17.12.2014

Tasa-arvokeskustelun silmänkääntötemppu

”Länsimaiset feministit keskittyvät lähinnä omien asioidensa ajamiseen ja esimerkiksi Afrikasta tai Lähi-idästä kotoisin olevien maahanmuuttajanaisten tasa-arvo on heille toissijaista, kirjoittaa Yle Uutisten kulttuuritoimittaja Jussi Mankkinen.”

Aamun ragekohtauksen tarjosikin sitten minun verovaroillani maksettu Yle Uutisten kulttuuritoimittajan kolumni ”tasa-arvosta”. Kolumnin ideana on se, että Ruotsissa ja siten myös Suomessa pitäisi puhua enemmän maahanmuuttajanaisten oikeuksista, mutta niistä eivät feministit puhu. Mankkisen mukaan tuntuu siltä, kuin länsimaissa feminismi koskisi vain tiettyä otantaa ko. maan naispuolisesta väestöstä.

Jep, jep.

Femismikeskustelussa on mahtavaa, kuinka feminismikriittiset äänet haluavat usein tehdä jaon ”heihin”, eli feministeihin ja ”meihin”, eli feminismikriittisiin. Toistuvana teemana on se, kuinka on oikeasti ihan OK rajata itsensä ulkopuolelle tasa-arvoa kannattavien joukosta, jonnekin muualle. Jonnekin, jossa kannatetaan jotain muuta kuin tasa-arvoa, koska tasa-arvo on jotenkin kieroutunutta, kun sitä jatkuvasti tuodaan esille joka tuutista.

Tasa-arvo on jotenkin väärää. 


Mankkisen mukaan, kerta ollaan niin feministejä niin feministejä, pitäisi olla kaikissa asioissa etunenässä ajamassa naisten asiaa. Suhteellisen tuoreen puolueen pitäisi pystyä reagoimaan ilmiöihin, kuten toisesta kulttuurista tuleviin, usein naista alentaviin tapoihin suoralta kädeltä ja nopeasti. Ihan sama onko konsensusta olemassa, kerta te olette feministipuolue, niin miksi ette aja naisten asiaa?

Mikset itse aja pönttö! Mankkinen luettelee Ruotsista kolme erillistä tapausta, joista yhdestäkään ruotsalaiset feministit eivät nostaneet äläkkää. Ja sen sijaan, että toimittajan päättäisi kirjoittaa raivoisan tasa-arvoa kannattavan kirjoituksen maahanmuuttajanaisten tilanteesta Ruotsissa, päättää hän ottaa kohteekseen ruotsalaiset feministit.

Koska sehän tässä on se ongelma: feministit. Ei siinä, että naisia kohdellaan huonosti, vaan siinä etteivät feministit tee asialle mitään. Huomasikohan toimittaja itse, miten kätevästi taas sai käännettyä syyn sen oikean tahon niskaan?

Eikä sillä, etteikö herralla olisi samoin ajattelevia sielunkumppaneita. Feminismi sanana ärsyttää monia ja kaikella kriittisellä tekstillä ilmiöstä saa fanikuntaa vähän väkisinkin. Samat sankarit usein valittavat siitä, kuinka feminismi on hömpötystä joka on mennyt liian pitkälle, tai sitten toistelevat tätä ”mites kehitysmaat?” -argumenttia.

Onko kunniamurha oikein? No ei ole. Ovatko ihmisten arkea kontrolloivat extremistit oikein? No eivät ole. Onko naisten ympärileikkaus oikein? No ei ole!

Mutta sen sijaan, että syyttäisin tästä ruotsalaisia, suomalaisia tai edes kehittyvien maiden feministejä, näkisin ehkä suurempana kohteena ne sortajat! Minua ärsyttää ehkä kaikkein eniten feminismikritiikissä juuri tämä ulkopuolinen vaatimus oikeasta feminismistä ihmisiltä, jotka aloittavat puheenvuoronsa ensin jaottelemalla itsensä ulkopuolelle tasa-arvon ajajista ja sitten vaatien tasa-arvon ajamista jollain tietyllä tavalla.

Mankkinen myös valittaa siitä, kun kotimaiset feministit eivät suoralta kädeltä tuomitse niqabia asusteena täällä Suomessa. Jätän nyt omaan arvoonsa miehen vertauksen kunniaväkivallan, silpomisen ja vaatteen välillä, ja keskityn vain tähän sanamuotoon:

Kun feministille tai muuten naisten oikeuksista pauhaavalle henkilölle esittää kysymyksen siitä, onko usean helsinkiläislähiön katukuvassa tiuhaan liehuva niqab (vain silmät näkyviin jättävä vaatekokonaisuus) tasa-arvoa edistävä asuste, vastauksena on enmäoikeintiedä tai onniinvaikeakysymys.

Ensinnäkin tässä puhutaan suosikki-ihmisestäni, eli ”henkilöstä”. Hän on melkein yhtä legendaarinen tyyppi, kuin ”mies”, jolle sattuu ihmeellisiä asioita eri iltapäivälehtien otsikoissa: ”Mies putosi kalliolta”, ”Mies pelasti hukkuvan koiran” jne. Ihan sama kuka se henkilö on, monet feminisminvastustajat kohtaavat näitä ”henkilöitä” lähes päivittäin ja he pauhaavat ilman mitään suurempaa sanomaa.

Ehkäpä ”pauhaava henkilö” on antanut toimittajalle hyvänkin vastauksen, emme koskaan voi tietää, mutta toimittajan korviin on vain jäänyt ilmaukset: enmäoikeintiedä tai onniinvaikeakysymys. Miksi näin? Koska ne ovat vaikeita kysymyksiä ja moni länsimainen feministi ei uskalla ottaa niihin kantaa, kun ne tulevat oman kulttuuripiirin ulkopuolelta. Se mikä meille näyttäytyy sorrolta, ei välttämättä ole sitä kohteelle. Vitsi kun olisi mahtavaa, jos helppoon ”Onko niqab oikeinv ai väärin?” -kysymykseen olisi helppo vastaus, mutta sori nyt kun ei ole.

Vastaanpas nyt piruuttani, kun kerta aikaa on.

Ei, niqab ei ole ”oikein”, sillä se on osa naista esineellistävää kulttuuri-ilmiötä, jossa nainen on varattu vain miehen silmien iloksi. Mutta, toisaalta vaate on osa myös sitä käyttävän naisen kulttuuriperintöä ja on osa hänen itsemääräämisoikeuttaan, että hän saa sitä myös länsimaassa käyttää.

Kysymyksen voi esittää myös toisella tavalla: ”Ovatko naisten rintojensuurennusleikkaukset oikein?”. 


Ei, eivät ole nekään oikein, sillä ne ovat osa naista esineellistävää kulttuuri-ilmiötä, jossa nainen on varattu vain miehen silmien iloksi. Mutta, kerta rintojensuurennusleikkaukset ovat osa länsimaista kulttuurimaailmaa, voivat länsimaiset feministit sanoa siitä painavan sanansa, vaikka rintojen suurentaminen onkin osa naisen itsemääräämisoikeutta.

Läheisemmässä kysymyksessä länsimainen feministi voi sanoa, että ei sinun tarvitse tämän sinun kulttuurisi sisällä tehdä tätä naista esineellistävää asiaa. Oman kulttuuripiirin ulkopuolelle puuttuminen taas vaatisi hyvin kattavaa ja hyvää kulttuurintuntemusta. Ja aivan kuten Saksan valtiolla ei ole oikeutta sanoa yhtään kriittistä sanaa juutalaisvaltiosta, ei länsimaisella ihmisellä ole mitään oikeutta sanoa vuosisataisen kolonialisten sorron jälkeen, miten kenenkään pitäisi elää omassa kulttuurissaan. 




Jaksoitko lukea tänne asti? Tylsäähän se on, kun maailma ei ole mustavalkoinen.

Olen Mankkisen ja hänen kaltaistensa kanssa yhtä mieltä yhdestä asiasta: länsimaiden ulkopuolelta löytyy merkittävimmät tasa-arvotaistelijat tällä hetkellä. Pitkälti siksi, koska he joutuvat tekemään sitä henkensä kaupalla, usein ylivertaista vihollista vastaan.

Länsimaat tekevät liian vähän tämän taistelun tukemiseksi, eikä se johdu siitä että länsimaiset feministit eivät tee riittävästi. Me olemme kuulkaas ihan yhdessä kaikki tekemässä liian vähän, eikä sormen osoittelu feministien suuntaan paranna kuulkaa lainkaan ihmisoikeuksia maailmalla.

Ei sitten niin lainkaan.


Ilkeä ihminen väittäisi näiden puheenvuorojen johtuvan ainoastaan siitä, että tällä keinolla feminismin vastustajat yrittävät hidastaa länsimaiden tasa-arvoistumista. Sillä ei tällä nyt ainakaan mitään saavuteta länsimaiden ulkopuolisissa ihmisoikeuskysymyksissä.



0 kommenttia:

Lähetä kommentti