#LihatonLokakuu

Mulla on yksi ongelma vahvasti lihansyöntiä puolustavien ihmisten puheissa. Ensinnäkin, nämä tyypit usein mainitsevat kasvissyöjien olevan ylimielisiä ja tuputtavan omaa maailmankatsomustaan viattomille lihansyöjille. Kuitenkin heti perään, samaan hengenvetoon nämä itse itsensä kaikkien lihansyöjien äänitorviksi julistaneet saarnaajat aloittavat itse täysin samanlaisen ylimielisen tuputtamisen lihansyönnin tarpeellisuudesta. Kasvisruokavalion ympärillä junnaava väittely on niin tyhmää ja käsitteiden tasolla ironista meta-keskustelua, että pakkohan se oli lähteä mukaan Madventures-Docventures hippien lihattomaan lokakuuhun.

Eli, meidän kotitaloudessa on tässä nyt tämän kuun ajan jätetty ruokavaliosta pois kaikki liha. Täysvegaaneja ei leikitä, kun allekirjoittaneen allergiat tekisivät yrityksestä turhan haastavaa. Mutta nauta, possu, kana, kalat, riistat eivätkä muutkaan lihat ole lautasellemme tervetulleita ennen marraskuun alkua. Ja ihan kivasti on mennyt tähän asti: kantarellipasta, falafelit, palak paneer, kasvispizza, sienilasagne ja yömättöinä Soi Soin ja Vegemestan hampparit ovat pitäneet tämän ruokakunnan varsin tyytyväisenä.

Miksi sitten lähteä mukaan tällaiseen kokeiluun? Noh, meillä syödään jonkin verran kasviksia ihan muutenkin jo ja sitten kun tällainen tempaus oli tarjolla, niin sitä kautta oli kiva lähteä laajentamaan omaa kasvisruokapiiriään. Eikä se Food Inc. dokkari kyllä mitenkään erityisesti houkuttanut seuraavina päivinä syömään possua tahi ross 508:aa. Vaikka, eipä siinä nyt mitään hillittömiä uusia paljastuksia tullut, mitä nyt tämä ruokabisneksen keskittyminen vähän yllätti.

Suurempi yllätys on sitten tämä homosaatio-älämölö joka seuraa mm. kasvisruokavaliota aina kaikkialle. Syvältä omasta juoksuhaudasta nähdään muiden ihmisten toiminta aivan järjettömän uhkaavana omalle elämäntyylille. Yhtäkkiä vähän jokaisen tuttavapiirissä on ärsyttäviä kasvisruokamallia kaikkialle tuputtavia ituhippejä, jotka eivät osaa pitää suutansa kiinni ja antaa kaksilapsisen perheen ostaa rauhassa hunajamarinoituja broilerinfileesuikaleita Prismasta. Mä en ihan oikeasti ja vilpittömästi tajua, miten kulutustrendejä ja tehotuotantoa kritisoivat puheenvuorot nähdään hyökkäyksiksi persoonia kohtaan. Minä olen syönyt eläessäni helvetisti lihaa, eikä minun mielestäni sikojen kohtelu Suomessa ole ok!

Toki, ärsyttäviä ihmisiä on. On kasvissyöjiä, lihansyöjiä, sekasyöjiä, karkinsyöjiä, hyönteissyöjiä ja vaikka ihmissyöjiä. He ovat heteroita, homoja, biseksuaaleja, transsukupuolisia, katolisia, juutalaisia, kveekkareita, maolaisia, albiinoja, lapsia ja aikuisia, miehiä ja naisia. Ärsyttäviä ihmisiä on kaikissa ihmisryhmissä – opi elämään sen kanssa. Joskus näilläkin ihmisillä saattaa olla hyvä pointti sanomansa taustalla.

Ruoantuotannon teollistuminen on melko iljettävä ilmiö. Vaikka sen kertoisi 22-vuotias kalliolainen pescovege totaalikieltäytyjä, ei se tee siitä yhtään vähemmän iljettävää. Kuluttajilla on oikeus olla tietoinen ruoan valmistusprosessista ja sen terveysvaikutuksista. Mikäli sitten nämä osoittautuvat kuluttajalle itselleen mahdottoman epämiellyttäväksi, tulee hänen saada rauhassa päättää jatkotoimenpiteistään. Hän voi valita toisella tavalla tuotetun vastaavan ruokatuotteen tai vaihtaa ruokavaliotaan. Jos valinnanvaraa ei ole tai jos ruoan alkuperää on mahdoton selvittää, on minun mielestäni äärettömän hyvä kun siitä kerrotaan muillekin kuluttajille. Kenen henkilöä vastaan tässä hyökätään? Ketä tämä voi loukata?

Noh, joo. Kyllä mä tiedän että tätä keskustelua käydään hyvin vähän järkitasolla. Puheen keskiössä on enemmän ihmiset, asenteet mielipiteet. Tämän ensimmäisen 14 päivän aikana olen sosiaalisessa mediassa törmännyt useampaan keskusteluun, jossa ihmiset haukkuvat toisiaan ja mielipiteiden perusteluja, mutta itse ruoasta puhutaan hyvin vähän. Vannoutunut kasvissyöjä ja vannoutunut lihansyöjä ottavat yhteen, jolloin kumpikaan ei edes viitsi haastaa toisen ruokavaliota, vaan keskustelua käydään tuputtamisesta, lapsista ja milloin mistäkin epäolennaisesta.

Meillä lihaton loppuu kuitenkin perjantaina 1.11.2013. Päätettiin jo, että ensimmäinen eläinkunnan olio, joka joutuu henkensä heittämään meidän proteiinikeskeisen ruokavaliomme tähden, on sinisimpukka (ja 1,5 kiloa sen lajitovereita). Emme siis aio heti ensimmäisenä päivänä juhlia tehotuotetulla lihalla. Ja mistäs sitä tietää vaikka emme nauttisi sitä vielä toisenakaan päivänä, tai kolmantena…