13.5.2015

Jääkiekon fanikulttuuri (ja miksi se ei muutu)


Tiesittekö muuten että jääkiekon fanittaminen on välillä todella vaikeaa? Ei sen takia, että peli olisi jotenkin erityisen vaikeaa, tilastoinnin tulkitseminen hankalaa tai asetelmat tunteettomia. Ei, jääkiekko pelinä on viihdyttävää ja mahtavaa seurattavaa. Mikä taas ei aina ole mahtavaa, itseasiassa jopa suurimman osan ajasta se on aivan järkyttävän – sanotaan kerrankin suoraan – perseestä, on fanikulttuuri.

Internetissä on levinnyt tässä viimepäivinä niin sanottu Koff-gate. Tässä tapauksessa suomalaisen Sinebrycoffin panimon markkinointiosasto päätti käyttää vanhaa ”neiti-mielikuvaa” Facebookissa ja puki hupimielessä Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen seuraavan vastustajan Venäjän supertähden Jevgeni Malkinin päälle fotarilla balettitutun. Huono vitsi, josta seurasi täysin ymmärrettävä kohu.

Yksi tämän kohun alle jääneistä on kampanjasta alunperin kirjoittanut Sini Korpinen (teksti täällä). Korpisen ovensuulle on kerääntynyt internetin naisviha, joka on ilmeisemmin pikkuhiljaa unohtamassa Lotta Aarikan, (linkki) koska telkkarista tulee jääkiekkoa ja onhan se nyt jännempää kuin joku teekkarikulttuuri.

Vuonna 2011 kun Suomi voitti edellisen kerran jääkiekon maailmanmestaruuden Slovakian Bratislavassa, muistan käyneeni erään politiikassa vaikuttavan tuttavani kanssa vähän vääntöä sosiaalisessa mediassa aiheesta jääkiekkofanit. Hän ja silloinen tyttöystävänsä olivat nimittäin hankkineet jollekin idiootille häädön ratikasta, kun idiootti oli rasistisessa voimantunnossaan uhkaillut muutamaa tummaihoista poikaa ja maininnut ”Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille”.

Idiootti, kuten sanoin. Siitä nousi aikanaan pieni kohukin. (linkki)

Olin tietenkin hänen kanssaan täysin samaa mieltä idiootin toiminnasta, mutta yritin peräänkuulutta aktiivisuutta 50 viikkona vuodessa, eikä vain MM-kisojen aikaan. Nimittäin jääkiekon fanikulttuuri on pahimmillaan ihan hirvittävää. Isät vievät poikiaan katsomaan otteluita, missä nämä sitten oppivat jo nuorella iällä että on ihan OK huutaa toiselle ihmiselle että ”kuole” tai hurrata tappeluille. Ja kyllä, isät vievät poikiaan. Seison tuon kliseen takana täysin.

Eikä tässä ole todellakaan kaikki. Esimerkkejä on niin paljon, että tällaista sovinnaista humanistia usein suorastaan oksettaa. Otetaan esimerkkeinä vaikka kaikki jotka vihaavat Vancouver Canucksin ruotsalaiskaksikkoa Henrik ja Daniel Sediniä. Rapakon molemmilla puolilla heitä puhutellaan Sedinin siskoksina. Ihan poikkeuksetta ja ilman että siitä syntyy mitään kohua. Sitten on Juhani Tammiset jotka kutsuvat homoja pikku hiirulaisiksi ja kuitenkin MM-kisojen studioissa herättävät puhetta vain puvustuksillaan. Tai sitten fanisivujen wag-osastot, joissa arvostellaan pelaajien vaimoja ja tyttöystäviä ulkonäön perusteella (en edes laske leikkiä). Tai maailman kuuluisimman kommentaattorin Don Cherryn kommentit siitä, kuinka naistoimittajat eivät kuulu pukuhuoneeseen. Tai, tai tai…

Televisiokuvaan sattuu tuurilla kuumia söpiksiä.

tai että jään putsaaminen on kätevintä juuri tuossa asussa

Tai että leijonakaupassa tiedetään, että mikä on minkäkin sukupuolen värimaku

Minulla on terveisiä teille, jotka pöyristyitte Koffin kampanjasta: nää ihmiset elää näin ihan joka päivä. Maskuliinisuuden viimeisessä linnakkeessa, eli suomalaisittain jääkiekossa, ei ole ammattilaistasolla vielä yhtään julkihomoa. Ei yhtään. Nada. Nolla. Zip. Eikä se muuten ole sattumaa. Se puhekulttuuri ja toimintamalli jonka mekin hyväksymme päivästä ja vuodesta toiseen, elää ja voi hyvin jääkiekossa. Sini Korpisen kommentit herättivät kohun ja närää pääasiassa siksi, koska hänen käyttämiään sananvalintoja ja kritiikin kohteita nähdään jääkiekossa tasan sen kaksi viikkoa vuodessa. Muulloin idiootit jyräävät.

Tämä on nyt vähän hätähuudon kaltainen haaste: jos ette pidä jääkiekon fanikulttuurista, niin tulkaa katsomaan jääkiekkoa. Muuten te olette vain kerran vuodessa kisoja katsovia ulkopuolisia, joiden kritiikki lajin toimintamalleihin on vain pelkkää ulkopuolisten äimistelyä. Niin kauan kuin meitä fiksuja jääkiekkohulluja on vain vähän, voivat idiootit aina väittää kritiikin tulevan vain ulkopuolisilta, jotka eivät ymmärrä lajista mitään.

Vaikka kyllä me ymmärrämme! Ymmärrämme että joukkueurheiluun kuuluu olennaisena osana fanikulttuuri. Omia saa ja pitää kannustaa. Joukkueurheiluun kuuluu myös otteluissa vastustajan pelin häiritseminen. NHL:ssä esimerkiksi kotijoukkueen kannattajat saattavat alkaa huutaa vastustajan etunimeä, tarkoituksenaan häiritä tämän suoritusta. Esimerkkejä fiksusta ja toimivasta häirinnästä on niin paljon, etten viitsi alkaa niitä tähän kirjoittamaan, vaan laitan toisen pienen kuvasarjan.


Anaheim Ducksin kapteenilta lähti hiukset jo nuorena
Ehkä paras häirintäkeino ikinä!
Jos joukkuettasi haukutaan kieliryhmän kautta, niin fiksu markkinointitiimi käyttää sitä mielikuvaa hyväkseen

Ja arvatkaas mitä? Se Koffin kuva olisi voinut olla ihan tosi hyväkin, jos siinä ei olisi viitattu tyttöihin. Baletti ei ole kontaktiurheilua, Venäjällä on vahva balettihistoria ja jääkiekossa Venäläiset supertähdet ovat usein kontaktia välttelevien taiteilijoiden maineessa. Mutta kun ei, niin ei. Koff oli näköjään päättänyt ottaa helpoimman mahdollisen reitin ja tehdä idioottimaisen kampanjan. 


No joo. Baletti on kyllä sen verran naisvaltainen laji, että sen vertaaminen jääkiekkoon olisi varmaan jo sinällään ollut vähän siinä ja siinä, että onko se oikei.
Lue lisää