Yksi kaverini linkkasi omaa nimeään kantavan blogin eilen illalla facebookiin. Hän ei ole julkisuutta sen enempää tavoitteleva ihminen, vaan opiskelututtu joka on itseni tavoin siirtymässä opintoelämästä kohti työelämää. Siirtymävaiheessa siis hänkin.
Jäin vain pitkään miettimään tuota oman nimen käyttöä. Se nimittäin ei olisi sinänsä yhtään hassumpi idea - tällaiset anonyymit, puskista ampuvat blogit lienevät enemmän tai vähemmän 2000-luvun alun IRC-galleria-ajan juttuja. Fiksu ihminen muuttaisi tekstin oman nimen alle ja samalla ottaisi vähän vastuuta kirjoittamisistaan. Hmm, pitänee jäädä makustelemaan tätä ideaa joksikin aikaa. Ilokseni huomasin blogger-palvelun muuttuneen todella helposti muokattavaksi ja taipuisaksi alustaksi kirjoituksille sitten viimenäkemän, joten voipi olla että isken oman nimen alle, jahka saan tänne eka vähän massaa.
Sellainen asia muuten joka piti selittää jo jonkin aikaa sitten: blogin nimi 'Siirtymävaihe' on pieni vitsi. Jossain hämyisessä baari-illan keskustelussa muistan yrittäneeni seurassa määrittää ihmisen elämän kaikki eri siirtymävaiheet. Tulimme lopulta siihen lopputulokseen, että on naurettavaa alkaa määrittelemään jotain elämän osaa ei-siirtymävaiheeksi. Toki psykologiassa puhutaan eri kausista, mutta asetettaessa kampa riittävän tiukaksi, saadaan aikaan jatkuvaa siirtymää jollain elämän osa-alueella. Vaikka työelämässä olisit kuinka vakituisessa ja tasaisessa tehtävässä, on yksityisessä elämässäsi jotain muutosta käynnissä aina. Siksi siis ajattelin Siirtymävaiheen olevan itseironinen nimi blogille, jossa voin kertoa elämäni suurista muutoksista.
Joo, kyllä mä taidan nimeni tähän päälle iskeä. Pitäisiköhän tässä sitten alkaa kirjoittamaan enemmän asiaa ja vähemmän päiväkirjaa? Hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti