Saavuin torstaina aamulla Turkuun tarkoituksenani käydä
kahdella luennolla, hakea pari kirjaa, lukea tenttiin ja vähän nähdä kavereita.
Minulla oli perjantaille hyvin tärkeä luento merkattuna myös, joten olin
varannut kaverin luota yösijan. Olin siis viettämässä viimeaikoina tutuksi
tulleita pitkiä päiviä Turussa, viimeistelemässä niitä vähäisiä opintojani
joita vielä jäljellä on.
Ensimmäinen luento oli ihan kuraa. Kurssi on tarkoitettu
vaihto-opiskelijoille ja meille muille, mutta pari viikkoa sitten, luennon
ensimmäisen kerran aikana kävi ilmiselväksi, ettei ainakaan luentosarjan vetäjä
ollut puhunut englantia vähään aikaan. Rasittavan kuuloista sanojen hakemista
ja jatkuvaa: ”how do you say it” -pohdintaa.
Meninpä sillekin luennolle kuitenkin, kerta se nyt sattui kätevästi osumaan
aikatauluun. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli ollut about 20 opiskelijaa,
nyt meitä oli kolme. Turun yliopistossa muuten valitetaan kun ei riitä rahat
tuntiopetukseen. Kunhan vaan sanon.
Matkalla lounaalle ohitin päiväkodin. Pihasta kaikui käskevä
ääni: ”Pojat, te ette voi omia kaikkia rekkoja itsellenne. Jos Mikko haluaa
leikkiä rekalla, niin teidän pitää antaa hänelle yksi.” Katsoin pihaan ja näin
kuinka pojat olivat levittäneet rekat makuultaan sivuttain ympyrän muotoon,
muodostaen itselleen linnan. Se oli magee. Päätin vielä kurkata linnoitusta
sivusta, kerta päiväkodin viertä jouduin kulkemaan. Pihassa pieni tyttö näki
minun katsovan pihalle, vastasi katseeseeni ja huusi: ”Minun isä, minun isä!”
Meinasin tipahtaa. Tirskuin siinä sitten loppupäivän. Hyvin koulutettu lapsi.
Pakollisten juttujen jälkeen kuluttelin aikaa lukematta
tenttiin. Loimme yhden kaverin kanssa mallin Suomen väitetyistä salaliitoista.
Voin sen joskus tänne laittaa jos alkaa hotsittamaan. Se oli sellaista
ajankulua, mikä lopulta johti kaikkeen järkevään ja aikaansaavaan. Päätin
nimittäin toteuttaa yhden tempauksen, josta oli ollut aikaisemmin puhetta
kaverin kanssa: uhrilahjan Odinille eurojackpotin voitosta. Olen uhrannut
Odinille kerran aikaisemminkin (kahden kinkun sämpylän ja simaa) ja se toimi.
Okei, pyytämäni asia oli tosi pieni, mutta se toimi. Suuntasimme Kerttulin
hirttokalliolle mukanamme yksi rivi eurojackpotin lottoa, simaa ja grillattu
broilerin rintafileen palanen.
Uhraaminen itsessään oli aika casualia. Join simaa ja söin
kanan. Pyysin voittoa lotossa ja olin kunnioittava Valhallan päällikölle. Tein
sen mitä kuka tahansa uskontoja kunnioittava ateisti tekisi: yritin olla
normaali ja loukkaamatta. Menimme vielä läheiseen ravintolaan katsomaan
ensimmäisen erän HIFK – Jokerit -ottelusta, tai minähän sitä vain katsoin ja
kaveri söi ja mietti mitä sitten tekisi. Toisen erän aikana kaveri häipyi ja
minä otin toisen juoman.
Eipä ehtinyt toinen erä loppuun ennen kuin jouduin lähtemään
majapaikalleni. Oli vähän huono olo ja epäilin tulevani kipeäksi. Jumalat
pettivät minut: Odin iski täysivoimaisella Montezuman kostolla. Noin
kahdeksasta illalla yhteen aamuyöllä lähinnä oksensin. Vatsa oli sekaisin ja
keho kuumehorkassa. Nice. En nukkunut koko yönä tuntia pidempiä jaksoja, kun
kaikkia paikkoja särki joko kuumeen johdosta tai muuten vaan.
Aamulla päätin suosiolla jättää perjantain hyvän ja tärkeän luennon
väliin, ihan jo siksi etten tartuttaisi vahingossakaan muita. Hyppäsin taksiin
ja suuntasin Kupittaan kuvan kauniille asemalle. Joudun asioimaan tiskillä,
sillä internet ei ollut hyväksynyt sarjalippuni numerosarjaa varaussysteemiin
ja jouduin käymään asioimassa ihmisen kanssa. Pyysin rauhallista ikkunapaikkaa.
Elämäänsä kyllästynyt kusipäämyyjä luuli minua ilmeisesti krapulaiseksi
opiskelijaksi, jota on hyvä vähän kouluttaa ja iski paikakseni lasten
leikkipaikan läheisen istuimen. Arvoisa myyjä, mikäli löysit tämän blogin:
toivottavasti sait siitä kädessäsi olleesta lipustani saman rajun noroviruksen
mikä minua runteli.
Junamatka kotiin sujui hitaasti. Helsingissä taksi himaan ja
sohvalla loppupäivä. Katselin DVD:ltä kun pienet tyypit halusivat viedä korun
tulivuoreen. Maha vielä mörisi, mutta ei oksettanut. Loppupäivän piina oli
lähinnä kuume ja päänsärky, mille en oikein mahtanut mitään kun en uskaltanut
ottaa tyhjään mahaan mitään kipulääkkeitä. Söin koko päivänä tasan yhden jogurtin
– enkä sitäkään kaikkea kerralla.
Enkä muuten voittanut lotossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti