä? Hänen kirjoistaan tehdyt elokuvat on suosittuja, mutta minulle King on aina edustanut jotenkin yhtä askelta kioskikirjallisuudesta. Perhe hankkii koiran, mutta se onkin paholaiskoira! Lapset kiusaavat nörttiä, mutta se onkin paholaisnörtti! Perhe muuttaa vuoristoon hoitamaan hotellia, mutta se onkin paholaishotelli!

Varmaankin tuo on epäreilu arvio. Kauhu on kirjallisuudenlajina suurin piirtein scifin tasolla arvostuksessaan. Teos saa olla poikkeuksellisen onnistunut, jotta se noteerataan jotenkin hyväksi kirjaksi, eikä vain hyväksi kirjaksi genressään. Todellinen genrekirjan mittari ei kuitenkaan saisi olla se, että miten hyvin kirja miellyttää heitä, joita genre ei yleensä kiinnosta. Kehtaako joku vielä myöntää välttelevänsä Sormusten Herraa, kun siinä on kaiken maailman menninkäisiä?

No, kaiken tämän jälkeen pitää sanoa, että ’Salem’s Lot ei ole mitenkään erityisen hyvä kirja. Se kasvattelee tarinaansa aika kauan, enkä oikein missään vaiheessa tuntenut erityistä imua lukea. Viimeisen 50 sivua kirja veti mukanaan, mutta ensimmäisen 600 aikana lähinnä varmistin jokaisen kappaleen aluksi, etten varmasti sitoutuisi lukemaan yli kahden sivun mittaista tekstipätkää kerrallaan. 


’Salem’s Lot on mainittu monissa yhteyksissä yhtenä Kingin parhaista kirjoista ja kyllä minä nyt jotenkin ymmärrän mistä tällainen mielikuva saattaa syntyä. Kyseessä on pikkukaupunkikirja, jonka keskiössä on kauhuelementin tuleminen pieneen yhteisöön. En nyt ihan täysin suoralla naamalla väitä, että pitää samaistua amerikkalaisen pikkukaupungin elämään nauttiakseen kirjasta, mutta epäilen, että väittääkseen tätä Kingin parhaaksi teokseksi, se on pakollista.

Olen jossain välissä tätä kirjaprojektia sen jo sanonutkin, mutta olen valmiina antamaan kirjalle viisi tähteä, jos siinä on vampyyreja ja räjähdyksiä. Projektini ainoa kirja, jossa tiesin tämän etukäteen olevan mahdollista, ei tarjonnut yhtään räjähdyksiä.

Stephen King: ’Salem’s Lot **

0 kommenttia:

Lähetä kommentti