10.2.2017 perjantai
Paradise harbour, Danco Island.
Almirante Brown station on Argentiinan valtion ylläpitämä tutkimusasema. Tätä kohdetta meille mainostettiin lähinnä mahdollisuutena astua Antarktiksen mantereelle. Suurin osa turistialusten kohteista on nimittäin saaria, joille laskeutuminen kumiveneistä on suhteellisen helppoa. Puolet seurueesta kävi maissa, puolet teki pienen jäätikköajelun kumiveneillä
Kuten kuvistani on varmaan vähän jo käynyt ilmi: Antarktiksen niemimaa näyttää vuoristolta, joka kohoaa suoraan merestä. Tämä johtuu tietenkin siitä, koska Antarktiksen niemimaa on vuoristo, joka nousee merestä. Paradise Harbour on saanut nimensä takuulla joko säästä tai eläimistä, sillä maihinnousun helppoudesta se ei ole tullut. Päästiinpähän mantereelle.
Tämä oli siis maihinnousupaikka. Pyhimys on kai niitä varten, jotka liukastuvat kalliolla.
Iltapäivällä kävimme vielä katsomassa toisen pingviinikohteen, Danco Islandin. Saarella oli paljon turkishylkeitä ja valkokulmapingviinejä, muttei juuri mitään muuta. Siellä aikanaan sijainnut tutkimusasemaa ei oltu pidetty riittävän merkittävänä, jotta siitä olisi tehty historiallinen muistomerkki. Jäljellä oli vain betoniperustukset ja kyltti merkkaamassa paikan.
Olimme etukäteen varanneet mahdollisuuden yöpyä Etelämantereen taivaan alla yhtenä yönä. Ensimmäinen yöpymisyrityksemme oli ollut heti ensimmäisenä iltana, mutta sää oli pilannut suunnitelmat. Nyt kuitenkin matkanjohtajamme ilmoitti, että tänään yöpyminen tulisi tapahtumaan Paradise bayssa, nimeämättömällä saarella. Eipä siinä sen kummempia, makuupussit mukaan ja kumiveneillä yöpaikalle.
Nelikerroksinen makuupussi lämmitti ja piti kuivana lyhyen ja kirkkaan yön läpi. Osa matkaseurueestamme ei kuulemma nukkunut lainkaan, mutta armeijan käyneelle miehelle tämä yöpyminen ei juurikaan eronnut Suomen puolustusvoimien tarjoamista öistä. Mitä nyt vähän paremmin ja pidempään sain nukkua.
---
11.2.2017 lauantai
Neko Harbour, Enterprise Island
Heräilimme siinä viiden jälkeen. Osa meistä oli nukkunut hyvin ja toiset ei. Itse olisin nukkunut pidempäänkin, mutta kuudelta saapuva kuljetuksemme pakotti minutkin nousemaan ja pakkaamaan.
Kello oli noin 05.30 kun viereinen jäätikkömme heräsi henkiin. Valtavan jyrinän saattelemana, jään reunasta irtosi 2-3 noin Lontoon kaksikerrosbussin kokoista jäälohkaretta ja useampia pienempiä lohkareita. Näky oli aivan uskomaton.
Klikkaa video koko näytön kokoiseksi. Oikeesti.
Uskomaton oli ajoituskin, sillä yhtäkkiä meillä olikin vaarana jäädä jäiden takia jumiin nimeämättömälle saarellemme. Kumiveneellä paikalle saapunut matkanjohtajamme käskytti meidät äkkiä kyytiin veneisiin, ennen kuin nouto-operaatio muuttuisi mahdottomaksi. Viisitoista turrea per kumivene ja kauhealla kiirellä takaisin Planciukselle. Muistin kiittää matkanjohtajaa hyvin hankitusta ohjelmanumerosta.
Aamupäivän ensimmäinen kohteemme oli toinen mantereelle astuminen paikassa nimeltä Neko harbour. Siellä satoi ja kulkemisemme oli rajoitettu noin 100 metrin kaistaleelle. Lähdin pois ensimmäisellä mahdollisella kumiveneellä.
Iltapäivällä kävimme katsomassa Enterprise Islandin valastuksen jälkiä. En ottanut kameraa, kun vesisade oli poikkeuksellisen voimakasta maailman kuivimmalle mantereelle. Mutta ei se mitään, varsinaisen valaiden metsästyksen mausoleumi oli edessä seuraavana päivänä.
Jotain kuvia kuitenkin tarttui laivan kannelta muistikortille.
(Jatkuu osassa neljä, jossa päästään joukkomurhan näyttämölle, koetaan myrsky ja nähdään kuuluisa maamerkki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti