I disapprove of what you say, but I will defend to the death your right to say it
-Evelyn Beatrice Hall
Suomessa kohkataan vihapuheesta. Iltsarin päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti lehteensä kolumnin aiheesta, jota kommentoi esimerkiksi Riikka Yrttiaho blogissaan ja Arto Luukkanen Uudessa Suomessa ja vähän itse kukin missä lienee. Asia on siis vähänniinku hip. Minua kuitenkin alkaa inhottaa koko ’vihapuhe’ termin käyttö ja sitten siinä samalla tämä keskustelu. Miksikö? Antakaas kun selitän.
Kirjoitin asiasta vähän aikaa sitten, kun Ruotsista lähti liikkeelle #nettirakkaus kampanja. Mielestäni aihe oli hyvä ja osallistuin mielelläni keskusteluun omalla pienellä panoksellani. En sattumalta käyttänyt termiä vihapuhe, vaikka olisin hyvin voinut. Enää en edes voisi. Kirjoitin tekstini ennen riitelyn räjähtämistä Suomessa, mutta en ennen ilmiön alkua.
Törmäsin tähän keskustelukulttuurin muutokseen ensimmäistä kertaa edellisten presidentinvaalien alla, kun eteeni pompskahti jostain tämä moderni mantra ”suvaitsevaisto hyväksyy kaiken paitsi epäsuvaitsevaisuuden”. Menin hämilleni. Mikä kommentti tämä nyt on? Pitäisikö sitä avoimessa keskustelukulttuurissa puolustaa mielipiteitä joita ei jaa? Sitten sen hoksasin: tässähän ei oikeasti puhuta asiasta vaan ihmisistä. Eli jos väittelet jonkun kanssa ja väität hänen mielipiteitään huonoiksi, loukkaat tätä ihmisenä, sillä hänellä on oikeus mielipiteisiinsä. Olemme naiset ja herrat, pojat ja tytöt jumala-argumentin läheisyydessä, ja parasta tässä onkin se, ettemme oikeastaan puhu siitä.
Mitä häh? Mistä sä puhut? Selitä.
Internetkeskustelukulttuuri ei ole samanlaista kuin pöydän ympärillä ihmisten kanssa jutteleminen. Mikäli ihminen heittää kaukalokaupalla lokaa toisen ihmisen niskaan kasvokkain, vaikuttaa tämä paitsi vulgaarilta myös idiootilta. Siinä tilanteessa ei ole mitään väliä onko oikeassa vai ei – jos et osaa keskustella, olet imbesilli. Esimerkkinä vaikkapa tämä video, okei Nigel Faragella on pointti, mutta ihme pelle koko tyyppi kun sen noin menee esittämään!
Internetkeskustelussa puhutaan ”maailmalle”. Anonyymille lukijakunnalle, jonka mielenkiinto katoaa kahden virkkeen jälkeen jos et aloita tekstiäsi tarpeeksi mielenkiintoisesti tai provosoivasti. Jestas, jo otsikon on parempi olla hyvä, sillä eiväthän muuten fb:ssä juttuasi jakavien kaverien kaverit koskaan lue tekstiäsi. Etenkin yhteiskunnallisista aiheista puhuttaessa helposti käytetään värikästä kieltä ja näyttäviä teilauksia, sillä siten luodaan myös omaa poliittista profiilia. Asialliset ja hyvät mutta tylsät tekstit katoavat proxyjen hautausmaalle geocities.comin ja kiss fm chatin seuraksi. Pääsääntö: ellet ole jo näkyvässä asemassa yhteiskunnassa, täytyy internetkirjoittelusi olla hyvin kärkevää jotta se saisi huomiota (kenetköhän tähän linkkaisi esimerkiksi? !oha-allaH issuJ).
Okei, joku on kirjoittanut tekstin joka on provosoiva ja kärkäs. Siihen vastataan yleensä nopeasti ja kärkkäästi. Usein käytetään samankaltaisia kommentteja, sillä siten pyritään syömään vastustajan oikeutusta käyttää tyylilajia ”provosointi” ja samalla myös esittämään se, kuinka väärässä alkuperäinen kirjoittaja oli. Ja tämä on nyt sitä vihapuhetta tässä uudessa modernissa kontekstissaan, tämä tyhmien mielipiteitten haukkuminen internetin keskustelukulttuurin keinoin. Jostain on siis keskusteluun ujutettu mukaan persoonakilpi suojelemaan huonoja mielipiteitä.
YLE:n kokoama paketti suomalaisjulkkisten saamista vihaviesteistä on vihapuhetta. Siinä ei oteta kantaa mihinkään, eikä sillä pyritä tekemään muuta kuin uhkailemaan, pelottelemaan ja purkamaan pahaa oloa. Oikeastaan, keksinpäs tässä uuden nimen vihapuheelle: uhkailu. Eikö kuulosta heti selkeämmältä? ”Suomalaisjulkkiksia uhkaillaan internetissä?” ”Suomalaisjulkkikset saavat uhkailuviestejä netissä?” Onpas selkeää ja yksinkertaista heti.
”Mut ei se oo sama asia, vihapuhe on myös sitä kun toisen arvovaltaa vähennetään käyttämällä siitä halventavia nimityksiä”
Ja paskat se mitään vihapuhetta ole, uuno! Se on haistattelua, mölinää ja huonoa käytöstä! Se on internetin keskustelukulttuurin muodostama ikävä piirre julkiseen debattiin. Sillä ei ole mitään tekemistä uhkailun kanssa! Jos joku kutsuu toista ihmistä Göbbelsiksi, siinä pilkataan kohdetta. Jos joku kutsuu toista ihmistä Göbbelsiksi ja uhkaa tappaa tämän lapset, se on uhkailua. ”Vihapuhe” koostuu siis uhkailusta ja haistattelusta, eikä näitä kahta asiaa pitäisi ryhmittää saman sanan alle. Millä määritellään vihapuhe jos molemmat ovat vihapuhetta? Onko vihapuheen ainoa määritelmä siinä, että se kirjoitetaan vihaisena? Noh, sitten sinäkin olet tässä lukenut jo monta riviä vihapuhetta.
Tämän vihapuhekeskustelun takana on oikeastaan kaksi ilmiötä 1. pelisääntöjen luominen internetin julkiseen keskusteluun 2. valmiit ja muuttumattomat mielipiteet. Ensimmäinen osio on hyvä, sillä anonymiteetin viidakossa on puissa niin monta Charlieta, että Forrestilla menisi ikä ja terveys jokaisen osuman saaneen luutnantti Danin poiskantamisessa. On hyvä että puhutaan pelisäännöistä, vaikkakin aikuisten ihmisten pitäisi tietää paremmin. Pitäisi ja pitäisi…
Toinen puoli vihapuhekeskustelussa onkin sitten kurjempi. Kun tässä nyt julkisessa keskustelussa puhutaan siitä miten asioita saa ilmaista, yritetään oikeuttaa samalla jokaisen mielipiteen samanarvoisuus. Vihapuheeksi yritetään naamioida se, jos vastapuolen mielipidettä ei jaa. Uhkailu ja haistattelu kun puetaan samaan kaapuun nimeltä vihapuhe, tehdään monista varsin mielenkiintoisista ja hyvistäkin internetpuheenvuoroista merkityksettömiä sen vuoksi, koska ne ovat vihapuhetta sortuessaan yhteen kahdesta vihapuheen määritelmästä. Ei näin ihmiset, ei näin.
Kaikki mielipiteet eivät vaan ole yhtä hyviä. Niin se vaan on. Tällä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani ”suvaitsevaisto hyväksyy kaiken paitsi epäsuvaitsevaisuuden” ilmiön ympärillä. Tässä ei pitäisi puhua ihmisistä tai vihapuheesta, vaan asioista. ”Vihapuhe” on muodostumassa uusimmaksi jumala-argumentiksi, jolla pyritään oikeuttamaan välillisesti huonoja mielipiteitä, sillä vasta-argumentit tuomitaan vihapuheeksi. Valmiiden mielipiteiden kansa ei halua muuttaa mielipiteitään, vaan mielummin leimaa vastapuolen vihapuheen lietsojaksi. Ihan molemmille osapuolille terveisiä: jos teitä ei ole uhkailtu, älkää kutsuko sitä vihapuheeksi. Osalle voisin jopa suositella vähän orvaskeden kasvattamista herkän hipiän suojaksi…
Tämän tekstin alussa oli usein Voltairen suuhun istutettu lainaus: ”En yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti sen puolesta, että voitte sen sanoa.” Mikäli vastaavan iskulauseen kääntäisi nykypäivän keskusteluun, sen kuuluisi olla muodossa: ”En yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti oikeudesta väitellä kanssanne siitä.”
Kirjoitin asiasta vähän aikaa sitten, kun Ruotsista lähti liikkeelle #nettirakkaus kampanja. Mielestäni aihe oli hyvä ja osallistuin mielelläni keskusteluun omalla pienellä panoksellani. En sattumalta käyttänyt termiä vihapuhe, vaikka olisin hyvin voinut. Enää en edes voisi. Kirjoitin tekstini ennen riitelyn räjähtämistä Suomessa, mutta en ennen ilmiön alkua.
Törmäsin tähän keskustelukulttuurin muutokseen ensimmäistä kertaa edellisten presidentinvaalien alla, kun eteeni pompskahti jostain tämä moderni mantra ”suvaitsevaisto hyväksyy kaiken paitsi epäsuvaitsevaisuuden”. Menin hämilleni. Mikä kommentti tämä nyt on? Pitäisikö sitä avoimessa keskustelukulttuurissa puolustaa mielipiteitä joita ei jaa? Sitten sen hoksasin: tässähän ei oikeasti puhuta asiasta vaan ihmisistä. Eli jos väittelet jonkun kanssa ja väität hänen mielipiteitään huonoiksi, loukkaat tätä ihmisenä, sillä hänellä on oikeus mielipiteisiinsä. Olemme naiset ja herrat, pojat ja tytöt jumala-argumentin läheisyydessä, ja parasta tässä onkin se, ettemme oikeastaan puhu siitä.
Mitä häh? Mistä sä puhut? Selitä.
Internetkeskustelukulttuuri ei ole samanlaista kuin pöydän ympärillä ihmisten kanssa jutteleminen. Mikäli ihminen heittää kaukalokaupalla lokaa toisen ihmisen niskaan kasvokkain, vaikuttaa tämä paitsi vulgaarilta myös idiootilta. Siinä tilanteessa ei ole mitään väliä onko oikeassa vai ei – jos et osaa keskustella, olet imbesilli. Esimerkkinä vaikkapa tämä video, okei Nigel Faragella on pointti, mutta ihme pelle koko tyyppi kun sen noin menee esittämään!
Internetkeskustelussa puhutaan ”maailmalle”. Anonyymille lukijakunnalle, jonka mielenkiinto katoaa kahden virkkeen jälkeen jos et aloita tekstiäsi tarpeeksi mielenkiintoisesti tai provosoivasti. Jestas, jo otsikon on parempi olla hyvä, sillä eiväthän muuten fb:ssä juttuasi jakavien kaverien kaverit koskaan lue tekstiäsi. Etenkin yhteiskunnallisista aiheista puhuttaessa helposti käytetään värikästä kieltä ja näyttäviä teilauksia, sillä siten luodaan myös omaa poliittista profiilia. Asialliset ja hyvät mutta tylsät tekstit katoavat proxyjen hautausmaalle geocities.comin ja kiss fm chatin seuraksi. Pääsääntö: ellet ole jo näkyvässä asemassa yhteiskunnassa, täytyy internetkirjoittelusi olla hyvin kärkevää jotta se saisi huomiota (kenetköhän tähän linkkaisi esimerkiksi? !oha-allaH issuJ).
Okei, joku on kirjoittanut tekstin joka on provosoiva ja kärkäs. Siihen vastataan yleensä nopeasti ja kärkkäästi. Usein käytetään samankaltaisia kommentteja, sillä siten pyritään syömään vastustajan oikeutusta käyttää tyylilajia ”provosointi” ja samalla myös esittämään se, kuinka väärässä alkuperäinen kirjoittaja oli. Ja tämä on nyt sitä vihapuhetta tässä uudessa modernissa kontekstissaan, tämä tyhmien mielipiteitten haukkuminen internetin keskustelukulttuurin keinoin. Jostain on siis keskusteluun ujutettu mukaan persoonakilpi suojelemaan huonoja mielipiteitä.
YLE:n kokoama paketti suomalaisjulkkisten saamista vihaviesteistä on vihapuhetta. Siinä ei oteta kantaa mihinkään, eikä sillä pyritä tekemään muuta kuin uhkailemaan, pelottelemaan ja purkamaan pahaa oloa. Oikeastaan, keksinpäs tässä uuden nimen vihapuheelle: uhkailu. Eikö kuulosta heti selkeämmältä? ”Suomalaisjulkkiksia uhkaillaan internetissä?” ”Suomalaisjulkkikset saavat uhkailuviestejä netissä?” Onpas selkeää ja yksinkertaista heti.
”Mut ei se oo sama asia, vihapuhe on myös sitä kun toisen arvovaltaa vähennetään käyttämällä siitä halventavia nimityksiä”
Ja paskat se mitään vihapuhetta ole, uuno! Se on haistattelua, mölinää ja huonoa käytöstä! Se on internetin keskustelukulttuurin muodostama ikävä piirre julkiseen debattiin. Sillä ei ole mitään tekemistä uhkailun kanssa! Jos joku kutsuu toista ihmistä Göbbelsiksi, siinä pilkataan kohdetta. Jos joku kutsuu toista ihmistä Göbbelsiksi ja uhkaa tappaa tämän lapset, se on uhkailua. ”Vihapuhe” koostuu siis uhkailusta ja haistattelusta, eikä näitä kahta asiaa pitäisi ryhmittää saman sanan alle. Millä määritellään vihapuhe jos molemmat ovat vihapuhetta? Onko vihapuheen ainoa määritelmä siinä, että se kirjoitetaan vihaisena? Noh, sitten sinäkin olet tässä lukenut jo monta riviä vihapuhetta.
Tämän vihapuhekeskustelun takana on oikeastaan kaksi ilmiötä 1. pelisääntöjen luominen internetin julkiseen keskusteluun 2. valmiit ja muuttumattomat mielipiteet. Ensimmäinen osio on hyvä, sillä anonymiteetin viidakossa on puissa niin monta Charlieta, että Forrestilla menisi ikä ja terveys jokaisen osuman saaneen luutnantti Danin poiskantamisessa. On hyvä että puhutaan pelisäännöistä, vaikkakin aikuisten ihmisten pitäisi tietää paremmin. Pitäisi ja pitäisi…
Toinen puoli vihapuhekeskustelussa onkin sitten kurjempi. Kun tässä nyt julkisessa keskustelussa puhutaan siitä miten asioita saa ilmaista, yritetään oikeuttaa samalla jokaisen mielipiteen samanarvoisuus. Vihapuheeksi yritetään naamioida se, jos vastapuolen mielipidettä ei jaa. Uhkailu ja haistattelu kun puetaan samaan kaapuun nimeltä vihapuhe, tehdään monista varsin mielenkiintoisista ja hyvistäkin internetpuheenvuoroista merkityksettömiä sen vuoksi, koska ne ovat vihapuhetta sortuessaan yhteen kahdesta vihapuheen määritelmästä. Ei näin ihmiset, ei näin.
Kaikki mielipiteet eivät vaan ole yhtä hyviä. Niin se vaan on. Tällä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi aikaisemmin mainitsemani ”suvaitsevaisto hyväksyy kaiken paitsi epäsuvaitsevaisuuden” ilmiön ympärillä. Tässä ei pitäisi puhua ihmisistä tai vihapuheesta, vaan asioista. ”Vihapuhe” on muodostumassa uusimmaksi jumala-argumentiksi, jolla pyritään oikeuttamaan välillisesti huonoja mielipiteitä, sillä vasta-argumentit tuomitaan vihapuheeksi. Valmiiden mielipiteiden kansa ei halua muuttaa mielipiteitään, vaan mielummin leimaa vastapuolen vihapuheen lietsojaksi. Ihan molemmille osapuolille terveisiä: jos teitä ei ole uhkailtu, älkää kutsuko sitä vihapuheeksi. Osalle voisin jopa suositella vähän orvaskeden kasvattamista herkän hipiän suojaksi…
Tämän tekstin alussa oli usein Voltairen suuhun istutettu lainaus: ”En yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti sen puolesta, että voitte sen sanoa.” Mikäli vastaavan iskulauseen kääntäisi nykypäivän keskusteluun, sen kuuluisi olla muodossa: ”En yhdy siihen mitä sanotte, mutta taistelen viimeiseen asti oikeudesta väitellä kanssanne siitä.”
Niin ja opetelkaa tapoja ennen kuin lähetätte palautetta julkkiksille tai päivittelette niitä blogejanne. Siellä päässä on myös ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti