20.2.2017

Antarktis (2. osa)

8.2.2017 keskiviikko

Cuverville Island ja Port Lockroy


 

Vihdoin Antarktiksella! Saavuimme aamulla niemimaan puolelle ja turistijoukko oli innokkaana valmiina kohtaamaan kauan odotetun kohteen. Ensimmäinen jalkautumispaikkamme oli nimeltään Cuverville Islandille. Kyseessä oli kivinen ranta, jolla oli valtavan suuri pingviinikolonia. Meille oli luvattu valkokulmapingviinejä ja niitä myös näimme. 





 

Lähdimme liikkeelle puolen päivän jälkeen Cuvervillestä kohti päivän toista kohdettamme, mutta emme ehtineet pitkällekään, ennen kuin matkamme keskeytti lauma ruokailevia miekkavalaita. Krilli, tuo Etelämantereen kaviaari (pun intended) maistui Free Willyille. Laivamme teki hidasta ympyrää krilliparvessa varmaan kaksi tuntia ja kamerat lauloivat kannella. 



 

Iltapäivällä pääsimme näkemään maailman eteläisimmän julkisen postin, eli brittien ylläpitämän Port Lockroyn aseman. Postitoimiston ystävällinen nainen myönsi suoraan postitoiminnan olevan lähinnä keino oikeuttaa läsnäolo alueella. Imperialistit osaavat nämä hommat. Lähetin paikalta kolme kirjettä – odotettu saapumisaika on kaksi kuukautta. Siinä saa ystävät ja sukulaiset odottaa sormet ristissä. 







---


9.2.2017 torstai

Lemairen kanava, Petermann Island ja Yalour Islands

Heräsimme aamulla noin seitsemän aikaan katsomaan etukäteen meille hienoksi mainostettua Lemairen kanavaa. Kyseessä pitäisi olla tämän matkan ahtain väli, mistä 89 metriä pitkä ja 14,5 metriä leveä laivamme tulisi ahtautumaan. Ja olihan se komea – katsokaa vaikka.




Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli kuitenkin pingviinejä kuhiseva Petermann Island, jossa näin toisen pingviinityypin, eli Adélien tai suomalaisittain - jääpingviinin. Sen kaunis nimi juontaa ranskalaisen tutkimusmatkailijan Jules Durmont d’Urvillen vaimoon Adéleen, jonka mukaan jääpingviinin suosima asuinalue Antarktiksella on nimetty.








 

Iltapäivän kohteenamme toimi kumiveneajelu Yalouri Islandin kerrostalojen kokoisten jäävuorien seassa. Maisemat olivat mahtavia ja ensimmäistä kertaa matkan aikana minulla oli oikeasti kylmä. Sinänsä ihan hyvin, ottaen olosuhteet huomioon. 




Iltaruoaksemme laivan keittiö tarjosi meille etelämantereen grillijuhlat. Tilanne oli sangen erikoinen: palasimme kapean Lemairen kanavan läpi, söimme grilliruokaa kannella ja kuuntelimme diskoklassikoita.


Etelämantereen matkanjärjestäjillä on kova halu mainostaa matkustajilleen retkien tutkimusmatka-luonnetta. Meitä kutsuttiin ”expedition members” tai ”polar explorers” –nimityksillä, vaikka matkaseurue koostui lähinnä varakkaista, iäkkäistä ja tietenkin länsimaisista turisteista. Eli sellaisista tyyppejä, jotka todennäköisesti olisivat olleet viimeisiä mahdollisia ihmisiä, joita Ernest Shackleton olisi halunnut mukaan tutkimusmatkoilleen.

Siksi oli jännittävää, että matkanjärjestäjät soivat meille pienen hetken dadaa: Lemairen kanavaa takaisin pohjoiseen samalla kun kaiuttimista pauhaa Donna Summerin Hot Stuff. Etelämantereen turismin ymmärtää parhaiten niin, kun vertaa sitä Lapin turismiin ja kuvittelee, että koko Lappi olisi suojeltu alue. Lapissa on Joulupukki ja etelässä pingviinit, molemmissa turistit nauttivat aidosta kokemuksesta, jota pitää välillä höystää grillibileillä.
 


---
(jatkuu osassa kolme, jossa yövytään taivasalla ja nähdään jäävuoren lohkeaminen)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti