15.11.2012

Turku, mon amour

Haikea olo. Menin keskiviikkona Turkuun opiskelijana ja palasin tänään torstaina Helsinkiin valmistuneena valtiotieteiden- ja filosofian maisterina. Siksi siis maailman kuuluu saada tietää mitä kaikkea hienoa on Turussa. Tässä on minun top 10 listani, ilman sen suurempaa järjestystä.


Jokivarsi
Jokivarsi on ehkä Turun kaunein osa. Kiemurteleva Aurajoki Tuomiokirkkosillalta Aurasillalle on hyvin lähellä Suomen kauneinta miljöötä. Varrelta löytyy ravintoloita, kahviloita, museoita, kirjasto ja vihreää nurmikkoa. Jokivarressa voi istua iltaa, lukea, syödä aamuyöstä pizzaa ja katsella ihmisvilinää. Kaikki näistä kokeiltu ja hyväksi todettu. Koulujen päätyttyä penkat täyttyvät juhlivista koululaisista, eikä väki oikeastaan sanottavammin vähene koko kesänä. Turkulaiset rakastavat jokivarttaan ja syystä.

Ruissalo
Ruisrockin päänäyttämö sijaitsee pyörämatkan päässä Turun keskustasta. Festivaalikansa tietää polkupyörän parhaaksi liikkumavälineeksi, sillä bussien päätepysäkin jälkeen saa musiikkidiggari kävellä vielä niin sanotun ”Via Dolorosan”, noin parin kilometrin matkan itse alueelle. Mutta on se sen arvoista. Ruissalo on kaunis paikka, jossa voi lenkkeillä tai käydä uimassa. Maisemat ovat jälleen niitä kuvan kauniita, eikä niistä nauttiakseen tarvitse nähdä suunnatonta vaivaa.

Ylioppilaskylä
Kauneuden vastakohta, harmaan betonin ja yhteisöllisen asumisen pioneerihanke 1970-luvulta, mutta ah niin tunnelmallinen. Yo-kylä ei koskaan nuku, ja jos satut asumaan vaihto-opiskelijoiden kansoittamien bile-talojen vieressä – et nuku sinäkään. Vuoden ehdin asumaan Yo-kylässä, minä aikana kehitin yhden, edelleen joskus tekemäni, ruokalajin: kyläpastan. Paikallinen pikkuriikkinen k-market kun viikonloppuisin tuppasi olemaan valikoimiltaan hieman rajallinen, tuli pastakastikkeeseen laitettua vähän mitä sattui. Nyt, aina kun teen spagettia jauheliha-tomaattipapukastikkeessa, palaan mielessäni omaan 18 neliön yksiööni.

Yliopiston pääkirjasto
Miten voi samaa tilaa samaan aikaan vihata ja rakastaa? Pääkirjastolla oli aina jokin pielessä: abit olivat vallanneet lukupaikat, wlan ei toimi, joku puhuu puhelimeen tai lämpötila on laskenut jonnekin +12 tietämille. Silti minä siellä valtaosan lukemisistani tein. Oikeastaan en edes harkinnut muita paikkoja, pääkirjasto oli minun lukupaikkani. Istuin samalla kelloa tuijottavalla paikalla aina jos mahdollista ja luin paniikissa tenttiin. En tainnut aloittaa koskaan riittävän ajoissa pänttäämistä, mutta lopulta hylsyjä tuli hyvin vähän. Oman mainintansa ansaitsee miesten wc-tilojen ovikirjoitukset. Olen väitellyt kyseisillä seinillä useammasta aiheesta, itkien aina kun joku innokas siivooja on mennyt pesemään tekstit pois.

Ruokapaikat
Turussa on niin paljon mielenkiintoisia ravintoloita, etten pysty valitsemaan vain yhtä tärkeää paikkaa. Mantun grilli täyttää janoisen kansan suolaisennälkää herkullisilla makkaraperunoillaan. Smör ja Mami kilpailevat valtakunnan parhaiden ravintoloiden listoilla hyvästä syystä. Hesburgerit joka nurkalla varmistavat burgerisodan Turussa päättyneen ylivoimaiseen Heikki Salmelan voittoon. Kårenin lounas taistelee monien iltaruokaloiden kanssa tasossa, mutta sen saaristolaisleipää ei haasteta edes Michelinin tähdillä. Ja on Turun torilla jopa satunnaisesti auki oleva kiskakiinalainen, josta kävin syömässä yksin 26-vuotis syntymäpäivänäni erittäin epäilyttäviä friteerattuja kananpaloja hyvällä ruokahalulla. Turussa on paljon ihania ravintoloita, joista riittäisi juttua kymmeneen kirjaan.

Baarit
Turussa on mistä valita, jos haluaa iltaansa istua baareissa. Itäisen keskusta helmi on viskeihin erikoistunut Kerttulin kievari. Merellisessä sisustuksessa voi maistella yli sataa erilaista viskiä harvinaisen sopivaan hintaan. Cosmic Comic Cafe keskustassa lupaa olutta ja sarjakuvia, ja tämän se myös pitää. Rafla on paitsi hauska ja vähän rosoinen, löytyy vessasta Pertti Jarlan piirtämiä seinäkirjoituksia. What’s not to love? Panimoravintola Koulu kuuluu jo viralliseen kaanoniin kaupungin nähtävyyksistä ja yökerho Dynamo ihastuttaa jokaisen siellä vierailevan humanistin. Listaa voisi jatkaa enemmänkin (esim. El Gringo, Three Beers, Ravintolalaivat, Uusi Apteekki jne.). Mutta yksi on kuitenkin yli muiden, nimittäin:

Ravintola Proffan Kellari
Sen seitsemisen vuoden aikana, jota Turussa opiskelin, missään paikassa kotini ulkopuolella en viettänyt niin paljoa aikaa kuin Proffassa. Aina lounaan jälkeen kävin juomassa kaksi kuppia kahvia ja lukemassa iltapäivälehdet. Missään muussa paikassa en ole käynyt yhtä mielenkiintoisia keskusteluja elämäni aikana: tilan poikkitieteellisyys ja rento tunnelma saattaa johtaa pitkällisiinkin väittelyihin esim. aikamatkaamisen etiikasta tai historiatietoisuudesta Ankkalinnassa. Proffa on viihtyisä opiskelijoiden olohuone, aikana jona oma koti on useimmiten ahdas yksiö.

Ylioppilastalot
Ennen remonttia Ylioppilastaloissa saattoi tehdä mitä vaan. Taloissa oli asuntoja, ainejärjestöjen toimistoja, ylioppilaskunnan kirjasto, opiskelijaruokaloita, ylioppilaskunnan toimisto, uimahalli, jo mainittu Proffan kellari ja isot osakuntien tilat. Remontin jälkeen, jahka se joskus valmistuu, jäljelle jää jotain muuta. Osakunnat ainakin ovat jo saaneet häädön, eikä ole lainkaan selvää mitä kaikkea taloihin jää. Se ei kuitenkaan vähennä talojen arvoa minulle. Voitin S-Osiksella naamiaiskilpailun, istuin Kritiikin toimistolla suunnittelemassa (ja usein myös toteuttamassa) mitä villeimpiä suunnitelmia, manailin useampienkin vaalien tuloksia saunatiloissa ja valtaosa syömistäni lounaista oli näissä tiloissa. Yo-talot ovat opiskelijoiden tiloja, joista jostain ihmeen syystä on muotoutumassa yritystoimintaa.

Itäinen keskusta
Hämeenkatu , Uudenmaankatu, Itäinen pitkäkatu ja Kiinanmyllynkatu-Lemminkäisenkatu rajaavat alueen, joka oli pieni yhteisömme. Jokaisessa talossa asui joku tuttu – valtaosassa useampi. Kavereiden luokse ei koskaan ollut pitkä matka, eikä ikinä voinut tietää, kuka saattoi illalla piipahtaa käymään. Ainoana arvottavana tekijänä ei ollut taloyhtiön ikä taikka asunnon varustelutaso, vaan lähisiwa. Kolmen Siwan jakaessa alueen eri ostossegmentteihin, pilkkaa joutui kuuntelemaan lähinnä silloin, jos oma lähisiwa oli juuri se ”huonoin”.

Aboa Vetus & Ars Nova
AV&AN:n museopuoli on ihana, sekä keskiajan Turku että moderni taidemuseo, mutta erityisen ihanaa on kaikki muu. Pihalla on kesäisin kesäteatteri. Arkisin lounaaksi tarjolla on erinomainen salaattibuffet ja lauantaisin tarjoillaan salaattibuffetin isoveljeä Jazzbrunssia. Kesällä torstaisin Jori Hulkkonen soittaa levyjä museon pihalla Ydintalvipuutarha nimisenä iltana. Keskiaikaisten markkinoiden aikaan museo järjestää lapsille turnauksia ja myy hullun papereita. Moderni museo josta en äkkiä keksi mitään muuta kuin hyvää sanottavaa.

Sellainen on minun Turkuni.  Muun muassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

10/121 Neljäkymmentä vuotta

Huhtikuun yhdestoista 1984 Hyvinkään keskussairaalassa syntyi eräs Eeli Wördman, joka häviävän hetken ajan oli maailman nuorin ihminen. Nelj...