16.6.2014

Jääkiekkokauden 2013-14 lopputilinpäätös



NHL:ssä pelit päättyivät viime viikolla odotetustikin Los Angelesin Staples Centerissä. En viime vuonna analysoinut jääkiekkokautta sen loputtua, pääasiassa siksi, koska en Jakartassa ehtinyt kauteen riittävästi keskittyä. Katsellessani edellistä lopputilinpäätös-postaustani kesältä 2012, huomaan tiettyjen asioiden pysyneen samana, eivätkä ne kaikki ole suinkaan mieluisia. Käydäänpä vähän jääkiekkokautta läpi eri kinkereiden kautta.

Kotoisessa SM-liigassa, jota joku markkinoinnin neropatti kuvittelee jonkun muka joskus alkavan kutsua Liigaksi, oli kausi melko erilainen kuin etukäteen oletettiin. Jokereiden viimeinen kausi SM-liigassa piti olla ns. ”pakkovoitto”. Joukkuetta väitettiin rakennettavan KHL:ää silmälläpitäen, mutta kaudesta tuli täysi pannukakku. Pelaajia ei onnistuttu hankkimaan, tai ainakaan sitouttamaan tulevaisuutta silmälläpitäen, vaan kaikilla oli otsassaan vahva vuokrapelaajaleima. Mikään ei oikein toiminut ja Jokerit jäi säälipleijareihin.

Muuten SM-liigakautta voikin kuvailla melko merkityksettömäksi. Jouduin ihan wikipediasta tarkistamaan, että kukas sen nyt voittikaan. Kärpät kaatoi finaalissa Tapparan, eli runkosarjan ykkönen kaatoi kakkosen – voi miten jännää. Mielenkiintoisinta SM-liigassa oli mielestäni nuorten pelaajien esiinmarssi: HPK:n maalivahti Juuse Saros pelasi mahtavan kauden ja Jokereiden Teuvo Teräväinen oli kauden loppupuolella ihan ilmiliekeissä, molemmat samasta syystä.

Suomi nimittäin meni ja voitti Malmön alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut. Finaalissa kaatui isäntämaa Ruotsi, jonka juniorikehittely on viime vuosina ollut aivan käsittämättömän kovaa. Kannattaa katsoa esimerkiksi tätä NHL:n varauslistaa. Suomi ei todellakaan pelannut helpoimman kautta, vaan välierissä kaatui Kanada 5-1 ja Ruotsikin taipui jatkoajalla Buffalon puolustajan Rasmus Ristolaisen röyhkeällä maalilla.

Nuorten MM-kisat oli melkoisen hyvä esitys joukkueelta, jolta oikeastaan kukaan ei odottanut mitään. Granlundien kasvettua ulos näistä ympyröistä, piti ratkaisijoidenkin kadota. Eivätpä kadonneet. Pikkuleijonat pelasivat mielettömän turnauksen ja se saattaisi olla jääkiekkokauden kohokohta, ellei muutamaa kuukautta myöhemmin Putinin rahalla Sotsiin ostamissa kisoissa olisi nähty yhtä kaikkien aikojen suomalaisen jääkiekon ylisuoritusta.

Kirjoitin olympiaturnauksesta ennakon tänne, ja olen näin jälkeenpäin melko tyytyväinen arvioihini. Yliarvioin Venäjän hyvyyttä ja aliarvioin rankasti Suomea. Leijonat kaatoivat suuren ja mahtavan puolivälierissä huimalla suorituksella 3-1, mutta taipuivat ärsyttävän hyvälle Ruotsille välierissä 1-2. Pronssiottelussa turnauksesta jäi kuitenkin käteen mitali. USA kaatui peräti 5-0. Seurailin pronssiottelun aikana twitteriä, jossa kanadalaiset jääkiekkokommentaattorit yhteen ääneen rukoilivat Teemu Selänteelle hattutemppua uransa viimeiseen olympiatason otteluun.

Selänne valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja hän pääsi median tähtikentälliseen yhdessä Mikael Granlundin kanssa. Selänne teki urallaan 43 pistettä miesten olympiajääkiekossa, niistä kuusi tuli Sotsissa. Turnaus oli aivan huikea turnaus veteraanilta ja mieletön venyminen koko joukkueelta.

Mietin etukäteen sitä kuinka Sotsin kisoja viitsii katsoa, kun tietää miten Venäjän presidentti Vladimir Putin maataan johtaa ja kuinka kisat ovat lähinnä esimerkki KOK:n ongelmista. Katsoin ne sitten kuitenkin: perustelin itselleni sitä sillä, että olen liian kova jääkiekkofani jättääkseni kisat väliin järjestävän tahon epämiellyttävyyden vuoksi. Täytyy sanoa, että mikäli Ukrainan kriisi ja Venäjän toimet Krimillä olisivat leimahtaneet liekkeihin kisojen aikana, olisi suhtautuminen voinut olla toisenlaista. Ehkä.

Ihan hyvä että katsoinkin. Sportsnetin Mark Spector kirjoitti osuvan kolumnin Venäjän joukkueesta Sotsissa. En nyt kaikkea allekirjoita, mutta yksi ajatus jäi mieleen. Sotsin kisat olivat Putinin päätös. Putin päätti että olympialaiset kisataan subtrooppisella vyöhykkeellä Mustanmeren rannalla, ja niin tapahtui. Putin päätti, että kisoissa todistetaan Venäjän mahtavuus. Kisakylä rakennetaan tyhjästä ja avajaisseremoniat kilpailevat jopa Pekingin 2008 yltiöpäisten avajaisten kanssa. Putin päätti tämänkin ja se tapahtui.

Putin yritti myös päättää, että olympiajääkiekkoturnauksessa todistetaan Venäläisen jääkiekon mahtavuus. KHL oli pitkällä tauolla ja kaikkien tähtien piti olla kohdallaan. Eipä vaan ollut. Venäjän kaatoi paperilla paljon heikompi joukkue neljännesfinaaleissa – Suomi. Putin ei päättämällä tuonut miesten jääkiekkokultaa Venäjälle.

Vähän ontuva ajatus ehkä…

Jos Putinin kisojen katsominen oli jokseenkin epämiellyttävää hallin isännän vuoksi, olympiavuonna täysin turhan MM-turnauksen katsominen oli täyttä tuskaa. Valko-Venäjän Aleksandr Lukasenkalla on kunnia olla Euroopan viimeinen diktaattori. Kalervo Kummola ja muut neropatit IIHF:ssä päättivät palkita Lukasenkan ihmisoikeusrikoksista, sananvapauden rajoittamisesta ja itsevaltaisesta hallinnosta olympiavuoden MM-turnauksella. Kai siinä joku sellainen ajatus oli, että olympiavuonna kukaan ei huomaa jos kisat nyt jossain mini-diktatuurissa pelattaisiinkin.

Suomi päätti varsin kisatäyteisen arvokisavuoden Minskissä kolmanteen huimaan ylisuoritukseen: hopeaan. Suomi kaatoi neljännesfinaaleissa tuoreen olympiavoittajan Kanadan ja finaalissa takkiin tuli ”isäntämaalta” Venäjältä. Kakkosmaajoukkueista ei kannata puhua mitään - millään maalla
ei ollut mukana ykkösmiehitys. Varmaan koko Suomen jääkiekkoaseuraava kansa muistaa tämän finaalin tuomaripelistä, mutta minä en ainakaan usko tuloksen olleen siitä kiinni. Tuomarit kyllä auttoivat Venäjää kohtuuttoman paljon, mutta Venäjä ei olisi tuota apua välttämättä edes tarvinnut. Kyllä Venäjä turnauksen paras joukkue oli, sääli vaan ettei finaalissa saatu nähdä tämän joukkueen voittavan puhtaasti omalla kyvyllään. Vaikka Suomi pärjäsi hienosti, jäi Lukasenkan kisoista paha maku suuhun mm. finaalin takia.

Jos kauden muut jääkiekkokinkerit jättivät pahan maun suuhun kaiken extran vuoksi, jätti merkittävin liiga kylmäksi tulosten puolesta. NHL:ssä oli runkosarjan päätteeksi mehukas tilanne, Anaheim voitti läntisen konferenssin ja Idän ja samalla koko liigan parhaan kauden pelasi Boston Bruins. Tie oli kuin katettu allekirjoittaneen unelmafinaalille Boston-Anaheim. Ja koska tämä vaihtoehto näytti runkosarjan lopussa varsin mahdolliselta, se ei tietenkään tapahtunut.

Idässä suosikkini olivat Boston, Tampa, Montreal ja ehkä Flyers. Montreal tiputti Tampan ja suosikkini Bostonin. Tässä vaiheessa ajattelin siirtyväni kannattamaan Montrealia, olenhan kaupungissa käynyt ja Habsin kannattaminen on muutenkin jotenkin sympaattista. Sitten Carey Price loukkaantui ja New York Rangers otti varsin helpon voiton huomattavasti kovempia joukkueita kaataneesta Montrealista. Idän finalisti oli tylsähkö.

Lännessä meni oikeastaan kaikki päin honkia. Sympaattinen Minnesota kaatui viimevuosien kestomenestyjälle Chicagolle ja Los Angeles Kings kaatoi pitkän kaavan kautta huomattavasti miellyttävämmät kalifornialaisjoukkueet Ducksin ja Sharksin. Blääh, Stanley Cup ratkaistiin viime- ja toissavuoden mestarin välillä lännen konferenssifinaalissa. Los Angeles voitti senkin seitsemännessä ottelussa.

Loppuottelusarja oli lähinnä pakkopullaa. Media ja muutamat analyytikot puhuivat paljon siitä, kuinka Rangers olisi tuurilla saattanut palata Los Angelesista kotipeleihin 2-0 sarjajohdossa. Tämä ”analysointi” on tietty täyttä roskaa, sillä suoraan sanottuna, Kings on liian hyvä ollakseen niin ”onnekas”. Jos tästä nyt pitää jotain hyvää hakea, niin Kingsin parhaat kanadalaispelaajat ovat takuulla aivan täysin puhki tämän kauden jälkeen. Tappiin asti Olympialaisissa ja kolme seitsemän ottelun pelisarjaa NHL:n finaaleissa. Ensi kaudella nähdään toivottavasti joku muu joukkue finaaleissa lännestä. Chicago varmaan.

NHL kausi oli muuten ehkä vähän sellainen muutoksien kausi. Pittsburgh päätti GM:n ja valmentajansa sopimukset, etsien uutta suuntaa. Vancouver ja New York vaihtoivat valmentajia päikseen ja Vancouver päätti vielä kauden päätteeksi näyttää ovea New Yorkista saapuneelle John Tortorellalle sekä GM Mike Gillisille. Gillis onnistui parissa kaudessa muuttamaan kahdesta ykkösvahdista muodostetun maalivahtiparin Roberto Luongon ja Cory Schneiderin kahdeksi kakkos-kolmosmaalivahdiksi. Eddie Lack ja Jacob Markström saattavat vielä yllättääkin, mutta kyllä Gillis ansaitsi saada tästä kenkää.

Jos suomalaispelaajilla oli mahtava kausi kansainvälisillä kentillä, voi NHL kautta kutsua suomalaisittain varsin keskinkertaiseksi. Tuukka Rask oli hyvä, muttei voittanut (vielä) mitään. Teemu Selänne lopetti loisteliaan NHL uransa katkeraan tappioon tulevia mestareita vastaan. Mikael Granlund pelasi hyvin, mutta toistuvat päähän kohdistuvat iskut alkavat pikkuhiljaa huolestuttaa.

Seuraavaksi sitten odotetaan NHL:n palkintogaalaa, tulokasdraftia ja uuden sopimuskauden alun free-agent-frenzyä. Näissä tapahtumissa tullaan näkemään suomalaisväriä, Kasperi Kapanen varataan NHL:ää ensimmäisten 30 joukossa, Tuukka Rask on mahdollinen voittaja Vezina-äänestyksessä ja Jussi Jokisella päätty sopimus Pittsburghin kanssa.

Onnea kaikille tämän kauden voittajille, mutta ainakin tällä sohvalla on katse jo tulevaisuudessa.
Lue lisää

14.6.2014

Eeli selittää paitsiosäännön

Eeli hei, mä en tajua tota futiksen paitsiosääntöä. Voisitsä selittää sen mulle?

Tottakai Uolevi, selitän sen mielelläni. Paitsiosäännöllä tarkoitetaan sitä, että hyökkäävä joukkue ei saa ohittaa vastustajan puolustusta ilman palloa. Mikäli hyökkääjä ohittaa alimman puolustajan ilman palloa, hän on paitsiossa (englanniksi offside). Kaikki muu selostus on vain tarkennusta tähän sääntöön.

Puolustajan? Eiks siinä puhuta jostain toisiks alimmasta pelaajasta?

Tämä on jo tarkennus. Puolustus on pakko määritellä jotenkin ja jalkapallossa se tarkoittaa toisiksi alinta kentällä olevaa puolustavaa pelaajaa. Mukaan lukien maalivahti.

Ahaa. Aika vaikee määritelmä.

On se, ja siitä on ollut paljon porua.

Miks futiksessa sit aina puhutaan siitä syöttäjästä ja syötön lähettämisestä?

Jalkapallo on peli, jossa pallon kanssa on hankalaa kulkea 11 miehen puolustuslinjan läpi, siksi siinä syötellään palloa lähemmäs maalia oleville pelaajille. Ja kun on tämä sääntö puolustuksen ohittamisesta, on pitänyt keksiä jokin yksinkertainen selitys sille, milloin katsotaan pallon siirtyvän alemmalta hyökkäävältä pelaajalta puolustuslinjaa ohittavalle hyökkäävälle pelaajalle. Täksi hetkeksi katsotaan se syötön lähtöhetki, eli ennen kuin syöttö lähtee, ei saa hyökkäävä joukkue ohittaa (toiseksi)alinta puolustavan joukkueen pelaajaa.

Eiks toi oo ihan tyhmä sääntö? Mitäs jos se pallo pomppii jossain muualla, saaks se hyökkääjä sit ohittaa ne puolustajat?

Saa. Riippuu tietenkin tilanteesta, mutta mikäli hyökkäävä joukkue syöttää palloa jollekin muulle kuin omalle pelaajalle, niin silloin ei paitsiota pääse syntymään. Tällöinhän vastustaja saa pallon.

Eiks tota vois tehdä jotenkin fiksummin? Toi tuntuu kauheen hankalalta.

Voisi. Kentälle voisi merkitä esimerkiksi kaksi paitsioviivaa, joita hyökkäävät joukkueet eivät saa ohittaa ilman palloa.

Siis mä en nyt oikeesti tajuu. Mitä jos siinä juoksee kaks tyyppiä joista toinen ottaa sen pallon ja toinen ei ja se pallo kulkee niiden välistä ja se joka on sen linjan yli eka niin se ei otakkaan sitä palloa… (henki salpautuu)

Hengitä ihminen. Tämä on ihan helppoa. Mikäli toinen pelaaja on ylittänyt puolustuslinjan, muttei hän osallistu peliin, ei paitsiota synny. Paitsio syntyy vasta kun jompikumpi pelaajista ottaa pallon haltuun. Ellei sitten se pelaaja joka ei koske palloon, vaikuttaa jotenkin peliin omalla…

Odota, odota odota! Menään osissa. Ekaks: ottaa pallon haltuun? Häh?

Niin, koskee palloon.

Mitä jos se juoksee sen pallon perässä tai silleen yllä, eikä koske siihen?


Noo, tämä on juuri jalkapallon hienoutta. Silloin hän saattaa kuitenkin vaikuttaa peliin, esimerkiksi estämällä puolustavia pelaajia koskemasta palloon. Hän siis olisi paitsiossa vaikuttamalla peliin.

Eiks tänkin vois tehdä helpommin?

Voisi toki. Jalkapallo on pelivälineenä hankala, kun se on kuitenkin aika iso pallo ja pyörii itsekseen. Ongelma poistuisi lähes täysin jos peliväline olisi pienempi ja sitä pidettäisiin selkeämmin hallussa. Esimerkiksi mailoilla.

Okei, no sit viel siitä peliin vaikuttamisesta. Mitä se meinaa?

Periaatteessa kyse on siitä, ettei paitsioasemasta saisi tulla mitään etua hyökkäävälle joukkueelle. Tässä yritetään välttää tilanteet, jossa maali hylättäisiin vahingossa toisen ei-peliin-osallistuvan pelaajan huolimattomuuden johdosta.

Onks sellassia tilanteita?

Ei. Joukkueet käyttävät tätä sääntöä huijaamaan vastustajien puolustuslinjoja jatkuvasti.

Ai kui?

Noo, joukkueet pyrkivät jättämään yhden tai useamman pelaajan vastustajan puolustuslinjan taakse, toiveena, että puolustuslinja missaa jonkun hyökkäjistä, jättäen hänet vahingossa vapaaksi.

Eiks tonkin voisi hoitaa niillä viivoilla?


Voisi.

Miks sitä ei sit tehdä?

Se muuttaisi pelin luonnetta. Jalkapallossa alettaisiin tukkia keskialuetta ja vastustajan päästessä yli hyökkäysviivan, tulisi kaikista hyökkäyksistä hillittömiä juoksukilpailuja.

Eiks se just ois ihan tosi, tosi mielenkiintoista?

Olisi toki, mutta kuluttavaa myös. Jalkapallokenttää kannattaisi pienentää, jotta pelin nopea tempo pääsisi oikeuksiinsa, eivätkä pelaajat joutuisi juoksemaan satoja kilometrejä per ottelu. Sitä ravaamista ei jaksaisi yksikään pelaaja.

Riittäiskö kentän pienentäminen?

No pelaajia pitäisi myös ottaa pois, jotta
kuitenkin pelitilaa jäisi pienennetylle kentälle.

Ja sit se olis täydellistä?

Periaatteessa joo. Mutta ehkä vielä kannattaisi miettiä pelialustaa ja pelivälinettä. Pienellä nurmikentällä nopean mailalla pelattavan pallopelin pelaaminen saattaisi olla aikamoista miekkailua.

Mitä sä sit ehdotat?

Pelialustaksi voisi valita jonkin nopeutta korostavan pinnan, jolloin voisi poistaa vielä lisää pelaajia ja pienentää kenttää. Tällöin yksilötaito pääsisi oikeuksiinsa. Pelivälineeksi taas voisi valita jonkin kiinteän esineen, joka ei ole täytetty ilmalla. Tämä estäisi satunnaiset pomput ja pyörimiset.
 

Siis millanen alusta ja väline?

No alustaksi täydellinen voisi olla vaikkapa jää ja pelivälineeksi voisi sopia esimerkiksi 160-170 grammaa painava, vulkanoidusta kumista tehty kiekko.

Okei. Ymmärsinks mä oikein? Paitsiosääntö olis täydellinen, jos se määriteltäis viivoilla, pelissä jota pelattaisiin jääkentällä mailojen kanssa?

Aivan. Se täydellistäisi jalkapallon urheilulajina.




 (Aamuyöllä 14.6 Suomen aikaan Los Angeles Kings on lähellä voittaa historiansa toisen Stanley Cupin NHL:n loppuottelussa New York Rangersia vastaan. Tämän ottelusarjan päätyttyä lupaa blogisti siirtyä seuraamaan jalkapalloa.)
Lue lisää

9.6.2014

HDL-LDL-Mies!


Tekisi hiukkasen mieli työntää lusikkaani soppaan, jossa eräs blogisti analysoi facebook-seinällään (melko ilkeästikin) kommentoineita historianopiskelijoita suhteellisen epäsuoutuisin sanankääntein, mutta koska hän tuomitsee ihmisen pelkän kommentin tykkäämisen perusteella Natoa kannattavaksi (ilmeisen fasistiseksi) aateveljeksi, en ehkä tohdi. Saisin ehkä tämän blogin pohjalta turhan syväluotaavan analyysin luonteestani, joten jätän kommentoinnin jollekin, jossa on parempaa tuntemusta blogistin lainaamista inkvisiittoreista.

Kerron sen sijaan terveydestäni – melkein yhtä kiinnostavaa.

Sain tuossa viikkona toisena kutsun, and I quote, ”ihmisen perimän ja suolistobakteeriston kartoitus perinnöllistä rasva-aineenvaihdunnan häiriötä sairastavilla potilailla ja heidän sukulaisillaan” –tutkimukseen. Äidin puolen suvussa on tällaista tautiryhmää kohdattu ja sen tiimoilta olen käynyt ennenkin tutkimuksissa. Olin aika fiiliksissä tästä kutsusta, sillä nyt saisin lopullisen tuomion Jakartan jäljiltä: onko vatsa OK vaikosta eiköstä.

Käynti Husissa oli melko jees. Olin 12h syömättä ja vietin tunnin mitattavana, haastateltavana, piikitettävänä ja kiitokseksi kaikesta sain aamupalan.

Täytyy sanoa, että elämä Jakartan jälkeen on ollut kaikkea muuta kuin säännöllistä: pitkähkö jakso työttömänä ja toimettomana, muutto, töiden alku, harvinaisen paha allergiakausi jne. jne. jne. Indonesiassa hankittu himokunto on muuttunut pikkuhiljaa pötsiksi, kuten sillä on ollut ennenkin tapana. Mä olen tosi huono ihminen kuntoilemaan jos on a.) muuta elämää b.) kuntoiluun ei ole ihanteelliset olosuhteet. Tällä kertaa kuitenkin on ihan hävettänyt oma repsahtaminen ja tämä lääkärireissu toimi jälleen oikein oivallisena herätyksenä oman ruumiin huomiointiin.

Noniin, nyt kun on selitelty huonoja tuloksia, niin katsotaan niitä:

Pituus: 177
Paino: 85,5

Eli 10,5kg enemmän kuin Jakartan jälkeen.

Verenpaine: 116/74

Verenpaine mulla on aina jostain syystä ollut hyvä, niin tälläkin kertaa.
Kokonaiskolesteroli 4,88

Triglyseridit 1,05

HDL-kolesteroli 0,79

LDL-kolesteroli 3,54

Plasman sokeri 4,7

Kolesteroli siis oli kohollaan, taas. 2006 tehdyssä tutkimuksessa pääsin juuri ja juuri rajojen alle.

Munuaisarvo S-Krea 81

Ei sitten niin mitään käryä mitä se tarkoittaa.
Kilpirauhasarvo S-THS 3,24

Tämä oli olevinaan hyviä uutisia. Meillä on ilmeisesti suvussa tämä aina johonkin suuntaan väärin.

Hemoglobiini 130

Olen viettänyt muutaman yön Tilkassa matalan hemoglobiinin takia. 130 ei ole edes henkilökohtaiset pohjat!

Maksa-arvot normaalit: 23 ja 19.

Eli sellaista. Kävin suolistobakteeriston tutkimuksissa ja sain käsittääkseni melko tavalliset terveystarkastuksen tiedot. Heräsi vähän sellainen fiilis, että tässä nyt pitää antaa osallistujille jotain käsinkosketeltavaa nopeaa terveystietoa. Mut ei se mitään, ainakin omalla kohdallani se on johtanut taas kuntoilun aloittamiseen. Olen nyt parin viikon ajan käynyt työpaikan kuntosalilla ja aloitellut lenkkeilyä keskuspuistossa. Kaipa tässä pitää vielä olla yhteydessä tutkimusryhmään ja kysellä siitä vatsasta.

Olen edelleen varsin tyytyväinen vartalooni, mutta kyllähän se nyppii kun lääkäri kehottaa liikkumaan ja pudottamaan painoa. Kumpikaan näistä ei ole minulle ollut koskaan ongelma, mutta jokin tässä vähän häiritsee. Syön mielestäni hyvinkin monipuolisesti nykyään, mutta ehkä liikaa. En ole ikinä ollut mikään vankka kotilainen, joten vaikka en tässä viimeaikoina ole mitenkään erityisen päämäärätietoisesti urheillut, olen kuitenkin melko käveleväistä sorttia. Ehkä elän sitten viikonloppuisin liian pellossa? Kohonneet kolesterolit eivät huoleta minua lainkaan, mutta 10 kilon lihominen alle kymmenessä kuukaudessa on älytöntä. Älytöntä.

En usko ”uuden elämän” aloittamiseen. Se ei toimi, ellet satu menemään kahdeksaksi kuukaudeksi elämään uutta elämää johonkin kaukaiseen maahan. Olen kuitenkin ennenkin lisännyt liikuntaa ja syönyt maltillisemmin ja ihan nauttinut siitä, joten katostaan miten tämä lähtee tästä etenemään. Tuloskirjeen lopussa kehotettiin käymään seurantatarkastuksessa 4-6kk päästä. Eli ennen Uuttavuotta katsotaan uusiksi tilannetta.

Paino tällä hetkellä: Jakarta +10


 
Lue lisää