9.12.2014

Rakkaudesta lasiin

Huvittaako ketään muuta Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten ympärillä pyörivä julkinen keskustelu? Tai siis, keskustelu, joka taas nousi pinnalle Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten jälkeen. Kaikki puheenvuorot on nimittäin jo käytetty sataan kertaan Smash Asem, Töhryfestin, Kuokkavieraiden, Occupyn ja Kiakkovieraiden yhteydessä.

Mielenosoittaminen sille varta vasten varatuissa paikoissa, viranomaisten hyväksymänä ajankohtana, viranomaisten hyväksymää reittiä pitkin ei oikeastaan ole mielenosoitus vaan paraati. Mikäli suomalaisen julkisen keskustelun perusteella järjestäisi mielenosoituksen, pitäisi sen varrella kai järjestävän tahon hankkia riittävä määrä käymälöitä ja vuokrata kaupunkitila kunnalta etukäteen. Hyvä kai olisi jos paikalla olisi myös ruokamyyntiä ja lapsille kasvomaalausta.

Suuret mielenilmaukset johtavat muutoksiin. Kun tarpeeksi suuri osa ihmisistä osoittaa mieltään epäkohtia kohtaan, muuttuu maailma nopeasti ja hallitsematta. Ei Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä kukaan tilannut Versaillesista lupaa tulla erottamaan kuningas Ludvig XVI:n pää hänen lopusta vartalostaan. Pyysivätkö 1950-luvulla mustat kansalaisoikeusaktivistit lupia istumalakoilleen, aseistautumiselle Ku Klux Klaania vastaan tai pyysikö Rosa Parks lupaa istua bussin etuosassa?

Harvinaisena poikkeuksena ehkä tähän kuvioon on mainittava Romaniassa 1989 käynnistynyt vallankumous, jonka Nicolae Ceaușescu tajuamattaan itse tilasi.

”Mutta Itsenäisyyspäivän mielenosoittajat eivät osoittaneet mitään viestiä, vaan he halusivat vain riehua. Heitä on älytöntä verrata vallankumouksellisiin.”

Eikö tyytymättömyys yhteiskuntaan riitä? Mikäli mielenosoitukset ovat toistuvia ja mikäli niillä on toistuvia teemoja, niin olisiko sittenkin mahdollista, että vika onkin kuulijan ymmärryksessä? Itsenäisyyspäivää parempaa päivää osoittaa mieltään yhteiskunnan nykytilaa vastaan tuskin onkaan! Yhteiskunnan kerma on kokoontunut presidentinlinnaan tanssimaan eliitin kekkereihin. Ministerit, talouselämän johtohahmot ja kulttuurieliitti hierovat olkapäitään vastakkain kikapoon tahdissa, samalla kun kadulla palavat vallankumouksen soihdut.

No joo, vähän yliampuvaa kutsua noin parin sadan hengen miekkaria vallankumoukseksi. Mutta toisaalta: on näitä ihmeellisiä jytkyjä nähty ennenkin.

Kannatanko sitten kivijalkakauppiaiden ikkunoiden töhrimistä? No en, vaikken oikein ymmärrä miten se tähän liittyy? Yleinen argumentti näitä mellakoita vastaan on se, että siinä ei rikottu oikeita ikkunoita. Olisiko mielenosoittajien sitten pitänyt mennä rikkomaan Nordean tai Eduskuntatalon ikkunat? Olisiko se ollut oikea kohde? Väärien kapitalistien ikkunoiden rikkominen argumenttina lähinnä kertoo ihmisten rakkaudesta lasiin ja tavaraan. Olisiko murha oikein jos murhataan oikea ihminen?

”Toisen oma on pyhää, eikä sitä saa rikkoa vaikka yrittäisi muuttaa maailmaa”. 


Onhan tämäkin totta, mutta mellakointi on siinä mielessä taitolaji, että jos aikoo hajottaa paikkoja, pitää voida olettaa teon johtavan jonnekin, tai päätyy vain maksamaan aiheuttamansa vahingot. Tässä eletään kuitenkin vielä toistaiseksi oikeusvaltiossa. Poliisin ja yhteiskunnan tehtävä on rangaista epäonnistuneesta vallankumouksesta, aivan samoin kun onnistuneen vallankumouksen jälkeen vallankumouksellisten tehtävä on rangaista entisiä vallanpitäjiä.

Onneksi kuitenkin varsin moni myöntää suoraan ärtymyksensä mielenosoitusta vastaan johtuvan siitä, koska siinä hyvinvointivaltion lapset kehtaavat olla kiittämättömiä valmiista maailmasta.

Noniin. Päästään asiaan.

Eikös se juuri ole se ”epäselvä viesti”? Suomi ei ole kaikille mahtava paikka, eikä Itsenäisyyspäivänä ole paljoa mistä kiittää? Se, että juuri nyt Suomi ei ole Venäjän federaation läntisin maakunta, on tietty kiittämisen arvoinen asia monien mielestä. Toivottavasti 1940–50 luvulla syntyneet osasivat itse olla kiitollisia parikymppisinä nuorukaisina edelliselle sukupolvelle teollistumisesta, joka kuitenkin oli lähtenyt kunnolla käyntiin sen 60 vuotta ennen omaa syntymäänsä.

Ainiin. Suuret ikäluokathan kapinoivat vanhempiaan vastaan.  


”No mutta hei, se oli silloin aivan eri asia. Vanhan ylioppilastalon valtaamisesta ilmoitettiin takuuvarmasti poliisille etukäteen.”

Yritän tässä nyt kierrellen ja kaarrellen tuoda esille sitä näkökulmaa, että nyky-yhteiskunnassa on epäkohtia ja niitä vastaan tulee kapinoida. Huomenna käynnistyvä vallankumous näyttäisi erilaiselta kuin esimerkiksi 1968 käynnistyneet edeltäjänsä. Pelkästään Helsingin Sanomien kuvareportaaseja katsomalla on vaikea ymmärtää nykypäivän mielenosoittajien tyytymättömyyttä.


"Mitä ihmeen tyytymättömyyttä? Ei siellä haluta kuin rikkoa ja mölytä. MÖLÖ-MÖLÖ-MÖLÖ"


Huoh. Otetaas yksi esimerkki mielenosoitusten uutisoinnista maailmalta, jonka pitäisi vähän avata silmiä.

Occupy ja Arabikevät olivat täysin erilaisia uuden maailman ilmiöitä, joita ylhäältäpäin tarkastelemalla ei oikein voi ymmärtää. Ensimmäinen vaiettiin mediassa kuoliaaksi, kerta se kohdistui lännen rahaeliittiä vastaan, mutta jälkimmäistä pidettiin vapaustaisteluna. Molemmat olivat kuitenkin saman toiminnan eri muotoja.

Vertaus Suomeen on tavattoman huono, mutta siinä on yksi olennainen huomio: lännessä ei saa osoittaa mieltään yhteiskunnan epäkohtia kohtaan. Rauhanomaisesta mielenosoituksesta ei saa huomiota mediassa ja rauhattoman yhteydessä puhutaan vain lasinsiruista. "Ei täällä ole epäkohtia, täällä itsenäisyys voitettiin jo 60 vuotta sitten." Arabimaissa sen sijaan osoitettiin mieltä ”oikeista” syistä. Kai muuten tiesitte, että Egyptissä Tahirin aukiossa osoitettiin tukea New Yorkin mielenosoittajille?

Historioitsija minussa ei voi olla miettimättä kaiken tämän johtuvan Seattlen vuoden 1999 WTO:n kokouksen yhteydessä olleista mellakoista. Globalisaatio- ja korporaatiovastainen liikehdintä sai valtavasti huomiota maailmanlaajuisesti, jonka jälkeen kaikki vastaava liikehdintä pyritään hiljentämään kuoliaaksi mahdollisimman nopeasti. Mellakoitsijat eivät ymmärrä asioita, he eivät tiedä mitä haluavat tai he vain haluavat rikkoa tavallisten ihmisten kauppoja. Näitä argumentteja kuulee aina kaikkien mielenosoitusten yhteydessä.


Kuulostaako tutulta?

Se, mitä Seattlen mielenosoituksissa saavutettiin, oli keskustelua siitä, miksi kukaan ylipäätänsä vastustaisi WTO:n toimintaa. Saavutettiinko Itsenäisyyspäivän mielenosoituksessa se, että keskusteltaisiin siitä, miksi kukaan olisi tyytymätön Suomeen?

No ei, ei saavutettu. Täällä puhutaan siitä miten mellakoitsijat eivät ymmärrä asioita, he eivät tiedä mitä haluavat tai he vaan haluavat rikkoa ihmisten kauppoja. Kuulostaako tutulta?

Suomi on edelleen keskeneräinen yhteiskunta keskeneräisessä maailmassa. Mitä pidempään täällä tuudittaudutaan nykytilanteen erinomaisuuteen, sitä pidempään kehitys junnaa. Nyt, Itsenäisyyspäivän mielenosoitusten jälkeen on aika etsiä ne yksilöt jotka tuhosivat omaisuutta mielenosoituksen yhteydessä ja rankaista heitä. Sen jälkeen voisi sitten vaikka käydä vähän keskustelua siitä, miksi anarkistiset ilmiöt ovat nousseet uudelleen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentälle.

Olisiko sittenkin aika tehdä jotain toisin? 



(Kirjoittaja on 30-vuotias helsinkiläinen systeeminpuolustaja, joka on osallistunut kerran Prideen ja kerran opintotukimielenosoitukseen. Hän ei ole koskaan rikkonut yhtään ikkunaa.)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti