On Putinin Olympialaisista mitä mieltä tahansa – itse en ole ihan järin hyvää mieltä – niin väistämättä helmikuun 12. 2014 putoaa kiekko jäähän Sotšin jääkiekkonäyttämöillä, maailman nimekkäimmässä miesten jääkiekkoturnauksessa. Joukkueiden kokoonpanot oli julkistettava viime maanantaina, joten lähdetäänpä analysoimaan ennakkoasetelmia turnaukseen lohkoittain ja maittain:
Lohko A:
Venäjä. Isäntämaalla ei ole mitään muuta kuin hävittävää. Paineita kotivoittoon on ladottu joukkueen niskaan käytännössä siitä lähtien kun KOK myönsi Venäjälle kisojen järjestysluvan. Vancouverin Olympialaisissa neljä vuotta sitten Kanada ylsi mahdottomana pidettyyn suoritukseen, eli kotivoittoon. Kisojen jälkeen kuultiin uutisia käsittämättömistä tapahtumista, joita jatkoajalle venynyt ottelu oli maassa aiheuttanut: esim. jätevesihuolto oli poksahtaa, kun kaikki maan vessat vedettiin yhtäaikaisesti erätaukojen aikana, tai lentokoneiden matkustajat eivät suostuneet nousemaan koneisiin ennen kun lopputulos oli selvillä. Venäjällä lienee odotettavissa samankaltaista jääkiekkohuumaa.
Venäjän joukkue on paperilla kova. Maalissa torjuvat hyvän alkukauden pelannut Coloradon ykkösveska Semyon Varlamov ja hallitseva Vezina-voittaja Sergei Bobrovsky. Molemmat ailahtelevia, mutta kovia etenkin silloin kun saavat hurmoksen päälle.
Puolustusosasto on ehkä joukkueen heikoin osuus: KHL:n vakionimiä höystettynä muutamalla keskiraskaansarjan NHL vahvistuksella. Tosin, ehkä isoon kaukaloon tottuneet puolustajat ovat lyhyessä turnauksessa kotijoukkueen eduksi – jännä nähä.
Hyökkääjät Venäjällä ovat kuitenkin niin kovia, että joukkueen ottelut tuskin tulevat olemaan järin puolustusvoittoisia. Pavel Datsyuk, Ilya Kovalchuk, Evgeni Malkin, Alexnderit Ovechkin ja Radulov sekä Vladimir Tarasenko ovat kaikki tasoltaan ykkösketjun miehiä missä tahansa jääkiekkojoukkueessa.
Maaleja tämä joukkue tulee tekemään, mutta pelkäänpä vaan että omissakin tulee soimaan. Jossain välissä Venäjä tulee kohtaamaan kovan joukkueen ja silloin jos maalivahdit ovat kylmiä ja puolustus vuotaa, saattaa taiteilijasieluisten ykkösmiesten hermo olla koetuksella.
Slovakia. Lähes vailla ennakkopaineita kisoihin lähtevä Slovakian joukkue näyttää paperilla mahdolliselta yllättäjältä, vaikkakin vanhenevalta sellaiselta. Joukkueen parhaat pelaajat ovat käytännössä 1970-luvulla syntyneitä, poislukien puolikuntoinen Marian Gaborik. Joukkueeseen ollaan kuitenkin ajamassa sisään 1990-luvulla syntyneitä pelaajia, joten tulevaisuus näyttää valoisalta. Näissä kisoissa Tomas Jurco, Tomas Tatar, Richard Panik tai Martin Marcinin tuskin ovat ratkaisijoina Charojen ja Hossien sijaan, mutta ehkä jo ensi kisoissa…
USA. Vuoden 2010 hopeamitalijoukkue tuskin raivaa tietään uudestaan finaaleihin, vaikka joukkueen materiaali on kyllä varsin vertailukelpoista muiden huippujen kanssa.
Maalivahtikolmikko Ryan Miller, Jonathan Quick ja Jimmy Howard on joukkueen etukäteen vaikeimmin ennustettava osa. Quick on palaamassa pelikuntoon loukkaantumisen ja heikomman alkukauden jäljiltä, mutta hän on silti ehdoton ykkösmolari. Howard on todennäköinen kakkonen, vaikkakin Miller on ehkä kaksikosta se lahjakkaampi pelaaja.
Puolustuksessa USA:lla on ehkä vähän yllättäenkin yksi kisojen parhaimmista paketeista. Ryan Suter, Paul Martin, Kevin Shattenkirk, Ryan McDonagh ja Brooks Orpik ovat kaikki aivan huippuluokan pakkeja, vaikka Suteria lukuun ottamatta heidän nimiään harvoin näkee tavattuna lehtien otsikoissa.
Hyökkäyspäässä joukkueesta puuttuu vähän jotain. Toki Patrick Kane on maailman yksi parhaista snaippereista ja Zach Parise yksi pelin arvostetuimmista laitureista, mutta muuten joukkue näyttää jotenkin suurelta kakkoskentältä. Ryan Kesler, Phil Kessel, Max Pacioretty, James Van Riemsdyk, T.J. Oshie, Ryan Callahan jne. Hyviä pelaajia kyllä, mutta ei sellaista tähtiloistetta kuin Kanadalla tai Venäjällä. Mikäli joukkue pelaa hyvin yhteen ja onnistuu siirtämään pelityylinsä suureen kaukaloon, vain taivas on rajana. Jenkkien junioriohjelman ansiosta pelaajat tuntevat toisensa pitkien aikojen takaa, eivätkä olympiajoukkueet muutu suuresti vuodesta toiseen. Uhkapelaaja laittaisi rahansa tänä vuonna USA:n piikkiin.
Slovenia. Joukkueella ei ole mitään jakoa tässä turnauksessa. Ainoa tuttu pelaaja on ykkössentteri Anze Kopitar ja valitettavasti jääkiekko on joukkuelaji.
Ennuste: Lohkoista parhaat menevät suoraan jatkoon ja kolmen lohkon paras kakkosjoukkue myös. Muut joukkueet karsivat pääsystä jatkopeleihin. Tästä lohkosta menee suoraan jatkoon Venäjä. En usko että USA pääsee tilastollisesti parhaaksi kakkosjoukkueeksi, sillä se edellyttäisi huimaa voittoa myös turhan kovasta Slovakiasta. USA tulee kuitenkin etenemään turnauksessa pitkälle ja ennustanpa myös Slovakialle pääsyä puolivälieriin.
Lohko B:
Suomi. Huimasti turnauksissa ylisuoriutuva Suomen jääkiekkomaajoukkue on eniten mitaleita napannut joukkue miesten olympiajääkiekossa, sen jälkeen kun NHL salli tähtiensä osallistumisen kisoihin. Itse aina katson Suomen joukkuetta sysimustien ennakko-odotusten painamana, sillä turhan usein on joukkue ensin nostattanut toiveet vain romahduttaakseen ne myöhemmin. Yritetään silti.
Maalivahtitilanne Suomella on aina hyvä. Tuukka Rask on joukkueen kiistaton ykkönen, Antti Niemi enemmän kuin riittävä kakkonen ja loukkaantumisriskiä on minimoimassa jäätävä jättiläinen Dallasista: Kari Lehtonen. Perinteisesti Suomen maajoukkuemaalivahdit on kuitenkin saatu näyttämään amatööreiltä puolustuksen avulla, niin tälläkin kertaa.
Ykköspakkipari on auttamattoman vanha. Kimmo Timonen ja Sami Salo ovat molemmat loistavia pelaajia, mutta pelaajiksi iäkkäitä. Tulevaisuuden tähdet Olli Määttä ja Sami Vatanen eivät vielä ole riittävän hyviä ja väliin jäävät Sami Lepistöt ja Juuso Hietaset auttamattoman keskinkertaisia. Puolustuksen etuna on ehkä suuri kaukalo ja KHL-kokemus, joten toivotaan parasta.
Hyökkäyksessä Suomen joukkue on paras mahdollinen. Oikeastaan ainoastaan Saku Koivu ja Sean Bergenheim olisivat saaneet viedä paikat Juhamatti Aaltoselta ja (ehkä) Aleksander Barkovilta. En ole ihan selvillä kuka ne maalit taas muka tässä joukkueessa tekee? Valtteri Filppula? Jussi Jokinen ilman huippusentteriä? Nilkkavaivainen Mikko Koivu? Kaikki mitä Teemu Selänne kisoissa tulee tekemään uutisoidaan olympiaennätyksenä, mutta tuskin näemme 43-vuotiasta olympiavoittajaa tällä kertaa jääkiekkokaukalossa. Suomen joukkueen etuna on vuodesta toiseen yhteispeli ja toivottavasti tänäkin vuonna näemme materiaaliinsa nähden huimasti ylisuoriutuvan leijonamiehistön.
Kanada. Kanadan joukkue näyttää samalta, kuin miltä omat joukkueeni näyttävät aina puolessa välissä kautta Playstationilla. Kun on mistä ottaa, parhaimman mahdollisen joukkueen kasaaminen on suhteellisen vaivatonta. Pahinta joukkueessa on, että se on jopa roolitettu, eikä vain napattu pistepörssin kärkinimiä NHL:stä.
Maalivahteina Kanadalla on ykkösvastuun kantava olympiavoittaja Roberto Luongo, Montrealin huippuveska Carey Price ja varana Phoenixin Mike Smith. Luongolla on jokin pikkuvamma nilkassa ja hermoilijan maine isoissa otteluissa, joten maalivahtipeli saattaa käydä turnauksen myötä mielenkiintoiseksi. Anekdoottina mainittakoon, että Vancouverissa 2010 Luongon hermoilu mainittiin analyytikkojen toimesta yhdeksi syyksi, että loppuottelu ylipäätänsä pysyi niin tasaisena jatkoajalle asti.
Puolustuksessa Kanadalla on kisojen paras kalusto. Siinä missä USA:lla oli lista huippunimiä, on Kanadalla yleensä samojen pelaajien seurajoukkueiden (entiset tai nykyiset) hieman lahjakkaammat pakkiparit: Drew Doughty, Duncan Keith, Alex Peitrangelo, Shea Weber jne.
Hyökkääjissä joukkueen kasannut Tampan Steve Yzerman on hakenut kemiaa pelaajien välille. Seurajoukkueissa yhdessä pelaavista pelaajista mukaan ovat päässeet Chicagon Jonathan Toews ja Patrick Sharp, Pittsburgh Penguinsin Sidney Crosby ja Chris Kunitz sekä Anaheim Ducksin Corey Perry ja Ryan Getzlaf. Erikoisena poikkeuksena on pahasta loukkaantumisesta kärsinyt Steven Stamkos, jonka ketjukaverin Martin St. Louisin Steve Yzerman jätti jo toistamiseen olympiajoukkueen ulkopuolelle. Melkoista työpaikkakiusaamista. Huippuparien lisäksi joukkueessa on vahvoja roolipelaajia: kahden suunnan hyökkääjä Patrice Bergeron, taitava voimahyökkääjä Rick Nash, huipputaitavat John Tavares, Matt Duchene ja Patrick Marleau. Kanada on aina ennakkosuosikki jokaisissa kisoissa – niin myös näissä.
Norja. Vähän sama tilanne kuin Slovenialla, paitsi että yksinäinen tähti Mats Zuccarello(-Aasen) ei ole Anze Kopitarin tasoinen pelimies. Pelaajat kuitenkin ovat ammattilaisjääkiekkoilijoita, joten todennäköisesti tulokset ovat parempia kuin Slovenialla.
Itävalta. Pitkälti Itävallan liigan omista pelaajista koostuvassa joukkueessa on muutama NHL-apu. Islandersin Tomas Vanek ja Michael Grabner ovat näköjään saaneet seuraksi Flyersin organisaatiossa luistelevan Michael Rafflin. Joukkue ei tule pääsemään karsintoja pidemmälle.
Ennuste: Kanada vie lohkon miten haluaa ja Suomelle tarjotaan parhaan lohkokakkosen paikkaa kuin tarjottimella, kunhan kanukeilta ei oteta pataan sata-nolla. Muut joukkueet jäävät karsintoihin.
Lohko C:
Tsekki. En ennusta hyvää Tsekin jääkiekon tulevaisuudelle. Joukkueessa on kaksi 1990-luvulla syntynyttä pelaajaa, Ondrej Palat ja Radko Gudas. Muuten joukkue on 1970 ja 1980 vuosikertaa. Maalissa ainoana isona nimenä torjuu Winnipegin Ondrej Pavelec ja puolustuksen ”tähtinä” tuikkivat varsin himmeästi Marek Zidlicky, Zbynek Michalek ja Tomas Kaberle. Hyökkäykseen on löydetty vielä kohtuullinen kattaus maalintekijöitä, kirkkaimpana tähtenään ikivihreä Jaromir Jagr. Joukkueen kantava voima tulee todennäköisesti olemaan Bostonin huippusentteri David Krejci, jonka ympärille voi heitellä Ales Hemskyjä ja Patrik Eliaseja ja Tomas Plekaneceja sen verran, että kyllä tästä joukkueesta taitavaa maalintekokykyä löytyy. Ensi olympialaisissa voi näyttää jo huonommalta.
Ruotsi. Länsinaapuri on kova. Jestas että se on kova. Tunnen ihmisiä jotka ovat lyöneet kaljakopan vetoa Ruotsin puolesta, enkä ihmettele lainkaan, vaikka turnauksen jälkeen heillä maltainen täyttäisi jääkaapit. Ruotsilla on selkeä ykkösvahti: Rangersin Henrik Lundqvist on ehkä yksi tasaisimmista ja varmimmista maalivahdeista maailmassa. Kakkosena pelaa Buffalon Jhonas Enroth - hyvä hänkin.
Puolustuksessa Ruotsin pienin mies on 181 senttinen Erik Karlsson (vuoden 2012 paras puolustaja NHL:ssä) ja muuten puolustuksessa häärii NHL:n huippupakkeja kuten Niklas Hjalmarsson, Alexander Edler, Niklas Kronwall, Oliver Ekman-Larsson, Johnny Oduya ja Henrik Tallinder. Mutta ei se mitään, hyvä puolustus ja loistava maalivahti on monella joukkueella, mutta vielä yhdelläkään ei tähän mennessä ole ollut loistavaa miehitystä kaikilla kolmella osa alueella.
Ruotsillapa on. Hyökkäyspäässä joukkueella on heittää käsittämätön määrä NHL:n ykköskentän tasoista materiaalia jäälle: Sedinin veljekset, Johan Franzen, Gabriel Landeskog, tämän kauden komeetta Alexander Steen, Henrik Zetterberg, Nicklas Bäckström, Loui Eriksson ja Carl Hagelin. No okei, Hagelin ja Eriksson nyt eivät ehkä ole muiden kanssa samaa tasoa, mutta joukkue on ehdottomasti vähintään Venäjän tasolla pelaajamateriaalissa – ellei jopa vähän yli.
Sveitsi. Olenpa kuullut mustan hevosen viittaa (sellainen viitta on olemassa!) heittävän Sveitsin joukkueen ylle. Maalissa on Anaheimin Jonas Hiller ja puolustuksesta löytyy ikoninen Mark Streit. Hyökkäyksessä on huippulupaava Minnesotan Nino Niederreiter ja taitava Devilsin Damien Brunner. Sveitsin omasta liigasta pitkälti kasattu joukkue voikin olla yllättävän kova, sillä liiga ei ole mikään susihuono, kuten Zurich Lionsia vastaan muutama vuosi sitten CHL:ssä hävinneet KHL-joukkueet ja myöhemmin myös Chicago Blackhawks joutuivat myöntämään.
Latvia. Rigan Dynamon, eiku Latvian jääkiekkomaajoukkueen pelit tulevat todennäköisesti jäämään alkueriin. Pientä mahdollisuuden hippua on olemassa KHL-kokemuksen ja laajan kaukalon myötä, mutta tuskinpa tästä joukkueesta mitään tuhkimotarinaa kirjoitetaan. Mielenkiintoisena mainintana sanottakoon, että joukkueen hyökkäyskalustosta löytyy vanha NHL mies, hauskaniminen Sandis Ozolins!
Ennuste: Ruotsi menee heittämällä jatkoon, mutta Sveitsin kovuus estää Tsekin haaveet parhaan lohkokakkosen paikan saamisesta.
Turnauksen loppuennuste: Riippuen vähän peluutuksista ja sijoituksista, käsittääkseni tässä nykymallisessa turnauksessa on suhteellisen hankalaa jyvittää loppuottelupareja. Lohkovaiheen paras ja toisiksi paras joukkue päätyvät playoff-puun eri laitoihin, joten nämä eivät voi kohdata kuin vasta loppuottelussa. Lohkojaosta johtuen, olen hyvin yllättynyt jos parhaat joukkueet eivät ole Kanada ja Ruotsi. Kolmanneksi paras olisi tällöin Venäjä ja parhaaksi kakkoseksi veikkasin Suomea.
Lohkovaiheen viidenneksi paras maa, mikäli se voittaa oman karsintaottelunsa, päätyy pelaamaan puolivälieriä lohkovaiheen parasta kakkosmaata vastaan, eli Suomea. Veikkaan siis että puolivälierissä Suomi kaatuu USA:lle, joka taas kaatuu välierissä Ruotsille. Venäjä lyö Kanadan välierissä raivoisalla kostomentaliteetilla, vain hävitäkseen loppuottelun Ruotsille presidentti Putinin kyynelehtiessä katsomossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti