Ympäristö ja ihmisen vaikutus

Mä en ole vihreä, vaikka varmaan moni tätä blogia lukenut saattaa niin kuvitellakin. Mulle ei oikeastaan koskaan ole ollut sydäntä lähellä ympäristöasiat sellaisinaan, vaan yritän aina pohtia asioita sellaiselta kulmalta, mikä on milloinkin fiksua. Tästä näkökulmasta mua ärsyttää melko lailla yleinen suhtautuminen ympäristöasioihin. Talvivaaran kriisi ja ilmastonmuutos tässä ovat lähinnä viimeaikoina olleet pinnalla. Käsitellään ensiksi tätä Kainuun murheenkryyniä.

Talvivaara on jo eeppisiin mittasuhteisiin päässyt katastrofi. Siitä on kirjoitettu paljon, ja erityisesti Suomen luonnon ylläpitämä blogi on erittäin ansioitunut kaivosyhtiön ja ELY-keskuksen ongelmien raportoinnissa. Suurelle yleisölle koko kriisi näyttäytyy eräänlaisena hyväveli-kerhon ongelmana, jossa ministerit päättävät itse omien kotikulmiensa firmojen päätöksistä ja tuohtuvat siitä kun myrkkyä pumpataan luontoon. Sanottakoon vielä, että syystä tuohtuvatkin. Ihan rikollista toimintaahan koko Talvivaaran toiminta tuntuu olevan. Aina kun joudutaan miettimään sitä, kuinka hyvin moreeni estää arseenin imeytymisen maaperään, voidaan todeta kriisin olevan melko järjetön jo.

Mitä sitten en käsitä, on tuohtuminen vasta mökkivesistöjen pilaantumisesta. Toki, onhan se kurjaa jos vedet myrkyttyvät ja uimaretki muuttuu happokylvyksi. Mutta oikeastaan se on vaan sivutuote. Ajattelumalli, jossa ympäristökatastrofeja ei nähdä kammottavina ennen kuin ne koskettavat omaa arkielämää, on aika itsekäs. Talvivaarasta on vuotanut ympäristöön hirvittäviä määriä tavaraa, aivan ”laillisestikin”, joka jo sinällään ansaitsee ekologisten katastrofien ”vuosituhannen idiootit” –mitalin. Mutta vasta kun ihmiset löytävät tällaisesta katastrofista jotain omaa maailmaa sivuavaa, seuraa tuohtumus. No joo, puhuin tästä jo aikaisemmin (täällä). Ihmisiä tuppaa kiinnostamaan lähellä itseään olevat asiat, eikä siitä pitäisi olla pöyristynyt päivystävän humanistikaan.

Mutta kyllä mä vähän olen. Pöyristynyt nimittäin. DDT saatiin aikanaan kiellettyä vasta, kun tiedemiehet pystyivät esittämään laajamittaisten hyönteismyrkkyjen aiheuttavan mahdollisuuden, että ne vaikuttavat myös ihmisiin. Kokonaisten ekosysteemien tuhoaminen vuosikausiksi oli sinänsä toisarvoinen seikka, vasta ihmiskohtalot saivat aikaan riittävän paineen muuttaa olemassa olevia käytäntöjä ja lainsäädäntöä. Siitäkin on kuitenkin jo kymmeniä vuosia, ja sitä mielellään kuvittelisi ihmiskunnan muuttuneen altruistisemmaksi tällä välin, mutta ei.

Mä mielelläni itse myös käsittelen aina kaikki ongelmat ihmisten kautta. Se tavallaan helpottaa asioiden sijoittamista mittasuhteisiin. ”Miten tämä ongelma vaikuttaa ihmisiin yleensä?” Ajatuksena se on inhimillinen, vähän itsekäskin mutta toimiva. Luonto yleensä selviää suhteellisen hyvin muutoksista, ekosysteemi vain toimii niin. Suuret metsäpalot kuuluvat esimerkiksi luonnon kiertokulkuun. Metsä palaa, luo tilaa uusille kasveille, lannoittaa maaperää ja luo uutta. Metsäpalot tuottavat ihmisille paljon haittaa tuhoamalla koteja, tappamalla ja viemällä elinkeinoa. Näkisin siis yksittäiset metsäpalot ekosysteemin luonnollisena osana, jonka haitat on parempi miettiä inhimillisten ongelmien kautta. Toistuvat metsäpalot ovat tietenkin eri juttu, mutta näin yleisellä tasolla pitäisin ongelmaa helpommin ihmisten kautta ymmärrettävänä.

Talvivaaran kaltainen katastrofi on kuitenkin eri luokkaa. Puhutaan eri asioista. Talvivaaragatessa ihan turhaan ihmisen toiminnalla pilataan ympäristöä. Ja joo, joku arseenibakteeriameeba saattaa menestyä hetkellisesti paremmin Kainuun vesistöissä, mutta muuten tämä kriisi on yksinomaan ihmisen typeryyttä, jolla ei ole luonnon oman kiertokulun kanssa mitään tekemistä. Olen tapauksesta vihainen sen vuoksi, kun se on niin järjettömän tyhmää. Epäpätevyydellä ja ahneudella tehty ympäristörikos on absoluuttisesti pahaa toimintaa, riippumatta sen vaikutuksista ihmisiin. Toki niitä vaikutuksia on, mutta ne ovat toissijaisia puhtaan ympäristörikoksen rinnalla.

Ilmastonmuutoksesta puhuminen on toinen asia, jossa mielestäni ihmisten suhtautuminen on harvinaisen itsekästä. Niin kuin Talvivaarassa, ilmastonmuutoksessakin kiinnostaa pitkälti vaikutukset omaan elämään. Järjettömiä lausuntoja, kuten ”nytkin tulee lunta” ja ”ei ihmisen toiminnalla voi olla vaikutusta suuressa mittakaavassa” kylvetään, koska omakohtaista kokemusta maapallon lämpenemisestä ei ole. Ilmaston ja sään eroa ei tunneta ja niitä, joiden arkeen ilmastonmuutos eniten vaikuttaa, ei haluta kuulla.

Erityisesti maapallon lämpimimmillä alueilla ilmastomuutos on sitä arseeni-kipsi-myrkkyä. Aavikoituminen ja luonnollisten lajien joukkokuolemat vaikuttavat satojen miljoonien, uskallanko sanoa miljardien ihmisten arkeen. Kehitysapua kritisoidaan monesta syystä, mutta valtaosa argumenteista tanssii enemmän tai vähemmän väitteen ”mitä siitä meille on hyötyä” ympärillä. Noh, arvon itsekäs ihminen, ei siitä ehkä nyt tänään olekaan. Siitä on ensisijassa hyötyä kohdemaassa. Ihmisten elinehdot paranevat, saadaan puhdasta vettä, koulutusta, ruokaa, edistetään kestävämmän luontosuhteen luomista, luodaan kehitykselle mahdollisuus jne. Pelastetaan siis ihmisiä. Kovin on itsekäs näkökulma tämä.

Voidaan taistella erilaisin jumalargumentein vaikka maailman tappiin ilmastonmuutoksen syistä. Paatuneimmatkin skeptikot ovat kuitenkin joutuneet myöntämään ylivoimaisen todistusaineiston paineessa ihmisellä olevan vaikutusta maapallon lämpenemiseen. Me teemme itse ilmastonmuutoksen ja se vaikuttaa luontoon ja meihin itseemme sitä kautta. En varmaan tänä elinaikanani ehdi ymmärtämään sitä ajattelumallia, jossa toisten ihmisten auttaminen nähdään turhana toimintana. Ihmisillä on hätä, ja vaikka et hyväksyisi ilmastonmuutosta tälle syyksi, mikset halua auttaa? Miksi et?

Ilmastonmuutoksessa voidaan puhua katastrofista pelkästään ihmisille tulevien vaikutusten kautta, eikä siis tarvitse mennä edes niihin yleisiin ympäristövaikutuksiin, jotta tilanne tuntuisi kammottavalta ja sietämättömältä. Verrattuna Talvivaaraan - ja myönnän ihan suoraan tämän vertauksen olevan epäreilu - ilmastonmuutoksen ihmisille tulevat haitat ovat niitä pilaantuneita mökkivesiä. Meidän pitäisi olla tuohtuneita syistä ilmastonmuutoksen takana: teollisuudesta, tehomaataloudesta, ylikuluttamisesta, hakkuista ja puhtaasta itsekkyydestä. Ne ovat niitä ilmastonmuutoksen hyväveli-kerhoja, huonoa valvontaa, myrkkyjen säilömistä avoaltaisiin ja jätevesien laskemista vesistöihin.

Mutta: koska ongelmat muuttuvat päässämme realistisiksi vasta ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kautta, tuohdumme vasta kovin, kovin myöhään. Talvivaaroja ja ilmastonmuutosta vastaan taistellessa vaaditaan poliittista suoraselkäisyyttä ja tahtoa tehdä tavallisia, fiksuja asioita. Vesistöjen puhdistaminen ja kehitysapu ovat lopulta tekohengitystä räjähdyksen uhreille. En sano etteivätkö ne olisi tarpeellisia asioita, päinvastoin, ne suorastaan ovat tärkeimpiä mahdollisia asioita mitä vastuullinen ihminen voi tehdä. Sanon kuitenkin että olisi mukavaa elää maailmassa, jossa ei annettaisi mahdollisuutta idiooteille tehdä typeriä asioita, jotka lopulta pilaavat maailman meiltä muilta.

Onko se sitten vihreää sanoa, etten halua kenenkään tekevän tyhmiä asioita, joista on hallaa paitsi ympäristölle itselleen myös siinä eläville ihmisille? Jaa-a, en suostu vieläkään myöntämään.