#JeSuisCharlie

Näin länsimaisena, sarjakuvista opinnäytetyönsä tehneenä, arvoliberaalina maisterismiehenä en voi kuin ihmetellä miksi radikaalit islamistit lukevat Charlie Hebdoa? Miksi kukaan, jonka kulttuuripiirissä jokin tietty asia on kielletty, etsisi juuri niitä kiellettyjä asioita muiden kulttuurien piiristä?

Tänään, 7.1.2015 ranskalaisen satiirijulkaisun Charlie Hebdon toimitukseen tehtiin isku, jossa tähän mennessä on kuollut 12 ihmistä. Iskun motiivina näyttää olevan puhdas terrorismi – pelon ja kauhun levittäminen – ja kohteeksi on ilmeisesti valikoitunut Charlie Hebdo sen toistuvien muslimimaalimaa kohahduttaneiden tempausten johdosta.

Iskut ovat kamalia ja ne pitää tuomita selväsanaisesti. Tällainen toiminta ei ole oikein Ranskassa, Syyriassa, Islamilaisessa valtiossa tai edes Utopiassa.

Päällimmäinen kysymys, joka itselleni tästä iskusta nousee, on miksi? Puuttuuko minulta jokin ruuvi, kun en jaksa ymmärtää ihmisiä jotka lähtökohtaisesti etsivät materiaalia, joka loukkaa heitä mahdollisimman paljon? Minä en erityisemmin pidä hommalaisista (terve vaan), enkä juuri sen vuoksi lue heidän keskustelupalstaansa. En halua käydä Miesten Tasa-arvo Ry:n nettisivuilla, en lue Magneettimediaa enkä etsi netistä yötä myöden videoita, joissa kivitetään toisinajattelijoita.

Tiedän erilaisten ilmiöiden ja mielipiteiden olemassaolosta, mutta en minä halua viettää aikaani loukkaantuen kaikesta!

Ymmärrän kyllä terrorismin olevan yhtä paljon oman agendan ajamista muuta maailmaa vastaan, kuin mitä se rivien tiivistämistä omien kannattajien joukoissa. Terrori pyritään esittämään mahdollisille kannattajille sotana, jotta sillä olisi oikeutus. Kukaan ei yleensä kannata viattomien tappamista. Radikalismin nousu Irakin sodan ja arabikevään aiheuttamien valtatyhjiöiden jäljiltä saa globaalissa maailmassa myös kansainvälisiä piirteitä, jotka heijastuivat nyt esimerkiksi tällä kertaa Pariisiin.

Mutta en minä tätä silti voi ymmärtää.

Täytyyhän terroristien ymmärtää, että vaikka lyhytaikaiset ”voitot” lehdistön lisääntyneessä itsesensuurissa saavutettaisiinkin, niin lopulta tällainen toiminta kääntyy aina itseään vastaan. Risteilyohjuksissakin on parasta ennen -päivämäärät, joten tällainen väkivaltakampanja piirtää vaan tekijänsä otsaan suurta tähtäinkuviota.

Radikaalimuslimeilla on varmasti tarkoituksenaan ulottaa omia kulttuuriarvojaan myös muille, mutta myös kehittää omaa identiteettiään vastakkainasettelun kautta. Tämä vastakkainasettelu vaan aiheuttaa muutoksia myös lännessä. Jos Ranska vaikuttaa François Hollanden presidenttikaudella jotenkin Isiksen vastaiselta toimijalta, niin odottakaapa vaan jos seuraavissa vaaleissa äärioikeistolainen Front National ratsastaa islaminvastaisella ohjelmallaan vaalivoittoon ja presidentiksi valitaan Marine Le Pen.

Euroopassa puhaltaneet rasistiset tuulet nousevat aivan erilaisiin mittasuhteisiin, jos mantereen toiseksi suurin valtio ottaa Le Penin kurssin.

Mainostan tässä blogissani jotenkin aina yhteisymmärrystä ratkaisuna kaikkeen. Paitsi että toisia tulee yrittää ymmärtää, heidän oikeuttaan olla eri mieltä pitää myös voida kunnioittaa. Kunnioituksen ja yhteisymmärryksen puutteesta syntyy aina vain ikävyyttä ja kurjuutta. Charlie Hebdo on monesti mauton ja typerä lehti, eivätkä siinä esitetyt mielipiteet ole aina fiksujen ihmisten mielipiteitä. Charlie Hebdo ei ole ymmärtäväinen julkaisu - satiiriset julkaisut harvoin ovat.

Muslimeja usein tarkoitushakuisesti loukkaava julkaisu olisi ansainnut paljon kritiikkiä osakseen vielä eilen, mutta ei enää tänään. Tänään terroristit tekivät tahallisesti provosoivasta julkaisusta sananvapauden esitaistelijan. Ihmisoikeuksien nimissä haluaisin heiluttaa jotain muuta kuin Charlie Hebdon lippua, mutta nyt minulla vaan ei ole enää vaihtoehtoa.

Sanojen loppuessa vain tyhmempi osapuoli turvautuu väkivaltaan.