Mä en ole vihreä, vaikka varmaan moni tätä blogia lukenut
saattaa niin kuvitellakin. Mulle ei oikeastaan koskaan ole ollut sydäntä
lähellä ympäristöasiat sellaisinaan, vaan yritän aina pohtia asioita
sellaiselta kulmalta, mikä on milloinkin fiksua. Tästä näkökulmasta mua
ärsyttää melko lailla yleinen suhtautuminen ympäristöasioihin. Talvivaaran
kriisi ja ilmastonmuutos tässä ovat lähinnä viimeaikoina olleet pinnalla.
Käsitellään ensiksi tätä Kainuun murheenkryyniä.
Talvivaara on jo eeppisiin mittasuhteisiin päässyt
katastrofi. Siitä on kirjoitettu paljon, ja erityisesti Suomen luonnon ylläpitämä blogi on erittäin ansioitunut kaivosyhtiön ja ELY-keskuksen
ongelmien raportoinnissa. Suurelle yleisölle koko kriisi näyttäytyy
eräänlaisena hyväveli-kerhon ongelmana, jossa ministerit päättävät itse omien
kotikulmiensa firmojen päätöksistä ja tuohtuvat siitä kun myrkkyä pumpataan
luontoon. Sanottakoon vielä, että syystä tuohtuvatkin. Ihan rikollista
toimintaahan koko Talvivaaran toiminta tuntuu olevan. Aina kun joudutaan
miettimään sitä, kuinka hyvin moreeni estää arseenin imeytymisen maaperään,
voidaan todeta kriisin olevan melko järjetön jo.
Mitä sitten en käsitä, on tuohtuminen vasta mökkivesistöjen
pilaantumisesta. Toki, onhan se kurjaa jos vedet myrkyttyvät ja uimaretki
muuttuu happokylvyksi. Mutta oikeastaan se on vaan sivutuote. Ajattelumalli,
jossa ympäristökatastrofeja ei nähdä kammottavina ennen kuin ne koskettavat
omaa arkielämää, on aika itsekäs. Talvivaarasta on vuotanut ympäristöön
hirvittäviä määriä tavaraa, aivan ”laillisestikin”, joka jo sinällään ansaitsee
ekologisten katastrofien ”vuosituhannen idiootit” –mitalin. Mutta vasta kun
ihmiset löytävät tällaisesta katastrofista jotain omaa maailmaa sivuavaa,
seuraa tuohtumus. No joo, puhuin tästä jo aikaisemmin (täällä). Ihmisiä tuppaa
kiinnostamaan lähellä itseään olevat asiat, eikä siitä pitäisi olla pöyristynyt
päivystävän humanistikaan.
Mutta kyllä mä vähän olen. Pöyristynyt nimittäin. DDT
saatiin aikanaan kiellettyä vasta, kun tiedemiehet pystyivät esittämään
laajamittaisten hyönteismyrkkyjen aiheuttavan mahdollisuuden, että ne
vaikuttavat myös ihmisiin. Kokonaisten ekosysteemien tuhoaminen vuosikausiksi
oli sinänsä toisarvoinen seikka, vasta ihmiskohtalot saivat aikaan riittävän
paineen muuttaa olemassa olevia käytäntöjä ja lainsäädäntöä. Siitäkin on
kuitenkin jo kymmeniä vuosia, ja sitä mielellään kuvittelisi ihmiskunnan
muuttuneen altruistisemmaksi tällä välin, mutta ei.
Mä mielelläni itse myös käsittelen aina kaikki ongelmat
ihmisten kautta. Se tavallaan helpottaa asioiden sijoittamista mittasuhteisiin.
”Miten tämä ongelma vaikuttaa ihmisiin yleensä?” Ajatuksena se on inhimillinen,
vähän itsekäskin mutta toimiva. Luonto yleensä selviää suhteellisen hyvin muutoksista, ekosysteemi vain
toimii niin. Suuret metsäpalot kuuluvat esimerkiksi luonnon kiertokulkuun. Metsä
palaa, luo tilaa uusille kasveille, lannoittaa maaperää ja luo uutta.
Metsäpalot tuottavat ihmisille paljon haittaa tuhoamalla koteja, tappamalla ja
viemällä elinkeinoa. Näkisin siis yksittäiset metsäpalot ekosysteemin
luonnollisena osana, jonka haitat on parempi miettiä inhimillisten ongelmien
kautta. Toistuvat metsäpalot ovat tietenkin eri juttu, mutta näin yleisellä
tasolla pitäisin ongelmaa helpommin ihmisten kautta ymmärrettävänä.
Talvivaaran kaltainen katastrofi on kuitenkin eri luokkaa.
Puhutaan eri asioista. Talvivaaragatessa ihan turhaan ihmisen toiminnalla
pilataan ympäristöä. Ja joo, joku arseenibakteeriameeba saattaa menestyä
hetkellisesti paremmin Kainuun vesistöissä, mutta muuten tämä kriisi on
yksinomaan ihmisen typeryyttä, jolla ei ole luonnon oman kiertokulun kanssa
mitään tekemistä. Olen tapauksesta vihainen sen vuoksi, kun se on niin järjettömän
tyhmää. Epäpätevyydellä ja ahneudella tehty ympäristörikos on absoluuttisesti
pahaa toimintaa, riippumatta sen vaikutuksista ihmisiin. Toki niitä vaikutuksia
on, mutta ne ovat toissijaisia puhtaan ympäristörikoksen rinnalla.
Ilmastonmuutoksesta puhuminen on toinen asia, jossa
mielestäni ihmisten suhtautuminen on harvinaisen itsekästä. Niin kuin Talvivaarassa,
ilmastonmuutoksessakin kiinnostaa pitkälti vaikutukset omaan elämään.
Järjettömiä lausuntoja, kuten ”nytkin tulee lunta” ja ”ei ihmisen toiminnalla
voi olla vaikutusta suuressa mittakaavassa” kylvetään, koska omakohtaista
kokemusta maapallon lämpenemisestä ei ole. Ilmaston ja sään eroa ei tunneta ja
niitä, joiden arkeen ilmastonmuutos eniten vaikuttaa, ei haluta kuulla.
Erityisesti maapallon lämpimimmillä alueilla ilmastomuutos
on sitä arseeni-kipsi-myrkkyä. Aavikoituminen ja luonnollisten lajien
joukkokuolemat vaikuttavat satojen miljoonien, uskallanko sanoa miljardien
ihmisten arkeen. Kehitysapua kritisoidaan monesta syystä, mutta valtaosa
argumenteista tanssii enemmän tai vähemmän väitteen ”mitä siitä meille on
hyötyä” ympärillä. Noh, arvon itsekäs ihminen, ei siitä ehkä nyt tänään olekaan. Siitä on
ensisijassa hyötyä kohdemaassa. Ihmisten elinehdot paranevat, saadaan puhdasta
vettä, koulutusta, ruokaa, edistetään kestävämmän luontosuhteen luomista, luodaan kehitykselle mahdollisuus jne.
Pelastetaan siis ihmisiä. Kovin on itsekäs näkökulma tämä.
Voidaan taistella erilaisin jumalargumentein vaikka maailman
tappiin ilmastonmuutoksen syistä. Paatuneimmatkin skeptikot ovat kuitenkin
joutuneet myöntämään ylivoimaisen todistusaineiston paineessa ihmisellä olevan
vaikutusta maapallon lämpenemiseen. Me teemme itse ilmastonmuutoksen ja se
vaikuttaa luontoon ja meihin itseemme sitä kautta. En varmaan tänä elinaikanani
ehdi ymmärtämään sitä ajattelumallia, jossa toisten ihmisten auttaminen nähdään
turhana toimintana. Ihmisillä on hätä, ja vaikka et hyväksyisi ilmastonmuutosta
tälle syyksi, mikset halua auttaa? Miksi et?
Ilmastonmuutoksessa voidaan puhua katastrofista pelkästään
ihmisille tulevien vaikutusten kautta, eikä siis tarvitse mennä edes niihin
yleisiin ympäristövaikutuksiin, jotta tilanne tuntuisi kammottavalta ja
sietämättömältä. Verrattuna Talvivaaraan - ja myönnän ihan suoraan tämän
vertauksen olevan epäreilu - ilmastonmuutoksen ihmisille tulevat haitat ovat
niitä pilaantuneita mökkivesiä. Meidän pitäisi olla tuohtuneita syistä
ilmastonmuutoksen takana: teollisuudesta, tehomaataloudesta, ylikuluttamisesta,
hakkuista ja puhtaasta itsekkyydestä. Ne ovat niitä ilmastonmuutoksen hyväveli-kerhoja, huonoa
valvontaa, myrkkyjen säilömistä avoaltaisiin ja jätevesien laskemista
vesistöihin.
Mutta: koska ongelmat muuttuvat päässämme realistisiksi
vasta ihmisiin kohdistuvien vaikutusten kautta, tuohdumme vasta kovin, kovin
myöhään. Talvivaaroja ja ilmastonmuutosta vastaan taistellessa vaaditaan
poliittista suoraselkäisyyttä ja tahtoa tehdä tavallisia, fiksuja asioita.
Vesistöjen puhdistaminen ja kehitysapu ovat lopulta tekohengitystä räjähdyksen
uhreille. En sano etteivätkö ne olisi tarpeellisia asioita, päinvastoin, ne
suorastaan ovat tärkeimpiä mahdollisia asioita mitä vastuullinen ihminen voi
tehdä. Sanon kuitenkin että olisi mukavaa elää maailmassa, jossa ei annettaisi
mahdollisuutta idiooteille tehdä typeriä asioita, jotka lopulta pilaavat
maailman meiltä muilta.
Onko se sitten vihreää sanoa, etten halua kenenkään tekevän
tyhmiä asioita, joista on hallaa paitsi ympäristölle itselleen myös siinä
eläville ihmisille? Jaa-a, en suostu vieläkään myöntämään.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti