44/50 Nineteen Eighty-Four

George Orwellin vuonna 1949 ilmestynyt dystopiaromaanien klassikko kertoo muutaman vuosikymmen päässä odottavasta lähitulevaisuudesta – vuodesta 1984, jolloin tämä blogisti on esimerkiksi syntynyt. Kuten aiemmin Kafkan Oikeusjutun arviossani taisin sanoa, jotkut kirjat ovat sellaisia, että ihmisillä on niistä mielipiteitä, vaikka he eivät olisi ikinä niitä lukeneet.

1984 on niin syvällä yleisessä tietoudessa, että kirjaa on lähes mahdotonta spoilata enää keneltäkään. Se kertoo totalitaarisesta valtiosta, jossa isoveli valvoo kaikkia elämänaloja, jopa kansalaistensa ajatuksia. Aina välillä kuulee jonkun vertaavan sosiaalista mediaa isoveljeen tai sitten Pohjois-Korean kaltaisten valtioiden piirteitä kutsutaan Orwellilaisiksi. Romaania 1984 ei voi enää lukea ilman ennakko-odotuksia.

Siksi olinkin vähän yllättynyt siitä, kuinka hyvä kirja oikeastaan on. Toki, se menee samaan koriin Max Barryn Jennifer Governmentin ja aiemmin tässä projektissa lukemani Ursula Le Guinin The Dispossessedin kanssa. Kaikkia näitä kirjoja yhdistää se, että niiden tarinat ovat vain kevyt tekosyy utopististen yhteiskuntien kuvailuille. 1984 on tosin näistä kolmesta ehdottomasti puhtain utopiakuvailu, mutta toisaalta se on myös paljon verrokkejaan vanhempi teos.

Olin Anna Kareninan ja The Woman in the Window:n jälkeen aika läkähtynyt lukemiseen. Ensimmäinen oli vaatinut systemaattista pänttäämistä ja jälkimmäinen manipuloi lukijaansa ahmimaan teosta mahdollisimman nopeasti. Huomasinkin siksi aluksi lykkääväni 1984:n lukemista iltaisin aina myöhemmäksi ja myöhemmäksi, vaikka kirjan avattuani se kuitenkin soljui hyvin. Pelkäsin, etten osaa arvostaa teoksen hyvyyttä.

Sillä hyvä teos tämä on. Piinaava ja ylivoimainen, mutta hyvä. Orwellin kieli on todella soljuvaa ja fantasiamaailma ei ole todellakaan mikään kevyt ”kameroita kaikkialla” -yhteiskunta. En nyt halua sanoa nykymaailman ottaneen mallia 1984:stä, mutta etenkin niissä pätkissä joissa Orwell kuvaa maailmansa yhteiskuntafilosofiaa, tulee nykylukijalle kylmiä väreitä. Tarina ja sen hahmot ovat vähän toisarvoisia, mutta ilman niitä ei olisi mitään keinoa kuvata maailmaakaan.

George Orwellin 1984:n välttely on ihan turhaa. Eihän tämä nyt mikään hymyhiirulaisten kesäretki ole, mutta silti paljon luettavampi teos kuin mitä siihen kohdistuvat ennakko-odotukset saattavat antaa ymmärtää. Siis ihan kaamea tarinahan tässä kirjassa on, mutta sen nyt kaikki tietävät.

Olen tässä vuoden aikana tuominnut useamman teoksen historian unohdettavaksi, mutta 1984 taitaa olla ensimmäinen, jonka päätin jo lukevani joskus uudestaan.

George Orwell: Nineteen Eighty-Four ****