Haikea olo. Menin keskiviikkona Turkuun opiskelijana ja
palasin tänään torstaina Helsinkiin valmistuneena valtiotieteiden- ja
filosofian maisterina. Siksi siis maailman kuuluu saada tietää mitä kaikkea
hienoa on Turussa. Tässä on minun top 10 listani, ilman sen suurempaa
järjestystä.
Jokivarsi
Jokivarsi on ehkä Turun kaunein osa. Kiemurteleva Aurajoki Tuomiokirkkosillalta
Aurasillalle on hyvin lähellä Suomen kauneinta miljöötä. Varrelta löytyy
ravintoloita, kahviloita, museoita, kirjasto ja vihreää nurmikkoa. Jokivarressa
voi istua iltaa, lukea, syödä aamuyöstä pizzaa ja katsella ihmisvilinää. Kaikki näistä kokeiltu ja hyväksi todettu. Koulujen
päätyttyä penkat täyttyvät juhlivista koululaisista, eikä väki oikeastaan
sanottavammin vähene koko kesänä. Turkulaiset rakastavat jokivarttaan ja
syystä.
Ruissalo
Ruisrockin päänäyttämö sijaitsee pyörämatkan päässä Turun
keskustasta. Festivaalikansa tietää polkupyörän parhaaksi liikkumavälineeksi,
sillä bussien päätepysäkin jälkeen saa musiikkidiggari kävellä vielä niin
sanotun ”Via Dolorosan”, noin parin kilometrin matkan itse alueelle. Mutta on
se sen arvoista. Ruissalo on kaunis paikka, jossa voi lenkkeillä tai käydä
uimassa. Maisemat ovat jälleen niitä kuvan kauniita, eikä niistä nauttiakseen
tarvitse nähdä suunnatonta vaivaa.
Ylioppilaskylä
Kauneuden vastakohta, harmaan betonin ja yhteisöllisen asumisen
pioneerihanke 1970-luvulta, mutta ah niin tunnelmallinen. Yo-kylä ei koskaan
nuku, ja jos satut asumaan vaihto-opiskelijoiden kansoittamien bile-talojen
vieressä – et nuku sinäkään. Vuoden ehdin asumaan Yo-kylässä, minä aikana
kehitin yhden, edelleen joskus tekemäni, ruokalajin: kyläpastan. Paikallinen pikkuriikkinen
k-market kun viikonloppuisin tuppasi olemaan valikoimiltaan hieman rajallinen,
tuli pastakastikkeeseen laitettua vähän mitä sattui. Nyt, aina kun teen
spagettia jauheliha-tomaattipapukastikkeessa, palaan mielessäni omaan 18 neliön
yksiööni.
Yliopiston pääkirjasto
Miten voi samaa tilaa samaan aikaan vihata ja rakastaa?
Pääkirjastolla oli aina jokin pielessä: abit olivat vallanneet lukupaikat, wlan
ei toimi, joku puhuu puhelimeen tai lämpötila on laskenut jonnekin +12 tietämille. Silti minä siellä
valtaosan lukemisistani tein. Oikeastaan en edes harkinnut muita paikkoja,
pääkirjasto oli minun lukupaikkani. Istuin samalla kelloa tuijottavalla
paikalla aina jos mahdollista ja luin paniikissa tenttiin. En tainnut aloittaa
koskaan riittävän ajoissa pänttäämistä, mutta lopulta hylsyjä tuli hyvin vähän.
Oman mainintansa ansaitsee miesten wc-tilojen ovikirjoitukset. Olen väitellyt
kyseisillä seinillä useammasta aiheesta, itkien aina kun joku innokas siivooja
on mennyt pesemään tekstit pois.
Ruokapaikat
Turussa on niin paljon mielenkiintoisia ravintoloita, etten
pysty valitsemaan vain yhtä tärkeää paikkaa. Mantun grilli täyttää janoisen kansan
suolaisennälkää herkullisilla makkaraperunoillaan. Smör ja Mami kilpailevat
valtakunnan parhaiden ravintoloiden listoilla hyvästä syystä. Hesburgerit joka
nurkalla varmistavat burgerisodan Turussa päättyneen ylivoimaiseen Heikki
Salmelan voittoon. Kårenin lounas taistelee monien iltaruokaloiden kanssa tasossa,
mutta sen saaristolaisleipää ei haasteta edes Michelinin tähdillä. Ja on Turun
torilla jopa satunnaisesti auki oleva kiskakiinalainen, josta kävin syömässä
yksin 26-vuotis syntymäpäivänäni erittäin epäilyttäviä friteerattuja
kananpaloja hyvällä ruokahalulla. Turussa on paljon ihania ravintoloita, joista
riittäisi juttua kymmeneen kirjaan.
Baarit
Turussa on mistä valita, jos haluaa iltaansa istua
baareissa. Itäisen keskusta helmi on viskeihin erikoistunut Kerttulin kievari.
Merellisessä sisustuksessa voi maistella yli sataa erilaista viskiä harvinaisen
sopivaan hintaan. Cosmic Comic Cafe keskustassa lupaa olutta ja sarjakuvia, ja
tämän se myös pitää. Rafla on paitsi hauska ja vähän rosoinen, löytyy vessasta Pertti
Jarlan piirtämiä seinäkirjoituksia. What’s not to love? Panimoravintola Koulu
kuuluu jo viralliseen kaanoniin kaupungin nähtävyyksistä ja yökerho Dynamo
ihastuttaa jokaisen siellä vierailevan humanistin. Listaa voisi jatkaa
enemmänkin (esim. El Gringo, Three Beers, Ravintolalaivat, Uusi Apteekki jne.).
Mutta yksi on kuitenkin yli muiden, nimittäin:
Ravintola Proffan Kellari
Sen seitsemisen vuoden aikana, jota Turussa opiskelin,
missään paikassa kotini ulkopuolella en viettänyt niin paljoa aikaa kuin
Proffassa. Aina lounaan jälkeen kävin juomassa kaksi kuppia kahvia ja lukemassa
iltapäivälehdet. Missään muussa paikassa en ole käynyt yhtä mielenkiintoisia
keskusteluja elämäni aikana: tilan poikkitieteellisyys ja rento tunnelma
saattaa johtaa pitkällisiinkin väittelyihin esim. aikamatkaamisen etiikasta tai
historiatietoisuudesta Ankkalinnassa. Proffa on viihtyisä opiskelijoiden
olohuone, aikana jona oma koti on useimmiten ahdas yksiö.
Ylioppilastalot
Ennen remonttia Ylioppilastaloissa saattoi tehdä mitä vaan. Taloissa
oli asuntoja, ainejärjestöjen toimistoja, ylioppilaskunnan kirjasto,
opiskelijaruokaloita, ylioppilaskunnan toimisto, uimahalli, jo mainittu Proffan
kellari ja isot osakuntien tilat. Remontin jälkeen, jahka se joskus valmistuu,
jäljelle jää jotain muuta. Osakunnat ainakin ovat jo saaneet häädön, eikä ole
lainkaan selvää mitä kaikkea taloihin jää. Se ei kuitenkaan vähennä talojen
arvoa minulle. Voitin S-Osiksella naamiaiskilpailun, istuin Kritiikin
toimistolla suunnittelemassa (ja usein myös toteuttamassa) mitä villeimpiä
suunnitelmia, manailin useampienkin vaalien tuloksia saunatiloissa ja valtaosa
syömistäni lounaista oli näissä tiloissa. Yo-talot ovat opiskelijoiden tiloja,
joista jostain ihmeen syystä on muotoutumassa yritystoimintaa.
Itäinen keskusta
Hämeenkatu , Uudenmaankatu, Itäinen pitkäkatu ja Kiinanmyllynkatu-Lemminkäisenkatu
rajaavat alueen, joka oli pieni yhteisömme. Jokaisessa talossa asui joku tuttu –
valtaosassa useampi. Kavereiden luokse ei koskaan ollut pitkä matka, eikä ikinä
voinut tietää, kuka saattoi illalla piipahtaa käymään. Ainoana arvottavana
tekijänä ei ollut taloyhtiön ikä taikka asunnon varustelutaso, vaan lähisiwa.
Kolmen Siwan jakaessa alueen eri ostossegmentteihin, pilkkaa joutui
kuuntelemaan lähinnä silloin, jos oma lähisiwa oli juuri se ”huonoin”.
Aboa Vetus & Ars Nova
AV&AN:n museopuoli on ihana, sekä
keskiajan Turku että moderni taidemuseo, mutta erityisen ihanaa on kaikki muu.
Pihalla on kesäisin kesäteatteri. Arkisin lounaaksi tarjolla on erinomainen
salaattibuffet ja lauantaisin tarjoillaan salaattibuffetin isoveljeä
Jazzbrunssia. Kesällä torstaisin Jori Hulkkonen soittaa levyjä museon pihalla
Ydintalvipuutarha nimisenä iltana. Keskiaikaisten markkinoiden aikaan museo
järjestää lapsille turnauksia ja myy hullun papereita. Moderni museo josta en
äkkiä keksi mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.
Sellainen on minun Turkuni. Muun muassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti